Pääsykokeisiin valmistautuminen osa I - alkukevät

Pääsykokeet lähenevät jälleen reipasta vauhtia, joten ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen teille koitokseen valmistautuville. Muutaman vinkin, jos niin voi sanoa. Valitettavasti en enää osaa ottaa kantaa tulevan kokeen sisältöön - sitä eivät tiedä muut kuin sen laatijat. Lääketieteiden pääsykoe tullee hakemaan muotoaan ja painotuksiaan vielä parikin vuotta, eikä siinä auta muu kuin valmistautua henkisesti mihin vain. Toisaalta voisi kyllä luulla, että ainakin alkuun koe muistuttaisi jossain määrin edellisiä, niin ettei useampaan kertaan hakeneiden aikaisempi valmistautuminen menisi aivan harakoille. Tämä on kuitenkin puhtaasti vain omaa spekulaatiotani kokeen tekijöiden hyväntahtoisuudesta.

Nyt, kun Galenos on poistunut pääsykoevaatimuksista, on oletettavaa, että esimerkiksi abien, teekkareiden sekä kemian, biokemian, biologian ja fysiikan opiskelijoiden kynnys "lähteä kokeilemaan" on madaltunut. Vastus ja kilpailu tulee siis varmasti olemaan kova ja veikkaankin sisäänpääsyrajojen pompsahtavan pilviin. Toisaalta moniko Galenosta pänttäämään varautunut tai muutoksesta masentunut jättää kilvan kokonaan kesken? Kevät sen näyttäköön.

Selvää on kuitenkin se, että huolellinen valmistautuminen ja henkinen yllätyksiin varautuminen nousevat tänä vuonna entistäkin tärkeämpään rooliin. Niinpä ajattelinkin kirjoittaa muutaman postauksen pääsykokeeseen valmistautumisesta tässä kevään edetessä. Useimmille hakijoille nämä asiat lienevät jo pässinlihaa, mutta pieni lisätsemppaus tai asioiden selkiyttäminen projektinsa parissa hapuileville ei kai koskaan ole pahasta.

Tästä se lähtee.


1. Tutustu Älyvuotoon.
Tutustu. Älä tee siitä uskontoasi, älä sorru vertailemaan itseäsi muihin, älä lähde kinastelemaan, älä lue sitä kuin Raamattua. Tutustu. Siellä on monia kaltaisiasi, samojen asioiden parissa kamppailevia pääsykoehakijoita. Sieltä löytyy spekulaatioita tulevasta kokeesta (älä usko niihin sokeasti!), sieltä löytyy lukuvinkkejä, tehtävien ratkaisumalleja, vastauksia kysymyksiisi, muistisääntöjä ja ennen kaikkea - vertaistukea. Siinä vaiheessa, kun toukokuu alkaa olla todellisuutta, saattaa tieto muista saman asian kanssa painiskelevista lämmittää mieltä kuin takkatuli hiihtoreissun jälkeen.

Vertaistuen hankkiminen on muutenkin suositeltavaa. Liity vaikkapa lukupiiriin verkossa tai livenä, jos et tunne ketään samassa tilanteessa olevaa tai osallistu valmennuskurssille!

2. Laadi lukusuunnitelma.
Tee se ihan oikeasti! Mieluiten paperille, mutta vähintään päähäsi. Ilman kunnollista lukusuunnitelmaa saatat laistaa pänttäämisestä nyt ja ajatella, että "kyllä tässä vielä ehtii", niin että loppukeväällä iskeekin sitten paniikki päälle. Laske nyt käytettävissä oleva aika ja jaa opiskeltava materiaalisi ensin kullekin kuukaudelle, sitten kullekin viikolle ja viikoittain kullekin päivälle. Jätä ainakin näin alkukeväästä kaikki viikonloput vapaiksi, jos vain suinkin pystyt. Vapaapäivät auttavat lataamaan akkuja ja nostattamaan motivaatiota opiskelurupeamien välissä ja ennaltaehkäisevät uupumista.

Mikäli olet nyt abi, hoida kuitenkin kirjoitukset ensin alta pois! Mikäli olet valinnut kirjoittaa kemian, fysiikan ja/tai biologian, niin onnitteluni! Pullasi ovat jo hyvin uunissa.

3. Lukemisen aloittaminen
Osa on aloittanut pänttäyksen jo syksyllä, osa heti vuoden alusta ja osalla se on edessä vasta kirjoitusten jälkeen. Paras aloitushetki, lukemisen määrä ja painotukset riippuvat ennen kaikkea hakijan lähtötasosta, joten niihin mun on turha lähteä ottamaan kantaa. Itse lähdin täysin nollatasolta ja kävin yhdeksän kuukauden mittaisen valmennuskurssin, jolla siirrytiin matematiikasta kemian ja fysiikan kimppuun vasta hiukan ennen joulua. Etenemistahtimme olikin sitten noin 1-2 viikkoa per lukion kurssi, eli noin kaksi kappaletta päivässä. Kyllä siinä sai pitää lakistaan kiinni pysyäkseen mukana! Ykköskurssit ja magnetismin skippasimme silloin kokonaan ja bilsaa käytiin vain Galenoksen pohjalta - sitä tosin jo heti alkusyksystä lähtien.

Valmennuskurssitehtävien lisäksi luin ja laskin kotona itsenäisesti lukion fysiikan ja kemian kirjojen tehtäviä osaamiseni varmistamiseksi. Kun kaikki kurssit oli saatu käytyä läpi, huomasin, etten muistanut osasta enää mitään, joten laskin niiden tehtävät uudelleen. Loppukeväästä keskityin sitten enemmän valmennuskurssimateriaalien läpikäymiseen, mutta teillä uusilla hakijoilla tuo sama aika taitaa mennä lähinnä asioiden kertailuun.

Summa summarum: ajoittakaa omat lukemisenne oman lähtötasonne mukaan. Nyt alkukeväästä lukutahti voi olla verkkaisempi, esimerkiksi pari tuntia päivässä, viisi kertaa viikossa ja sitten lähempänä koetta hiukan tiiviimpi. Nyt opiskellut asiat ehtivät vielä moneen kertaan unohtua, joten nyt kannattaa keskittyä asioiden ymmärtämiseen, hyvän laskurutiinin hankkimiseen ja huolellisten, myöhemmin keväällä arvoon arvaamattomaan nousevien omasanaisten muistiinpanojen tekemiseen.

Kaikenlainen opiskeltavan materiaalin parissa puuhastelu on muutenkin hyödyllistä ja vahvistaa asioista jääviä muistijälkiä aivoissa. Siispä alleviivailkaa, tehkää taulukoita, kuvioita, yhteenvetoja laajemmista kokonaisuuksista ja ennen kaikkea niitä muistiinpanoja! Se on paljon hauskempaakin kuin vain yksitoikkoinen hiljainen sivujen kääntely, johon sortuessaan saattaa yhtäkkiä huomata, että on jo hetken aikaa ajatellut kaikkea muuta kuin lukemaansa. Alleviivailu ja muistiinpanojen tekeminen pakottaa miettimään, mikä tekstissä oikeasti on tärkeää ja muistamisen arvoista. Samalla huomaa hyvin, jos ei täysin ymmärrä jotakin asiaa ja voi alkaa selvitellä siihen vastausta vaikkapa googlettamalla.

4. Muista muukin elämä
Älä ainakaan vielä tässä vaiheessa unohda koko muuta elämääsi. Harrasta, liiku, tapaa ystäviäsi. Käy viikonloppuisin ulkona, vahtaa telkusta kaikkia erityisen realistisia lääkäri- tai eläinlääkäriohjelmia, kuten Grayn anatomiaa tai mun pääsykoevuoden ehdotonta suosikkia, Housea. Tai ihan mitä tahansa muita ohjelmia!

Pidä lukujesi välillä taukoja ja muista tosiaan ne vapaapäivät. Samalla kannattaa pikku hiljaa alkaa varoitella läheisiä siitä, että loppukeväästä saatat joutua lukemaan hieman tiivimmin ja joutua skippailemaan joitakin yhteisiä menoja. Pyydä ymmärrystä ja kerro, kuinka tärkeästä asiasta tässä itsellesi on kysymys. Ihmissuhdesotkut ovat viimeisin asia, jonka haluat sekoittavan päätäsi, kun pitäisi keskittyä siihen, mitä seuraa mistäkin kemiallisesta reaktiosta tai siihen, miltä siellä solun sisällä näyttikään!

