* kun Viikin kampuksella kävellesään haistaa navetan tuulahduksen ja sen sijaan, että sulkisi nenänsä, vetääkin sisään pari uutta, syvää nuuhkaisua
* kun kävelee hangella päivää paistattelevan koiranläjän ohi, mutta huomaakin pian palanneensa pari askelta taaksepäin tarkistakseen, oliko pökäleen loppuosan muodostanut vaalea materiaali matoja vai tikkuja(!) Oli muuten tikkuja, höh. Joku näytti päässeen eroon jääkiekkomailastaan :)
Meinasin myös kirjoittaa, että siitä, kun kalenteri on niin täynnä, ettei ehdi uhrata blogilleen ajatustakaan. Sitten totesin, että tämä jokakeväinen tentti- ja tehtäväpaniikki taitaa päteä kyllä muillakin aloilla :)
Kohta käynkin jälleen elinpatologian kimppuun: siitä on tentti luvassa maanantaina. Älyttömästi muistettavaa. Ihan älyttömästi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja aiheuttaa kaikkea. Kaaos.
Vuosijuhlat olivat aivan järjettömän hauskat kekkerit, etenkin näin jälkikäteen muisteltuna. Paljon naurua ja laulua, maustettuna kohtuullisella määrällä oksennusta, verta, draamaa, kyyneliä, yllättäviä pariutumisia... tämä kaikki hienoissa juhlapuvuissa tietenkin! Mitä sitä muuta voisi enää toivoa :D Älytön piristysruiske kyllä ja puhuttavaa on riittänyt koko viikoksi :)
Ikäväkseni mun on kuitenkin ilmoitettava, että en turvallisuussyistä (kameran, lähinnä) ottanut järkkäriä paikan päälle mukaan ja aika harvassa olivat kurssikaverienkin digipokkarit. Elän enemmän tai vähemmän onnellisesti siinä uskossa, etten päätynyt yhteenkään kuvaan. Se on sikäli sääli, että mulla oli omasta mielestäni ihan tosi kivasti onnistunut kampaus ja pukukin oli kaunis. Ainakin alkuillasta ;) Joudutte siis vain luottamaan mun sanaani.
 |
| Kuva |
Aikapulan vuoksi olen kärsinyt myös jäätävästä writer's blockista. Mulla ois ihan hirveesti asiaa ja aiheita, mistä kirjoittaa, mutta kun ei tiedä, mistä aloittaa, niin sitten sitä vain jämähtää jotenkin. Alkaa miettiä, että kiinnostaako nää jutut ketään, edes mua itseäni :D Silläpä aionkin pusertaa tämän tekstin ilmoille, vaikka mikä tulisi, josko pääsisin tästä fiiliksestä eroon. Kirjoitin tuon alkuosan nimittäin jo alkuviikosta valmiiksi., mutta sitten koko blogi vain jumahti mun selaimen alapalkkiin..
Lisäksi, kun tähän yhtälöön ympätään vielä masennuksesta uuteen jännitykseen noussut mieliala siitä mun projektista, massiivinen kevättä rinnassa -fiilis sekä hännänhuippuna vielä uupumus, kun edes ajattelee tulevia viikkoja (kaikkien "gottabethere"-tapahtumien ja opiskelun yhteensovittaminen... niin missä välissä...?!), niin keskittymiskyky on hiukan kyseenalainen.
Onneksi nuo kivat vapaa-ajan häppeningit hiukat keventää tätä muuten raskasta kevättä :) Luvassa on mm. yösuunnistusta, approa, tupareita, laidunkauden avajaisia, grillikauden avajaisia, vappu, ekskursiota Lahteen eläinklinikalle... Mutta ihan älyttömän kovasti odotan kuitenkin yhtä tiettyä...
 |
| Ei maaülikool, mutta yliopisto kuitenkin :) |
... nimittäin ainejärjestömme toukokuista excursiota Tarttoon, Viron eläinlääkistä ja tuota (ainakin Neiti Herriotin kirjoitusten perusteella) upean oloista kaupunkia ihastelemaan! Reissusta tulee varmasti ihan huippu, can hardly wait! :)
Tartto on ihana kaupunki, opiskelin Tarton yliopistossa vaihdossa yhden lukukauden ja myöhemmin olin töissäkin tuossa "toisessa kotikaupungissani". Kävelykierros Toomemäellä (iso puistoinen mäki keskustassa) on ehdoton.
VastaaPoistaOlipa kiva törmätä tutun näköisiin kuviin:) Tervetuloa Tarttoon:) Toukokuussa kaupunki on varmaan parhaimmillaan - vaahterankukkien tuoksu ja vehreys (ja terassit;)), sitä odotellessa!
VastaaPoistaMille Lahden eläinklinikalle teidän ekskursio suuntautuu?
Liiolii: Oho, ai sä oot opiskellu siellä kans! :) Toivottavasti meidän retkeen on sisällytetty tuo mainitsemasi paikka! :)
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitos kiitos, kuulostaa ihanalta! :D Meidän ekskursio suuntautuu Lahden Eläinlääkäriasemalle :)
Hyvä sattuma, kun satuit mainitsemaan nuo yliopiston navetat. Käväisin nimittäin tuossa loppuviikosta ko. alueella tuomassa pienen löytökoiran sinne löytöeläinkotiin (kai nämä ovat ne samat navetat?), ja eksyin ensin sinne navetta-lampola -alueelle. Siinä niitä ulkoilevia elukoita katsellessani mietin, että pitääkin kysyä esim. sinulta, saako siellä ihan ulkopuoliset vierailla tarkemmin eläimiä katsomassa? Olisi mukava tuon karjatilan pojan kanssa käydä joskus vähän paremmalla ajalla lehmiä rapsuttelemassa..:)
VastaaPoistaTäältä hapetuskoentsyymien unettavasta maailmasta kömmin teetauolle ja ilokseni huomasin blogisi päivittyneen, jee! Näyttääpä suhteellisen hulppealta tuo eteläinen naapurimme, varmasti mahtava reissu tulossa.
VastaaPoista-Mäykky
T: Äääää, mä en kyllä yhtään tiedä :D Valitettavasti ne lehmät on enempiki noiden maa- ja metsätaloustieteellisen opiskelijoiden, joten en yhtään tiedä heidän periaatteistaan. Luulisin, että kyllä sinne saa mennä, kun vain sopii etukäteen jonkun vastuuhenkilön kanssa. Tämän enempää en valitettavasti osaa auttaa :)
VastaaPoistaMäykky: Hihihi, voin luvata, että paljon kuivempaakin (tai sanotaanko että yhtä kuivaa, mutta paljon enemmän :D) asiaa joudut vielä lukemaan, kunhan tänne olet ensin päässyt ;) Paljon voimia alkavaan lukuviikkoon!
Teretulemast Tartusse! :)
VastaaPoistaAitäh! :)
VastaaPoista"* kun kävelee hangella päivää paistattelevan koiranläjän ohi, mutta huomaakin pian palanneensa pari askelta taaksepäin tarkistakseen, oliko pökäleen loppuosan muodostanut vaalea materiaali matoja vai tikkuja(!) Oli muuten tikkuja, höh. Joku näytti päässeen eroon jääkiekkomailastaan :)"
VastaaPoistaItsekkin tänä kesänä koiran tämän tunteen. Oma koirani, oli edellis iltana mussuttanut puuta ja seuraavana aamuna, sitten kauhuissaan katsoin, että mitä ihmettä se tunkee takamuksestaan ulos. Kakkapussi käteen ja kyykkimään läjän viereen, hyvä etten soittanut puolisolleni ja käskenyt sitä tulemaan kans pihalle ihmettelemään tätä mullistavaa asiaa :D Tikkujahan tämä nuori koira oli työntänyt ulos ja nyt sillä on keppien syöntikielto koko loppuelämän päällä. Onneksi eivät tehneet pahempaa tuhoa! Tulivat ihan onneksi ulos, eivät vaurioittaneet suolta. Helpotukseni oli suuri.