Just another weekend

Whii, eksokurssin viimeisetkin päivät olivat huikeita! Pääsimme kuuntelemaan esitelmiä vielä porosta, laamoista, alpakoista, kameleista, linnuista, tiikereistä, kirahveista, norsuista sekä vesinokkaeläimistä ja kurkkimaan mm. hylkeen, ruusukaijasen, jonkin eksoottisen pienen märehtijälajin, pöllöjen sekä riistalintujen sisälle. Oli hämmästyttävää, miten helposti pieneltä, kämmenelle mahtuvalta kaijaseltakin pystyi löytämään kivekset, munuaiset, muut elimet ja jopa nuppineulanpään kokoiset laululihakset henkitorven bifurkaation kohdalta. Hylje oli vielä poikanen ja sen vatsaontelossa vallinneet sikiöaikaiset rakenteet, kuten urachus herättivät opiskelijoissa aluksi suurta hämmennystä. "Mikä ihme tämä piuha on ja mihin se menee?"

Pöllön mahasta löytyi hiiren jäänteet ja rusakon kohdusta viisi sikiötä. Toisen elämä on toisen kuolema.

Perjantaina koulun jälkeen suuntasin kesätyöhaastatteluun, joka "perjantai 13. päivää" uhmaten sujui varsin mallikkaasti: ensi kesän vuokrarahat on nimittäin nyt turvattu! Pääsen siirtymään nykyisen työpaikkani kassalta vihdoin klinikan puolelle, joskaan en vielä kaikkein vaativimpiin tehtäviin. Oikeastaan se on ihan helpotus - ei tarvitse olla heti valtavassa vastuussa sairaalaan saapuvista heikkokuntoisista potilaista ja paineistua siitä, miten paljon pitäisi osata kesällä kun kukaan ei kuulemma irtaannu opettamaan. Sen sijaan saa rauhassa alkaa opetella eläintenhoitajien työtä sieltä helpommasta päästä lähtien. Ilmeisesti työajatkin ovat siten säännöllisemmät. Me so happy!

O porhalsi töidensä jälkeen Vantaalle viikonlopun viettoon mukanaan - mitäs muutakaan kuin - sukset! Ja sauvat ja monot. Kertaa kaksi.

 Mähän en tosiaan ole hiihtänyt sitten lukion jälkeen - sain koko lajista kouluaikoina jotenkin tarpeekseni, mutta O on mitä ilmeisimminkin lajin ystävä. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin kiskaista monot jalkaan ja lähteä sunnuntaihiihtämään ihan vain perjantaiyön (klo 23-01) kunniaksi.

Huomatkaa megahieno "hiihtovyö"!

Taika sekosi suksista ihan täysin. Se haukkui ja murisi ja yritti jahdata niitä ensimmäisen puoli tuntia. Kun pääsimme tarpeeksi kauas asutuksesta ja teistä, uskaltauduimme päästämään koirat irti ja Taikkis tuntui olevan onnensa kukkuloilla päästessään kerrankin juoksemaan koko matkan ajan kovaa. Parin tunnin lenkin jälkeen koko lauma oli aivan naatti ja ainakin itse taisin nukahtaa jo ennen kuin pää oli ehtinyt osua tyynyyn.

Lauantaina sallimme itsellemme (liiankin) pitkät ja makoisat unet, niin että tuli kiire ehtiä Flamingolle hakemaan aiemmin varaamiamme lippuja 50/50-nimiseen leffaan. Mehän saatiin tosiaan sen verran leffalippuja nyt joululahjaksi, että on pakko käydä vähintään pari kertaa kuussa leffassa, sillä lahjaliput on käytettävä toukokuuhun mennessä.

50/50 oli kyllä leffa mun - ja O:n - makuun. Itkeä pillitin räkä poskella ja yritin estää O:ta näkemästä tätä ihastuttavaa näkyä. Elokuva kertoo syöpään sairastuvan nuoren miehen tarinan ja jonkinasteisesta ennalta-arvattavuudesta huolimatta onnistuu välttämään pahimmat kliseisyyksien sudenkuopat. Kannattaa käydä katsomassa - ainakin jos aihe mitenkään koskettaa!

Leffan jälkeen pyörittelimme evästä voissa paistetuista kasviksista ja broileri-ananas-persikka-sinihomejuusto-kermakastiketta. Oon nyt viime aikoina tottunut sinihomejuuston makuun ja alkanut pitää siitä, niin että sitä on tullut ostettua kotiinkin.

 Ei ole vanhaksi tulemista.

Illaksi lähdimme Viikkiin viettämään viini-iltaa yhdelle mun kurssikavereista ja moikkaamaan lomalta palailevia kavereita. Oltiin valmistauduttu lähtemään ihan tanssimaankin asti, mutta oltiin molemmat sen verran naatteja, että tultiin kiltisti viimeisellä normitaksaisella dösällä kotiin.

 Sunnuntai olikin sitten ihan luvallinen sluibailupäivä.

Ihana, kiireetön, raukea sellainen. Toki pyykkiä ja tiskejä riitti pestäviksi ja O syventyi mun vanhoihin kemian matskuihin.

Nauratti, kun huomasin, että olin kirjoittanut hapetuslukujen kohdalle "Vaikea!" tai johonkin muuhun, nykyisin ihan simppeliltä vaikuttavan asian kohdalle kolme huutomerkkiä marginaaliin. Nyt kirjapolo sai tuntea niskaassaan vielä O:n vetämät punakynämerkinnät, kun tuuppasin herralle ohutkärkisen tussin käteen ja sanoin, että suttaa pois. Ei se tieto ilman työstämistä päähän hyppää.

Illalla käytiin tyttöjen kanssa ulkona, riipaistiin kasaan vuuallinen kesäkurpitsalasagnea ja inspiroiduttiin kokoamaan mun reseptikirjojen perusteella lista erilaisista ruuista, joita haluttaisiin kevään aikana kokeilla. Arki rojahti kasvoille sitten tämänaamuisen työvuoron ja farmakologian ensimmäisten luentojen muodossa. Harvinaisen kuivalta vaikutti, hrrr.

Mutta loppuun vielä: miltäs näyttävät tämän vuoden pääsykoelukijoiden urakat? Joko kemia alkaa olla selätetty?  

R U still there?