5. Tee lukemisesta kivaa!
Tätä olen toitottanut aiemminkin, mutta se on niin tärkeä asia, että haluan korostaa sitä nytkin. Jos lukeminen on pakkopullaa, tulee helposti keksittyä kaikkea muuta, kivempaa tekemistä. Ei se motivoi.
Koita siis tehdä lukemistilanteesta mukavin mahdollinen lukemalla vaikkapa upottavassa nojatuolissa, sohvalla selälläsi tai sängyllä vatsallasi.

Varaa tarpeiksesi värikkäitä kyniä (värit auttavat muistamaan!), post-it lappuja, kivoin kansikuvin varustettuja vihkoja ja vaikka jotain ihania herkkuja.

Pari kevään aikana hankittua ylimääräistä kiloa pystyy kyllä karistamaan sitten kesän aikana, kun unelmien opiskelupaikka on taskussa. Trust me, it'll pay off!

 Kuvat: weheartit.com

Leirinuotiolla

Mun kotipuoleen lähtö ei taas sujunut ihan niinkuin elokuvissa. Joulun aikoihin joku VR:n konduktööreistä valisti mua, että niistä asemien uusista lippuautomaateistakin pitäisi saada ostettua lemmikkipaikkalippuja. "Miten ihmeessä?" mä kysyin. "En tiedä, mutta olen nähnyt sellaisia matkustajilla", konduktööri vakuutteli. Niinpä mä päätinkin tällä kertaa turvautua automaattiin.

Ja voin kertoa, ettei sieltä sellaista lippuvaihtoehtoa löytynyt. Eipä tietenkään. Ehkä konduktööri oli sekoittanut näkemänsä netistä ostettuihin ja automaatista tulostettuihin lippuihin? En tiedä. Lopputulos oli kuitenkin se, että päädyin ostamaan laitteesta vain normaalin opiskelijalipun ja lemmikkiliput jäivät vasta junasta ostettaviksi. Tästä kaikesta seurasi se, ettei mulla ollut varsinaista paikkaa junasta eikä tietoa lemmikkivaunun sijainnista. Päätin kuitenkin luottaa konduktöörien yleiseen hokemaan: "Lemmikkivaunu on aina joko ensimmäinen tai viimeinen vaunu". Ensimmäisessä vaunussa ei ollut koiratarraa, mutta viimeisessä oli - sinne siis! Kahden koiran ja parin laukun junaan nostelu on aina hiukan vaivalloinen ja stressaava (etenkin sen Iipun raiteille putoamisen jälkeen) tilanne, mutta pääsimme kuin pääsimmekin kyytiin ja lemmikkiosasto oli lähes tyhjä - ihanaa! Niin sitä olisi ainakin voinut luulla.

Lipuntarkastuksen alkaessa sain nimittäin kuulla, että junassa on varsinainen, koko vaunun mittainen lemmikkivaunukin ja meidän pitää siirtyä sinne. Anteeksi kuinka? Emme saa jäädä nykyiseen, lähes tyhjään osastoomme lähes tyhjässä junassa, vaan meidän pitää siirtyä kuusi vaunua eteenpäin Riihimäellä. Ulkokautta. Juosten. Osaston muutkin matkustajat (kaksi herttaista tätiä) kyseenalaistivat konduktöörin määräykset, mutta eipä siinä mikään auttanut. Nousimme Riihimäellä junasta ja toinen tädeistä halusi tulla kantamaan laukkuani nähdessäni, että kantamuksieni kanssa liikkuminen oli hiukan hankalaa. Jouduin kuitenkin pyytämään laukun itselleni ja pistämään juoksuksi, sillä konduktöörit olivat jo nousemassa junaan ja vihelsivät pilliinsä! Jouduin huutamaan, että odottakaa nyt, jos laitatte mut vaihtamaan vaunua ja sain vain meidät lemmikkiosastolta pois häätäneeltä mieheltä tylyn vastauksen: "No on mulla silmät päässä". Jännä, ettei VR:llä nykyisessä tilanteessaankaan ole mitään tarvetta panostaa asiakaspalveluun.

Omalla autolla ajelemisen mahdollistavaa varallisuustilannetta odotellessa...

Perille päästyä on kaikki kuitenkin sujunut kivasti. Oon nähnyt kavereita ja lukenut ihan liian vähän farmista. Ainakin, jos otetaan huomioon ensi perjantain tentti.

Tänään päätettiin lähteä koko lauman voimin makkararetkelle. Kummallakaan ei ollut kunnon ulkoiluvaatteita tässä osoitteessa, joten haalittiin sitten asuste sieltä, toinen täältä.

 Metsä oli hurjan kaunis - lumimäärä puiden oksilla toi mieleen ihan Lapin! Aurinkokin pilkisteli pilvien takaa.

Eikä mikään kruunaa talvista ulkoilupäivää niinkuin lämmittävät liekit ja savun haju! Ulkona syötynä kaikki ruoka maistuu asteen verran paremmalta.

Makkaroiden lisäksi eväänämme oli emmentalraasteella ja kermalla ruokaisammaksi tuunattua kasvissosekeittoa termarissa, nam!

 Tytöt saivat luonnollisesti myös osansa makkaroista.

 Seuraavaksi jotain vähän nätimpää päälle ja tyttöjen iltaa viettämään! Rattoisaa lauantain jatkoa!

Kolmas syksy

On taas aika vetää yhteen taakse jääneen syksyn kurssit. Alussa kursiivilla opinto-oppaan kuvaukset.

Infektioepidemiologia
"Johdanto infektiotautien epidemiologiaan, eläinlääkintölainsäädännössä mainitut lakisääteisesti vastustettavat taudit ja zoonoosit, tautivastustusorganisaatio sekä Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT) ja rajatarkastuksen rooli tautivastustuksessa, tilatason desinfektio, eläinrokotteet  tautivastustuksessa, valmiusharjoitukset, ajankohtaisia asiantuntijaluentoja."


Epidemiologiassa eli EPI:ssä kerrattiin kakkosvuoden bakteriologiassa, virologiassa, parasitologiassa ja patologiassa tutuksi käyneitä sairauksia epidemiologian eli tavallaan niiden esiintyvyyden näkökulmasta. Kurssi selvensi mukavasti, mitä tauteja meillä täällä Suomessa jo esiintyy ja mitkä uhkaavat levittäytyä tänne, mitkä ovat zoonooseja (tarttuvat eläimistä ihmisiin ja toisinpäin) ja ennen kaikkea: miten niitä vastustetaan maatiloilla, kansallisesti ja kansainvälisesti. Kurssista ei ollut varsinaista tenttiä, vaan se suoritettiin kotitentin ja koko eläinlääkisopintojeni laajimman ryhmätyöprojektin avulla.

Toisaalta perinteinen tentti olisi ehkä auttanut asioiden mieleenjäämistä, mutta toisaalta nykyisen suoritustavan johdosta kolmosen alkusyksy oli mielestäni todella rento ja pakollista opetusta huomattavan vähän, sillä lukujärjestyksestä oli varattu todella paljon aikaa oli ryhmätöiden tekemiseen. Oma ryhmäni kokoontui keskimäärin kerran viikossa - muuten hankimme tietoa itsenäisesti, joten kovin rankasta rutistuksesta ei ollut kyse. Jotkut ryhmät kokoontuivat huomattavasti useammin ja tuntuivat rasittuvan koko kurssistakin enemmän - on kai hiukan tuuristakin kiinni, millaiseen ryhmään sattuu arpaonni kolahtamaan. Mulla oli sitten kai hyvä onni matkassa, sillä meidän ryhmämme toimi hyvin yhteen ja kaikki hoitivat velvollisuutensa. Ryhmätyötä oli mukava tehdä ja samalla tutustui paremmin moniin kurssikavereihinsa, joiden kanssa ei muuten niin kovin tule pyörittyä.

Ideana oli siis laatia 45 minuutin esitys parista kurssilla käsitellystä sairaudesta ja esitystavan sai valita vapaasti. Useimmat päätyivät näytelmän ja slideshown yhdistelmään, mutta olivatpa toiset jaksaneet panostaa jopa videoon.

Kuva

Esitys piti rakentaa taudinpurkausesimerkin ympärille: mitä tapahtuu, kun Seppo Sikatilallisen sikalassa puhkeaa Aujeszkyn tauti. Mitä tekevät Seppo, kunnaneläinlääkäri, läänineläinlääkäri ja Evira? Miten käy possuparkojen, Sepon koiran ja naapurin minipossun? Voiko Seppo vielä jatkaa elinkeinoaan ja miten hän koko takaiskusta selviää? Esitysten purkutilaisuus oli ymmärrettävistä syistä hauskaa seurattavaa.

Kuva

Kotitentti koostui n. 4-5 epidemiologisesta tehtävästä, joihin piti vastata kirjallisesti ja jotka piti palauttaa määräaikaan mennessä. Kysymykset olivat pääasiassa mukavan käytännönläheisiä ja käsittelivät esimerkiksi rabies-rokotusohjelman riittävyyttä ja julkisuudessakin esiintyneen, lainvastaisesti maahantuodun alpakan tapausta. Aikaa kotitentin kirjoittamiseen oli useampi viikko, mutta itse aloitin sen tyypillisesti aika viime tingassa. Kurssin kohdalla opintorekisteriottessaani komeileva arvosana 5 kuitenkin kertoo, että kurssin arvostelu oli melko reilua.


APEA eli aineistoperusteinen eläinlääketieteellinen argumentointi.
"Havaintotutkimukset ja kliiniset kokeet, taudin esiintymisen ja siihen liittyvien riskitekijöiden sekä taudin vaikutuksen mittaaminen, tutkimusaineiston tunnuslukujen laskeminen ja tilastollisen testaamisen periaatteet, otoskoko ja otanta, diagnostisten testien arviointi ja tulkinta, tutkimuksiin vaikuttavat harhat, kyselykaavakkeet, aineistojen kuvaileva analysointi, taudinpurkauksen selvittäminen, tutkimusetiikka." 

"APEA vetää mielen apeaksi" taisi lukea useammankin kurssikaverini Facebook-statuksena kurssin aikana. APEA pyöri yhtä aikaa EPI:n kanssa ja oli kurssimme antaman palautteen mukaan monen mielestä varsin sekava ja tällaisenaan hiukan turha kurssi. Sisältö käsitti evidence-based medicineä, eli tutkimustodisteisiin perustuvaa lääketiedettä, hiukan turhan syvälle menevää tilastotiedettä ja tietokoneharjoituksia, joista kukaan ei ymmärtänyt mitään - sen kun naputteli ohjeiden mukaisesti annetut luvut tietokoneohjelmien tai Excel-taulukoiden laskettaviksi. Itse en pistäisi ollenkaan pahaksi, vaikka tämä kurssi tuupattaisiin jonnekin lisurintyön yhteyteen, kenties valinnaiseksi. Vaihtoehtoisesti kurssin sisällön tarkistaminen voisi olla paikallaan - siitä kertoivat APEA:n lähes tyhjille saleille kaikuneet luennot.

Kuva

Eläinlääkäri virkamiehenä"Virkamiehenä toimiminen valtion, alue-, kunnan- tai EU-hallinnon alueella edellyttää virkamiesvastuun ja -vallan sekä virkamiesetiikan tuntemusta. Opintojakson aikana opiskelija tutustuu virkaeläinlääkärin työn kannalta keskeisiin käsitteisiin ja tehtäviin sekä ymmärtää eläinlääkärin roolin esimiestehtävissä teurastamoissa, teollisuudessa ja ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä."

Tämä kurssi oli lyhyt ja mukava, soljui mukavasti ohi "siinä sivussa". Luennot olivat aika yleisluontoisia ja käsittelivät mm. eläinsuojeluvalvontaa, johtamista, viestintää, työsuojelua ja -hyvinvointia. Lisäksi meillä oli jokusia kurssiin liittyviä harjoituksia, kuten eläinsuojelupäätöksen tekemistä taustakertomuksen perusteella, työyhteisön viestinnän suunnittelua ja tiedotteiden laatimista. Ihan mukava kurssi, jonka opit ovat varmasti tarpeellisia, mutta olisiko sen ajoitus voinut olla myöhempi? Työelämään siirryttäessä lienee suurin osa kurssin anneista jo unohtunut.

Eläinlääkärit tarkastavat myös maahantuotavia elintarvike-eriä |Kuva

Patologian obduktiot (Varoitus! Obduktiokuva!)
"Kurssilla obdusoidaan eläinpotilaita. Opiskelussa keskitytään aluksi obduktiotekniikkaan, topografiseen anatomiaan ja muutosten kuvailuun. Perusasioiden oppimisen jälkeen painotus siirtyy enemmän demonstraatioihin. Koko vuoden harjoitusten kulku on kuitenkin sama: muutosten kuvaus, differentiaalidiagnoosit ja muutosten tai taudin syntymekanismin läpikäyminen."

