Tänään oli vihdoin se kauan pelätty ja ahdistusta keskuudessamme aiheuttanut biokemian tentti - yksi vuoden laajimmista. Ei ollut kuitenkaan niin paha mielestäni kun olisi voinut olla - kysymyksiä oli vain viisi (ja niistäkin kaksi yhdisteiden piirtämistä) ja aikaa neljä tuntia. Itse selvisin kahdessa, enkä suinkaan ollut ensimmäinen. Kyllä tuon ainakin läpi pitäisi mennä :)
Kotiin päästyäni siivosin makkarin ja alkoi hymyilyttää nostaessani tätä opusta hyllyyn:
Jep, Galenoksesta on ollut hyötyä etenkin tuolla biokemman kurssilla. Uskomatonta kyllä, siinä on jotkin asiat selitetty paremmin kuin meidän matskuissamme ;) Mielenkiintoista on myös nyt ollut huomata, miten monet Gallen asiat ovat nyt tänä syksynä tulleet käsiteltäviksi - esim. Gibbsin vapaa energia, Michaelis-Menten kinetiikka, disakkaridien glykosidi-sidokset, jollaisia tänäänkin piti tentissä piirtää... Nyt näitä ei juurikaan harjoiteltu, luennolla vain ohimennen mainittiin, mutta onneksi tuli keväällä opeteltua asia hyvin. Eli kyllä siitä Gallesta ja sen osaamisesta vain myöhemminkin hyötyä voi olla ;)
Kävimme myös pitkällä lenkillä Iipun kanssa. Tässä vähän kuvasaastetta matkan varrelta:
Jos maasto menee yhtään vaikeammaksi, Iippu seuraa aina ihan kannoilla kiinni... Parhaimmillaan niin lähellä, ettei sitä näe, kun olkansa yli yrittää katsoa :)
Olen tosi iloinen, että täällä on edes tämän verran lunta. Se vaikuttaa valon määrään hurjasti. Pelkäsin oikeasti, ettei täällä saada maata valkoiseksi kertaakaan, mikä nyt ainakin on jo osoittautunut turhaksi peloksi (kop, kop). Helsingissä (ainakaan keskustassa) tilanne ei kuulemma ole näin hyvä, tai niin ainakin väittävät. Paha sanoa, kun en ole pitkään aikaan Viikkiä pidemmällä käynyt (ja sielläkin lunta kyllä on).
Eikä täällä liian pahasti luonnostakaan pääse erkanemaan - tänään bongasimme ison lauman (ehkä 8-9 kpl?) fasaaneita tuosta lähipellolta, enkä niitä kotopuolessa koskaan nähnyt näin lähellä asutusta... enkä kovin usein ylipäätään muutenkaan. Nämä rassut vain pakenivat heti ryteikköön, niin en saanut hyviä kuvia.
Löysimme myös hienon kallioalueen, mistä näki aika pitkälle. Tänne pitää ehdottomasti joskus alkukevään auringon heräillessä päästä piknikille :)
Fiilis on ollut tänään kyllä jälleen kerran tosi hyvä. Itse asiassa olen ollut hurjan onnellinen koko täällä vietetyn ajan, mutta myös koko viime vuoden. Osakseen on ollut kyse varmasti unelman toteuttamisesta - kyllä, mutta yhtenä päivänä kävi mielessä myös, että olisiko karppauskin voinut vaikuttaa näin positiivisesti? Ajatus tuli mieleen, kun etsin hyvää reseptiä, mitä tehdä avokadosta (failed, saa vinkata, jos joku tietää jonkun hyvän) ja eksyin tänne: http://www.fast.fi/artikkelit/elaemaentapadieetit-artikkelisarja-osa4.html
Lainaus:
"Ensimmäisen aihetta käsittelevän kirjansa, Elämän Paras Aika (2002) julkaisun jälkeen Heikkilä on kerännyt tietoa tuhansien suomalaisten kokemuksista vähähiilihydraattisesta dieetistä. Suurin osa kokemuksista on rohkaisevia: monet ovat päässeet lääkkeistä, liikapainosta ja mielialan heittelyistä.
Elämänlaatu on parantunut ja sairaudet parantuneet tai elämä niiden kanssa on helpottunut kipujen ja oireiden lievittymisen johdosta."
