New Year's Eve

Jostain syystä en viiden maissa Taikkiksen liikehdintään herättyäni saanut enää unta, vaan pyörin sängyssä tuhat ajatusta päässäni. Päätin sitten lopulta tulla purkamaan yhden niistä, eli tämän postauksen, ulos. Koko päivä on ollut sekä mun että O:n osalta aika kuolettava, mutta se kai kuuluu uudenvuoden päivään aika olennaisesti... Onneksi on sauna.

Ja kofeiini sekä ibuprofeeni. Elämä voittaa. Ulkonakin oli ihanan raikasta ja mikä parasta, lumista!

Muutama sananen kuitenkin vielä eilisestä, uudenvuoden aatosta.

Lantturanskiksia, juuressalaattia ja nakkeja

Lähdimme päivällä käymään lähimmässä ostoshelvetissä. Mun visiona oli löytää jonkin sortin "mobile" uudeksivuodeksi kattoon killumaan. Meillä on ollut sellainen, kun olin pieni ja halusin löytää vastaavanlaisen omaankin kotiin, tulevia vuosia silmälläpitäen. No, kuten oikeastaan arvatakin saattoi, en löytänyt mitään sen sortin härpäkettä, mutta aleista innostuimme poistamaan muutaman muun jutun illan bileisiin.

O nimittäin bongasi Seppälästä melko överit hopea-valkoiset kengät, joille mä hetken asiaa makusteltuani annoin hyväksyntäni. Sillä ehdolla, että herra juhlistaisi uutta vuotta kyseisissä popoissa ja mätsäisi ne jotenkin... johonkin. Vaikkapa hopeaprinttiseen teeppariin. Mitään sellaista ei kuitenkaan etsinnöistä huolimatta löytynyt, joten O jatkoi seuraavaan kauppaan mun jäädessä testailemaan melkein yhtä överiä pinkkiä -60%:n hintaan tyrkytettyä satiinimekkoa. Suunnilleen niillä main mun päässä naksahti ja päätin, että mennään nyt sitten hiukan överinä molemmat tänä iltana ja poistin kaupasta sekä sen mekon, että ne O:n ufo-kengät.

Onneksi seuraavasta kaupasta löytyi hopeisella glitterillä koristeltu kraka O:lle, niin päästiin sitten illalla virittäytymään oikeanlaiseen tunnelmaan:

"Saanks mä kattoo varpaita tällai niinku kaikki muotibloggaajat?" | "Ota semmonen Dressman-pose!"

Oli mulla tuossa barbiunelmassa kuitenkin sen verran overdressed olo, että valitsin aika arkisen clutchin ja kengät (okei okei, ei mulla ees ois ollut mukana muita) tuomaan asuun vähän edgeä, särmää. Siellä varsinaisessa bilepaikassa me sitten vaan blingattiin menemään muiden hakatessa pieruverkkareissa änäriä.

Me liityttiin porukkaan kuitenkin vasta tosi myöhään, koska halusin rakettien paukkeen takia olla koirien kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Eipä noista kumpikaan, ei edes ensimmäistä uutta vuottaan viettänyt Taikkis, pelännyt raketteja. Korkeintaan ilmoittelivat muutamalla vahtihaukulla, jos joku kehtasi tulla turhan lähelle pamauttelemaan. Pissatusten kanssa saa kuitenkin olla tarkkana ja itse ainakin pidän aina uutena vuotena koirat visusti remmissä kotipihallakin. Ei nimittäin ollut ihan muutamissa kymmenissä se uudenvuoden yönä kadonneiden kissojen ja koirien määrä, mitä nyt aamulla karkuripalstoja nopeasti vilkaisin, enkä halua omieni päätyvän vahingossakaan kyseisiin tilastoihin.

Meillä oli siis hyvin aikaa höyrytellä nakkeja, tehdä lantturanskiksia ja juuressalaattia (karppi "perunasalaatti"), syödä, laittautua ja valaa tinoja.

Olettaen, että tulkitsimme tinojemme viestit oikein, on mulle luvassa köyhä ja tasainen vuosi, O:lle rahaa ja vaihtelua. Tasajako, imo!

Olin vesilinjalla K:lle siirtymiseen asti ja ajoin urhoollisesti ensimmäistä kertaa punaisella biilillä. Ja ylipäätään autoa ensimmäistä kertaa sitten, hmm, kesäkuun? Selvä riski. Onneksi ei ollut montaa vastaantulijaa!

K:lla ohjelmaan kuului mm. tätä:

Ainoa "onnistunut" rakettikuva, aika lame :D

Ja sieltä sitten jatkettiinkin melko pian teinivuosieni sosiaaliseen kehtoon, eli yhteen kotikaupunkini harvoista yökerhoista. Matkalla tuhosimme paketillisen tähtisadetikkuja -  harmi, ettei kamera ollut enää mukana (yritin kyllä sulloa sitä tuonne pikkuclutchiini, mutta se uhkasi revetä, jos en lopeta toimiani välittömästi...) ja hauskaa oli!



Kello näyttää nyt hiukan vaille kahdeksaa ja talon väki alkaa heräillä. Onneksi mulla ei olekaan enää kuin yksi asia sanottavaksi ja sitten painun takaisin peiton alle: