Mun viikkoni on opiskeluiden suhteen koostunut
spesifisen bakteriologian laboratoriotöistä (2h/pvä), jokusista hassuista bakteriologian tai elinpatologian jälkimmäisen osion
luennoista ja vapaaehtoisesta, ensi maanantain histopatologian (=kudospatologian) tenttiin preppaavasta
mikroskopoinnista. Tentissä saamme eteemme kasan objektiivilaseja, joilta pitäisi sitten tunnistaa ja osata nimetä itse kudoksen lisäksi myös siinä näkyvät tautimuutokset (ödeemaa, kalsifikaatiota, hyperemiaa, infarktia, suppuratiivista/fibrinoottista/kroonista/akuuttia jne. tulehdusta... noin muutamia nimetäkseni)... Saa viime kevään mikroskopointitentin tuntumaan naurettavan helpolta - siinä sentään riitti, kun osasi nimetä oikean kudoksen!
 |
| Tästä lähdetään, kohtua ei ole suotavaa sekoittaa suoleen, jos haluaa päätyä oikeaan diagnoosiin... :D |
On ne oikeasti aika erinäköisiä ;)
Tänä vuonna leikkeitä ei tarvitse piirtää (eikä itse asiassa nykyisten ykköstenkään ollut pakko: he saattoivat myös kuvata leikkeet), mutta monet meistä ovat todenneet, että piirtämisestä on apua. Itse tosin rustaan vain kurssimonisteen laitaan pieniä selventäviä kuvioita tusseilla.
 |
| Min nuvarande bästa vän! |
 |
| Ja jollainhan sitä on motivoitava istumaan tuntitolkulla skoopin ääressä... |
Toinen murheenkryyni ovat sitten aiemmin mainitsemani spesifisen bakteriologian labrat. "Spessuhan" on nyt sitten viimeinen mikrobiologian osa-alue aiemmin tänä vuonna kahlattujen virologian, immunologian, yleisen bakteriologian jälkeen, ja näistä kaikista tulee yhteinen arvosana. Yleisessä bakteriologiassa käsiteltiin bakteerien yleisiä ominaisuuksia ja nyt syvennytään tarkemmin eri bakteerilajeihin ja niiden aiheuttamiin tauteihin.
Labroissa meille on annettu erilaisia bakteeriviljelmiä, joille on pitänyt tehdä lajinmääritystä erilaisin testein, viljelyin ja mikroskoopin alla tutkailemalla. Vastaavanlainen setti on luvassa myös toukokuisessa spessun käytännön kokeessa, jossa meillä on parin kanssa viikko aikaa selvittää, mikä kanta kohdallemme on sattunut.
 |
| Ihanat värit! |
 |
| Jos näissä labroissa jotain oppii, niin ainakin tekemään hajotusviljelmiä agar-maljoille. Näitä on tehty melkeinpä joka kerta useita erilaisille maljoille. |
 |
| ...ja on aina yhtä palkitsevaa huomata seuraavana päivänä, että hei, siellä oikeasti kasvaa jotain ja useimmiten vielä kauniina pesäkkeinä! Jos hyvä tuuri käy, agar on vaihtanut väriä bakteerin aikaansaaman pH-muutoksen vuoksi tai muuta jännää :) | | | |
|
Ikävin puoli labroissa on tällä kertaa se, että niistä joutuu pitämään kovinkin tarkkaa labrapäiväkirjaa.
Mutta ei niin tiukkapipoista opiskelua, etteikö jotain kivaakin mahtuisi väliin! Eilisilta sujui nimittäin seuraavanlaisissa approtunnelmissa:
 |
| Mulla oli hetken aikaa tuollainen pallo (väri jääköön arvailujen varaan...), mutta se pamahti osuessaan telkkariruutuun :( Voi toista! |
| |
|
 |
| Ylpeänä :D Tokavika rasti! |
Onneksi osasin siirtyä hyvissä ajoin vesilinjalle ja olin jo ihan hyvissä ajoin kotona (no, ainakin jos huomioi mun luontaisen unirytmini). Hiukan oli aamun labroissa väsynyt tunnelma, mutta elinpaton luento oli niin mielenkiintoinen, että piristyin ja jaksoin jäädä vielä skooppailemaankin hetkeksi. Pakko sinne on kuitenkin palata vielä viikonloppuna, mutta onneksi mulla ei ole viikonlopulle sen kummempia suunnitelmia kuin juhlistaa huomenna A:n tupareita, niin pitäisi ehtiä ihan hyvin :)
Nyt kuitenkin suihkun kautta unten maille,
tuutilullaa!
Tätä sun blogia on niin ihana lukea :) lisää tällaisia juttuja. Onko teillä kuinka rankka tahti opiskelussa? Kaverini opiskelee Virossa ja sano että niillä helposti 2-3 koetta viikko ekan vuoden keväällä. Itselläni eläinlääkis myös olis tavoitteissa, ehkä tänä keväänä :)
VastaaPoistaMoi, Mua kiinnostaisi kovasti mielipiteesi tästä myyräekoinokoista ja siitä, että pitääkö koirallisen metsässä liikkuvan olla jotenkin huolissaan? :D Mitenkäs madotus, kun aikaisemmin et suositellut sitä kuin tarvittaesaa, ettei tule resistenttejä kantoja?
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitti :) Musta tää tahti ei oo kovin rankka, tosin kakkosen kevät on kai yksi rankimpia. Mutta yksilökohtaista on toki kokemus siitä, mikä on rankkaa ja mikä ei. Jollakin ottaa kovemmalle kuin mulla, mulla taas on nyt niin paljon kivaa odotettavaa, että opiskelut menee jotenkin siinä ohessa :) Mutta tosiaan tuollaista tenttitahtia meillä ei todellakaan ole, vaan tenttejä on ollut keskimäärin viisi per lukukausi eli vuodessa 10 (+muutama käytännön koe mikroskopoinnista tms.) Tsemppiä pääsykokeeseen! :)
VastaaPoistaSonja: Mä en oo kyllä mikään asiantuntija kyllä ottamaan tähän kantaa, mutta toistaiseksihan myyräekinokokkia ei ole löytynyt Suomesta, eli ihan vielä ei tarvitse panikoitua. Toki on vain ajan kysymys, milloin se meillekin leviää.
Myyräekinokokki aiheuttaa vaurioita väli-isäntiensä eli kasvinsyöjien (mm. myyrien ja ihmisten) maksoille ja muille sisäelimille. Tämän takia siitä nyt vaahdotaankin, sillä tartunta voi olla ihmisessä hyvinkin vakava. Sen sijaan pääisännälleen eli koiralle/supille se ei yleensä aiheuta vakavaa haittaa, vaan eleskelee vain ohutsuolessa. Koiransa hengen puolesta ei siis tarvitse pelätä, mutta jos syö metsämarjoja, joiden päälle koira/supi on ulostanut, niin oma henkikulta saattaa pahimmassa tapauksessa olla vaarassa
Eli ei tarvitse olla hirveän huolissaan, mutta toki jos pystyy estämään koiraansa syömästä ulkona myyriä, niin se kannattaa kyllä tehdä.
Ja suositus madotuksen vaihtamisesta säännöllisiin ulostenäytetutkimuksiin ei ole tässä ajassa vaihtunut mihinkään :) Yhtä lailla sen ekinokokin pitäisi löytyä niistä ulostenäytteistä, jolloin se hoidettaisiin sitten matolääkkeillä pois. Madotushan kun ei mitenkään ennaltaehkäise tartuntaa kuitenkaan :)
Tuosta ekinokokista.. saako sen sitten ihmiseltäkin pois helpoin menetelmin vai miten toimitaan?
VastaaPoistaTuota pitäisi ennemminkin kysyä ihmislääketieteen opiskelijoilta ;) Mä joudun tyytymään Wikipedian antiin:
VastaaPoista"Ihmiseen myyräekinokokki voi tarttua ketun tai koiran ulosteen, ulosteen saastuttaman veden tai marjojen välityksellä, tai koiran turkkiin tarttuneista munista. Ihminen voi myös toimia madon väli-isäntänä. Useimmiten ihmisen immuunijärjestelmä kykenee eliminoimaan loisen toiminnan, jolloin ainut havaittava oire on vasta-ainetason nousu. Mikäli immuunijärjestelmä epäonnistuu loisen torjumisessa, muodostaa mato yleensä maksaan kasvainta muistuttavan kystan. Maksasta loinen saattaa levitä edelleen keuhkoihin, aivoihin tai muuallekin elimistöön, esimerkiksi leikkauksien yhteydessä. Taudin itämisaika on 5-15 vuotta ja sen hoitoon käytetään leikkauksia ja loislääkitystä. Aikaisemmin tautiin sairastuneet yleensä kuolivat noin viiden vuoden kuluessa, mutta nykyisin hoitoennuste on parantunut."
Eli ei helposti: vaatii leikkauksia ja niissäkin on vaikea saada kaikkia kystia maksasta pois. Vielä vaikeammaksi homma menee, jos loinen on ehtinyt levittäytyä jo muihinkin elimiin. Eli ei syödä sitä koirankakkaa, anneta koirien syödä jyrsijöitä tai juoda kuravettä ! Eikä hirven keuhkoja tai sisäelimiä edes metsästyskoirille, niissä voi piillä hirviekinokokki...