Nimenomaan juuri jotain tuon kaltaista - mieliala ei enää heittele, vaan koen olevani tasaisesti onnellinen koko ajan :) Toki jos jotakin radikaalia sattuu, niin siihen varmasti reagoin ja arki alkaa taas jossakin vaiheessa hakata päälle. Mutta aion nyt nautiskella tästä olotilasta ainakin niin kauan kuin sitä jatkuu.
Muutenkin olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, ettei yliopisto tuotakaan _niin_ hirveästi töitä. Moni (jopa ylempien vuosikurssien opiskelijoita) on kysynyt, että onko rankkaa. Olen vastannut "ei" ja jäänyt miettimään, että olisiko pitänyt olla... Seuraava kysymys on sitten ollut, että olenko silti päässyt tenteistä läpi ja siihen vastauksena "kyllä". Ja ihan hyvin vieläpä.
Toki täälläkin juuri tentteihin pitää lukea ja asioita opiskella ulkoa (siis todella paljon _ulkoa_), mutta silti raskaampaa tuntui lukioaika ja viime vuosikin olleen. Ennen on täytynyt opiskella niin montaa asiaa yhtä aikaa - nyt taas meneillään on yleensä ollut kaksi kurssia samaan aikaan eli illalla ollut luettavana anatomiaa (tämän koen kivaksi, etenkin kun seuraavana päivänä aina pääsee näkemään kirjan kuvat livenä leikkelyissä ja näkee, miten kuvitelmat vastaavat todellisuutta) ja solubilsaa/histologiaa ja sitten tuota biokemiaa. Tosin itselleni aina esim. kielien opiskelu on ollut helppoa, joten nuo latinankieliset termit jäävät suht. helposti päähän (joskaan eivät pysy siellä vailla kertaamista ;) ) - ehkä joku kokee anatomian opiskelunkin paljon rankemmaksi, jos on erilainen tapa oppia. Sen kyllä myönnän, että kolmiulotteinen hahmottaminen ei ole vahvinta alaani, vaan saan käyttää aikaa oppiakseni lihakset myös sitten dissektioissa.
(http://i170.photobucket.com/albums/u247/Jessicat62114/DogAnatomy.jpg)
Osakseen ero voi toki johtua myös siitä, että olen ottanut nyt aika rennon otteen tähän opiskeluun. Tarpeelliset jutut on opiskeltava, mutta stressaamaan ja itseäni burn-outtiin ajamaan en ala. Ihan legendaahan ei toki elukan rankka mainekaan ole: eräälläkin vuosikurssilla ei-niin-kauan sitten oltiin tyyliin puolella todettu mahahaava kaikesta stressistä... mutta ilmeisesti siinä vaiheessa viimeistään tiedekunta on hieman heräillyt ja hommia on meidän kohdallamme jo huomattavasti helpotettu. Näin olen ainakin antanut itseni ymmärtää.
Niin tai näin, mieltä ylentävän kivaa on myös se, että elukassa kaikki päivät tai viikot tai ainakin muutaman viikon syklit ovat keskenään erilaisia. Välillä menen kahdeksaan, välillä yhdeksään, välillä yhteen... välillä on luentoja, välillä harkkoja. Ei tule sellaista tylsän putken tuntua, kun koko ajan jokin muuttuu tai vaihtuu :) Sopii tarkkoja aikatauluja ja liiallista suunnitelmallisuutta ajan käytön suhteen karttavalle persoonalleni paremmin kuin nenä päähän.
Sen verran on kuitenkin koko syksyn kiiruhtaminen paikasta toiseen verottanut voimavaroja, että tunnin mittaisiksi aiotut päiväuneni venyivät tänään neljään tuntiin :) Voi kyllä osittain ( ;) ) johtua myös viime yön vähäunisuudesta. Mutta nyt aion ottaa tästä joutenolosta kaiken irti ja aloittaa aikaistetun viikonlopun jo nyt - jaksaakseni uppoutua uudella innolla viimeisten lihasten pariin sitten ensi viikolla :) Aijai, tätä on odotettu!
PS. Ostin vähän tunnelmaa makkariin tänään kauppareissulla. Halvalla lähti (2,90e/Prisma). Kauan olin tällaisesta "valopurtilosta" jo ehtinytkin haaveilla :) Mutta haaveethan on tehty toteuttamista varten ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti