maanantai 17. joulukuuta 2012

16. luukku













Kaiken jouluun liittyvän kulutushysterian alla on hyvä pysähtyä välillä miettimään, että voisiko uuden materian hamstraamisen sijaan antaa uuden elämän jollekin vanhalla tavaralle. Yksi helppo ja kiitollinen kohderyhmä, jota ei taatusti hetkauta saamiensa lahjojen hinta tai alkuperä, ovat tietysti perheen lemmikit. Niinpä ajattelinkin jakaa kanssanne ideat muutamaan kierrätysmateriaaleista  valmistettuun leluun.

Narulelut


Lojuuko sinunkin vaatekaapissasi käyttämättömiä, reikäisiä tai muuten kulahtaneita paitoja, joita et ole saanut vietyä vielä kirpputorille? Ei hätää, käytä ne lemmikkisi iloksi!


Matonkuteista saa punottua ns. munkinnyöritekniikalla kivoja veto- ja heittelyleluja koirille - miksei kissoillekin. Tavallisin malli lienee tuollainen yllä ja alhaalla vasemmalla näkyvä yksinkertainen pötkölelu ja siitä onkin varminta aloittaa. Hiukan haastetta haikailevat voivat punoa monihaaraisen, "mustekalamaisen" lelun, josta koiran on helppo ottaa kiinni ja joka lentää hieman paremmin. Likastuessaan narulelut kestävät vastaavan konepesun kuin T-paidatkin, eivät sisällä ompelulankaa tai pieniä osia, joustavat vetoleikeissä ja ovat huokean hintaisia heittää menemään, jos sattuvat rikkumaan.


 1. Leikkele kaksi eriväristä, vanhaa kulahtanutta paitaasi parin sentin levyisiksi matonkuteiksi. Aloita saksiminen alahelmasta ja leikkaa koko paita kierros kierrokselta parin sentin levyiseksi nauhaksi. Älä siis katkaise välillä, vaan leikkaa ns. hieman vinoon tai spiraalimaisesti, niin että saat kokonaisen kerän katkeamatonta nauhaa. Venyttele ja vanuttele nauhaa niin, että se kiertyy hieman itsensä ympäri ja muuttuu nauhasta enemmän narumaiseksi. Tee sama toiselle paidalle.


2. Leikkaa kummankin värisestä nauhasta 6 kpl vajaan metrin pituista pätkää (halutessasi pitempääkin) ja tee, kuten alla olevissa kuvissa. (Yksinkertaisuuden vuoksi näissä kuvissa vain 2 kpl kumpaakin väriä ja lyhyemmät narut, mutta sama periaate).


3. Aseta niput ristiin.


4. Tee ensin lelun keskikohta valmiiksi. Aloita solmimalla alempi nippu keskikohdastaan ylempään.

Alin pinkki valkoisen päälle

5. Puno yksi solmu munkinnyöriä. Periaatteena on, että kukin neljästä haarasta siirretään edellisen narun päälle eli edetään tavallaan vastapäivään. 

Valkoinen oikeanpuolimmainen naru ylimmän pinkin päälle.

Ylin pinkki viimeisen narun, eli toisen valkoisen yli.

Lopuksi viimeinen naru ensimmäisen narun muodostaman lenkin läpi.

Kiristetään niin tiukkaan kuin saadaan

Käännetään työ ympäri, jolloin näkyviin tulee ensimmäisenä tehty tavallinen solmu

Peitetään se vastaavalla munkinnyörisolmulla

Kiristetään.

Aletaan tehdä "mustekalan jalkoja" valitsemalla neljä vapaana roikkuvaa narun pätkää aina kerralla käsittelyyn.
Toistetaan edellä nähtyä munkinnyörisolmua monta kertaa... Kannattaa aloittaa aina samassa kohtaa olevalla narunpäällä, eli vaikka aina alaspäin osoittavalla narulla. Näin nyöriin syntyy kaunis kierrekuvio. Totesin myös, että kukin solmu kannattaa kiristää mahdollisimman tiukkaan. Näin syntyy siisteintä ja luultavasti myös kestävintä jälkeä.



 Kun olet tyytyväinen "jalan" pituuteen, katkaise narun pätkät saman pituisiksi ja ota työstöön seuraava "jalka".





Yllätyin siitä, että nyöriä oli yllättävän kiva solmia ja lelu valmistui varmaankin noin tunnissa - yhden junamatkan aikana. Hyvää ajanvietettä kotipuoleen jouluksi matkaaville!

Ja sitten se tärkein - mitä sanoivat koirat? No, arvatkaa.




 Jopa Iippu innostui leikkimään ja se on paljon sanottu, se!


 Kissojen aktivointilauta


Tämä lelu menee vielä vahvemmin kierrätyskategoriaan, enkä väitä sitä millään tavalla kauniiksi, mutta kyllä se vain suosiota saavutti! Ideana on siis kätkeä noihin eri osastoihin kissannameja, joita herrasväki saa sitten yrittää tassulla kaivella esille. Kiinnitin kaikki osaset pahvialustaan myrkyttömällä lasten askarteluliimalla.

Pyykkipalloja

Jugurttikuppeja

Vessapaperirullia

Ihanteellisessa tapauksessa pyramidit olisivat korkeampia ja pesupallo-kuppeja olisi enemmän, mutta enpä tässä ajassa ehtinyt enempää kerätä. Onneksi niitä voi lisäillä lautaan pikkuhiljaa.

Raati testaa.








 Ei muuta kuin hyvä kiertämään!

10 kommenttia:

  1. Ehdin jo katsoa, että nyt täälä on kuva meidän lelusta, hassu sattuma nimittäin on, että tein just samoista väreistä meidän koko konkkaronkalle vetolelut syksyllä. :) Eri solmimistekniikalla ja sellainen perinteinen malli tosin.

    Ihmettelin, miten saat vajaa metrin pätkistä lelua aikaan, itse kun olen aina punonut n. 4 metristä kaksi lelua. Mutta mittasuhde onkin eri, Pusulle lelun paksuus on jotakuinkin sama, kuin tuossa keskisolmussa. Valmiin lelun pituus on ollut n. 25 cm, mutta nyt tuo taitaa olla jo venynyt lähes tuplamittaan. Olenkin miettinyt, mitä köyttä sinne pitäisi punoa väliin, ettei 25 kiloisen puudelin vetoleikit venyttäisi lelua niin nopeasti entiseksi.

    Mutta toisaalta, käytännössä ilmaisiahan nuo ovat ja nopeita tehdä. :)

    Niin ja olen muuten miettinyt, miksi meille on hankittu yhden ainutta eläinlelua, pesupallot kun näyttävät olevan molempien lajien lemppareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no noissa on aika lyhyet nuo haarat, että ei niihin ihan hurjasti sitä kudetta uponnut. Nyt tosin aloin epäillä, että oliko sitä sittenkin pidemmälti? Apua! :D Tässä kävi vielä sellainen kiva juttu, että mun oma kone ei lähde enää päälle ja siellä oli kaikki kuvat mm. tuon mustekalalelun tekovaiheista, joita en nyt enää pääse katsomaan. Hmph.

      Käytetäänkö teillä pesupalloja siis ihan palloina? Eipä ole käynyt mielen vieressäkään. Toisaalta meillä ei kyllä aiemmin ole tuollaisia pesupallollisia pesuaineita käytettykään - ihan tätä varten ostettiin :D

      Poista
    2. Heh, ei sentään! :D Pyykkäriä tyhjätessä meillä vain on eläinkööri odottamassa kuola valuen, kuka saa napattua ensimmäisenä sen pyykin seasta tipahtavan pallon. Ei siis tarkoituksella anneta.
      Onneksi noita saa ilmaiseksi jokaisen pesuainepullon mukana, mutta tuntuu ne meillä silti olevan aina hukassa tai reikäisiä. :D

      Poista
  2. Kommenttini hävisi, kun kirjoitin sitä. :D Siis: tuon vetolelun keskussolmu on sama kuin partiohuivissani oli. En oppinut solmimaan sitä ikinä kunnolla. Nyt sain siihen ohjeen, kiitos! Ja kissalleni aion tehdä tuollaisen wc-paprurullalelun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mulla on muuten sama juttu, en kanssa ikinä oppinut! :D En kyllä edes tajunnut, että se on tuo sama.

      Toivottavasti kissasi tykkää! :)

      Poista
    2. Huomasin saman. Ystävyydensolmu eli neljän tuulen solmu. :)

      Poista
  3. Hauskoja! Noita naruleluja voisi ainakin tehdä muutaman lahjaksi. Tänä vuonna on melko rajallinen joululahjabudjetti ja sihen nämä itse tehdyt ovatkin oiva ratkaisu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sama vika! Pitää säästää siitä, mistä pystyy ja eläimet eivät onneksi valita! :D

      Poista
  4. Monisakarainen narulelu lähtee kokeiluun! :) Noita pötköjä meillä pyöriikin nurkissa jo aikamoinen määrä, koirasta suurinta hupia ei tosin ole repiminen vaan lelun purkaminen kerros kerrokselta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjaa :D Meillä kyllä leikitään yleensä aika siivosti: pehmolelutkin saavat yleensä pitää sisuskalunsa ja hyvin harva lelu on koskaan rikkoontunut. Pieni koira, pienet voimat?

      Poista