Leikkelyitä! Kukapa niistä ei pitäisi? Viime kevään yleis- ja elinpatologian opit vietiin vihdoin käytäntöön, kun pääsimme availemaan eri syistä kuolleiden eläinten ruumita - anteeksi siis raatoja. Obduktioita on vähennetty huomattavasti aiemmista vuosista lisääntyneen opiskelijamäärän vuoksi ja tätä pyritään sitten kompensoimaan sillä, että kustakin avatusta eläimestä tehdään tarkat avauskertomukset valokuvineen ns. wikipohjalle nettiin. Kunkin eläinlajin avaukseen on annettu tarkat ohjeet, jotka tulisi sisäistää ennen keväällä koittavaa koeobduktiota. Siellä ei nimittäin sitten enää voikaan kysellä, että mitenkäs ne sukupuoli- ja virtsaelimet nyt pitikään oikeaoppisesti irrottaa, mistä kohtaa suoli ligatoidaan tai miten sydämen kammiot ja eteiset leikataan auki.

Kuva

Obduktiot venyivät usein pitkiksi ja tuntuivat varsin raskailta - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ainakin silloin, kun kyykimme tuntikaupalla lähes lattiatasossa vuohen kimpussa. Selkäni ei ole ehkä koskaan ollut yhtä jumissa! Ja se henkinen rasitus aiheutui pitkälti siitä, että kun avauksia on vain melko rajallinen määrä, yrittää jokaisesta oppia mahdollisimman paljon ja samalla pelkää, ettei se riitäkään. Avauksien jälkeen meidän piti tietysti jäädä vielä kirjaamaan havaintomme koneelle. Mielenkiintoinen, vaativa, raskas, mutta palkitseva kurssi, joka jatkuu nyt vielä keväänkin puolella.


Lihantarkastus
"Luennoilla perehdytään tarkastuseläinlääkärin tehtäviin. Laboratoriotyöt koostuvat lakisääteisistä lihantarkastusmenetelmistä ja lihantarkastusmikrobiologiasta. Ryhmätyöt koostuvat lainsäädäntötehtävistä, lihantarkastuspäätöksistä ja seminaaritöistä. Lainsäädäntötehtävien avulla opiskelija joutuu soveltamaan lihantarkastuslainsäädäntöä käytännön toiminnassa ja lihantarkastuspäätösten tekoa harjoitellaan kuvamateriaalin avulla. Seminaaritöissä opiskelijat perehtyvät kriittisesti lihantarkastukseen ja laitosvalvontaan."

Syksyn ensimmäinen kurssi, josta pidettiin tentti - juuri ennen joulua. Tentin läpäisyyn vaadittavista pisteistä suurimman osan pystyi tosin kokoamaan jo kirjoittamalla referaatin tiettyyn aihepiiriin liittyvistä luennoista, esim. eläinsuojelusta ja arvostelemalla jonkun toisen referaatin. Näin suurin osa kurssista kai tekikin. Oli kuitenkin mukava palata jälleen vanhaan kunnon opiskelurytmiin koko syksyn sluibailun jälkeen, vaikkei tähänkään kurssiin mitään varsinaista, luettavaa kirjaa ollut paitsi joku huono englanninkielinen, jonka harva hankki. Luennot käsittelivät monipuolisesti koko lihantarkastuksen kenttää: lihantarkastuspatologiaa, -parasitologiaa, laitosvalvontaa, lainsäädäntöä, lihantarkastuspäätösten tekemistä, eläinkuljetuksia jne.

Kuva

Laboratoriotöissä otimme ja viljelimme näytteitä lihanpaloista, elimistä, kerhotiloistamme ja jopa koulun vessasta. Lisäksi saimme harjoitella tutustua lihantarkastuslainsäädäntöön lakitehtävien ja lihantarkastuspäätöstehtävien muodossa. Kurssin ja neljän viikon teurastamoharjoittelun suorittaminen antaa eläinlääketieteen opiskelijalle oikeuden toimia tarkastuseläinlääkärin sijaisena teurastamolla esimerkiksi loma-aikoina.



Kaikkiaan syksy oli siis eläinlääkisaikojeni rennoin. Vapaapäiviä, -aamuja ja -iltapäiviä oli enemmän kuin koskaan ennen ja tentit loistivat poissaolollaan. Ilman tenttipainetta ei tullut juuri pänttäiltyä ja tuntuu, että oppiminenkin jäi ehkä vähäisemmäksi. Toisaalta esim. EPI:n ryhmätöiden tekemisestä ja toisten esitysten kuuntelemisesta jäi luullakseni parempi näppituntuma käytännön taudintorjuntaan kuin mitä pelkiltä luennoilta olisi saanut. Virkamieskurssin tai APEA:n tenttiminen ei olisi edes kovin järkevää.

Ja täytyykö aina olla itselleen näin ankara - kyllähän sitä tällaisessa koulussa saa välillä olla hiukan kevyempää! Itselläni jäi ainakin huomattavasti paremmin aikaa koiranpennulle ja O:lle kuin ehkä aikaisempina syksyinä olisi jäänyt, joten en valita. Sitä paitsi opiskelumotivaatio huitelee tällä hetkellä taas ihan uusissa sfääreissä, kun sai välillä hiukan hengähtää!

It's the little things that count

Minä myös, minä myös! Olen aika kova tyttö fiilistelemään elämän pikkujutuilla, joten koin blogeissa kiertäneen haasteen selailla Just Little Things -blogia ja nostaa sieltä omat lempparinsa ihan omakseni. Jos kaipaatte piristystä päivään, kannattaa käydä kurkkaamassa. Itseltäni ainakin vierähti siellä hetki jos toinenkin.

Tässäpä näitä:

 

♥

Ups and downs

Huomenna koittaa paluu sorvin tai paremminkin luentoprujujen ääreen varsin vaiherikkaan viikonlopun jälkeen. Tänään mulla oli vapaapäivä (oi kolmosvuoden autuutta!), jonka olen viettänyt kuin sunnuntain konsanaan. Ensin kuitenkin muutama sananen viikonlopusta.

Perjantai oli aika normipäivä: käytiin O:n kanssa kaupassa ja tehtiin iltapalaksi tortilloja - mulle ilman sitä tortillaa. Lauantai oli sen sijaan vastoinkäymisten täyttämä. Käytimme aamupäivästä pari tuntia opiskeluun. O syventyi kemian reaktioyhtälöihin ja minä farmakokinetiikkaan. Olen aina pitänyt itseäni huonon häiriönsietokyvyn omaavana, täydellisen hiljaisuuden vaativana lukijana, mutta yllättävän hyvin se onnistui noinkin, vieretysten.

En ole kuitenkaan täällä blogissani tainnut vielä mainita, että viime viikolla se taivas päätti sitten revetä ja tipauttaa lumilastinsa kertarykäyksellä Vantaankin ylle. Nyt puhutaan siis jo ihan kunnon kinoksista - aivan kuten kahtena edellisenäkin vuonna.

Eikä se sitten jäänyt siihen. Äiti Luonto muisti meitä myös lauantaina ja palautti elävästi mieleeni yksityisautoilun riemut: kinoksen alle hautautuneet ja sinne jumiin jääneet koslat. Niinpä hiihtolatua etsimään lähtiessämme vietimmekin arviolta reilun tunnin seuraavissa merkeissä - taisteluvarustuksenamme ainoastaan muoviämpäri ja rikkasihveli:

Toisin kuin kuvista voisi päätellä, kannoin myös minä heiveröisen korteni kekoon auton esiin kaivamiseksi. Itseasiassa useammankin korren ja kuusenhavun. Esitykseni ei tainnut kuitenkaan vakuuttaa, sillä lopulta viereemme kaarsi auto, josta marssi esiin pari salskeaa nuorta miestä, joiden voimainponnistusten ansiosta auto saatiin lopulta nousemaan kuopastaan tielle asti. Eläköön lähimmäisenrakkaus ja myötätunto!

Vaan eipä käy kateeksi näiden omistajia:

Koirat jouduttiin sulkeman odotettua pidemmäksi venähtäneen operaation ajaksi autoon ja lopulta kyytiin hypättyäni huomasin, että Taikkis oli huolellisesti tyhjentänyt mahalaukkunsa takapenkille. Vastoinkäymisistä huolimatta päätimme kuitenkin toteuttaa alkuperäisen suunnitelmamme ja lähteä etsimään koiralatua läheisestä urheilupuistosta. Lienee sanomattakin selvää, että sitä ei koskaan löytynyt.

Yksikään hiihtäjä, koiranulkoiluttaja tai lenkkeilijä ei tiennyt ladusta mitään. Yksikään epätoivoinen, puhelimella suoritettu googletus ei tuottanut tulosta. Lopulta löysimme erään hiihtäjän koiraladuksi arveleman reitin, mutta eipä siellä näkynyt minkäänlaista koirat sallivaa kylttiä - eikä muuten sitä latuakaan. Vajaan parin tunnin kuluttua annoimme periksi ja palasimme lannistettuina takaisin kotiin. Koirien oli tyytyminen hihnalenkkiin ja minä lohduttauduin pitkään suunnittelemallani salmiakkitoffee-kokeilulla. Ja kyllä: purkillisesta kermaa, tilkasta voita, vajaasta pussillisesta sokerittomia salmiakkeja sekä rahtusesta Steviaa sai kun saikin salmiakkikuorrutetta aikaiseksi!

Lopputulos ei ainakaan näin tuoreeltaan muffinssien päällä ole mikään silmäähivelevä, mutta ehkäpä karppijätskin joukossa...?

Sunnuntaina olikin sitten hiihtämään päästävä vaikka väkisin - sen verran kovasti olimme nähneet vaivaa oikeanlaisten suksien ja sauvojen haalimiseen. Tällä kertaa tyydyimme suosiolla umpihankeen pellolla, enkä muista milloin olisin viimeksi nauranut yhtä kovasti. Yksi suksia lumikenkien tapaan käyttävä mieshenkilö reittiä raivaamassa - perässään lumikuopasta toiseen gasellin tavoin pomppiva shelttipentu ja muodostuvan uran kapeutta tai kenties koko idean mielipuolisuutta mielessään sadatteleva shelttineiti - oli mitä koomisin näky! Hiihtämistä ei tämä lenkkimuotomme tuolla puolimetrisessä, upottavassa hangessa ollut nähnytkään, mutta kyllä sillä reidet ja vatsalihakset kipeiksi sai!

 Lopulta löysimme pienen, koiranulkoiluttajien tallaaman polun, mikä kevensi matkantekoa huomattavasti.

Lenkin väsyttämät koirat jäivät tyytyväisinä kotiin nukkumaan, kun me lähdimme O:n aloitteesta juhlistamaan kk-päiväämme (hehe) Flamingoon - ja tällä kertaa ihan kylpylään asti!

Edellisestä kylpylävisiitistäni oli ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi, joten kyllä vain oli ihanaa! Lämmin vesi helli hangessa rämpimisestä uuvahtaneita lihaksia ja mielikin sai levähtää. Itse allasosasto ei ollut mikään suurensuuri, mutta sai ehdottomasti multa plussaa hienoista valaistuksistaan, musiikeistaan ja moderniudestaan.

Tarpeeksemme pulikoituamme jatkoimme Flamingon Amarilloon syömään. Matkalla sinne saimme päähämme mennä ruuan jälkeen vielä leffaan, joten kävimme varaamassa ylemmästä kerroksesta liput 40 minuutin päästä alkaneeseen Sherlock Holmes -pätkään. Niinpä syömisen kanssa uhkasikin tulla hieman kiire, mutta kiitokset Amarillon väelle, joka pisti tuulemaan, niin että saimme ruokamme nopeasti ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa!

Leffa oli ihan jees, joskaan en pitänyt siihen ympätystä ylenpalttisesta räiskimisestä. Eikö mikään enää tunnu miltään ilman aseita, väkivaltaa ja tappamista? Olin kuvitellut meneväni seuraamaan salapoliisileffaa, joten yllätyin hieman sen toimintapainotteisuudesta. Lisäksi olin muista blogeista lukenut, että kyseessä olisi ihan huippuhauska leffa, joten odotin jotain hiukan hykerryttävämpää. Semihyvä, semihauska.

Tämän päivän olen sitten ottanut ihan lepäilyn ja rästipänttäyksen kannalta.

On ollut erikivaa lukea kerrankin suomenkielistä oppikirjaa, joka on lisäksi kerrankin mukavan ohut ja kevyt. Harvinaista herkkua eläinlääkiksessä!

Huomenna on sitten luvassa luentoja ja tapaaminen yhden tieteellisen lehtiartikkelin kirjoittamisen tiimoilta, hui! Keskiviikkona suuntaan koulupäivän jälkeen kotipuoleen, pidennettyä viikonloppua viettämään. Ihanan lyhyt viikko siis kyseessä, mutta eiköhän se ensi viikolla koittavan tenttiinlukuhässäkän myötä tasoitu. 

Mutta nyt - hyvää yötä tai huomenta, milloin ikinä näiden sanojen pariin eksyttekään!