 |
| Kuva |
Niin, humaanilääketiede. Ei-eläinlääketieteellinen lääketiede. Ihmislääketiede. Tavallinen lääketiede. "Humaanilääketiede" tuntui olevan ennenkuulumaton sana niin Turun kuin Kuopionkin lääkisten edustajille vuosijuhlillamme. Meillä se taas on juuri se ihmispuolesta yleisimmin käytetty termi.
Otsikko on siinä mielessä hämäävä, että ei, en aio luennoida humaanilääketieteestä, kun en sen suhteen mikään asiantuntija ole, vaan esittää omia, valitettavan subjektiiivisia käsityksiäni sen ja eläinlääketieteen eroista. Joku kun multa tällaista postausta joskus aiemmin keksi pyytää. En pysty antamaan mitään yleispäteviä ohjeita siitä, miten kenenkin tulisi valita, mutta avaan hiukan sitä, miten itse asiasta ajattelen.
Ensin voisin listata molempien lääkistyyppien yhtäläisyyksiä. Humaanilääkisläiset (joita tiedän olevan lukijoissa ainakin muutamia) feel free to oikoa mun käsityksiäni ja lisätä juttuja tähän listaan, jos tulee mieleen ja toki muutkin saavat kommentoida!
Eli:
- kuuden vuoden kesto (+mahdollinen erikoistuminen), 360 op
- valmistutaan ensin kandidaateiksi, sitten lisensiaateiksi
- opinnot etenevät valmiiden lukujärjestysten mukaisesti: valinnaisuutta melko vähän
- opintojen sisältö prekliinisessä vaiheessa: ensin perusanatomiaa ja -fysiologiaa, solubiologiaa ym. perusaineita vähitellen sairauksien käsittelyyn siirtyen, lukemista siis riittää varmasti!
- preklinikan opinnot koostuvat luennoista ja pakollisista harjoituksista, joihin kuuluu esim. mikroskopointia, laboratoriotöitä, auskultointia, palpointia ym. harjoituksia ja leikkelyitä
- prekliinisen vaiheen jälkeen siirrytään opettelemaan käytännön töitä klinikalle - lääkiksissä yliopistollisiin sairaaloihin, meillä yliopistolliseen pieneläin-, hevos- ja tuotantoeläinsairaalaan kuhunkin vuorollaan
- molemmissa ollaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä
- molemmista ammattiryhmistä on tällä hetkellä pulaa, eli töitä lienee näköpiirissä kaikille valmistuville
- palkkaus on varsin mukava, lääkiksen puolella hiukan eläinlääkispuolta korkeampi
- pieneläinklinikalla työskentelevän eläinlääkärin työ on perusperiaatteiltaan samantapaista kuin terveyskeskuslääkärin, mutta meidän työnkuvamme on kuitenkin laajempi (eläinlääkäri toimii hammaslääkärinä, kirurgina, synnytyslääkärinä, korvalääkärinä... ja vieläpä monen eri lajin lääkärinä yhtä aikaa!)
 |
| Kuva |
Eroja:
- meillä käydään perusopintojen aikana jatkuvasti läpi viittä eläinlajia, humaanilääkiksessä vain yhtä
- meidän opintoihimme liittyy myös elintarvikehygieniaa ja teurastamoharjoitteluita
- lääkärin erikoistuminen kestää pääsääntöisesti 5-6 vuotta, meillä 4 vuotta
- meillä itse potilaat ovat yleensä helppoja asiakkaita, niiden omistajat eivät ehkä sitten niinkään...
- meitä on paljon vähemmän ja ammattikuntamme on niin pieni, että kaikki eläinlääkärit käytännössä tuntevat toisensa
- kunnaneläinlääkärin työ on hyvin liikkuvaa ja helposti varsin likaistakin puuhaa - sitä ei todellakaan toteuteta korkokengät jalassa ;)
- joidenkin mielestä vastuu eläinhengestä on alhaisempi kuin ihmishengestä (itse en yhdy tähän ihan suorilta) ja sitä kautta arvostus eläinlääkäreitä kohtaan matalampi
- meillä erikoistuminen ei ole vielä yhtä yleistä kuin ihmispuolella, vaikka siihen suuntaan ollaankin selkeästi menossa
- me saadaan työskennellä eläinten parissa ! ;)
- ...jotka tosin valitettavasti eivät itse osaa kertoa vaivoistaan ja joiden hoito ja kohtalo on ihmisten käsissä
- ... mutta jotka sentään osaavat rimpuilla, purra, raapia, metelöidä, heittää jarrut päälle vastaanottohuoneen ovella...
- ... mutta toisaalta myös heiluttaa häntää, kehrätä ja olla ilosta sekaisin oman lääkärinsä nähdessään
- meillä on mahdollisuus päästää kärsivät potilaat tuskistaan... mutta myös raskas velvollisuus päästää pois myös niitä, joita emme itse haluaisi
Itse en ole koskaan harkinnut humaanilääketieteen opintoja, koska ihmisten hoitaminen ei suoraan sanottuna motivoisi mua yhtään. Itse aiheutetut elintapasairaudet, luulosairaat, sairasloman vinkujat, lyhyet vastaanottoajat selviytyä kaikista näistä... just not my piece of cake, vaikka suuret rispektit multa kaikille ihmislääkäreille lähteekin ja lääkistouhuja on kiva seurailla blogeista tai kaverien juttujen kautta :)
 |
| Kuva |
Jos kuitenkin valintaa näiden kahden välillä olisin miettimässä, lähtisin purkamaan vyyhtiä pohtimalla pääasiassa kahta kysymystä, joista ensimmäisenä: mikä minua kiinnostaa?
Eläinlääkis ei ole se paikka, johon pyritään, kun lääkiksen ovet eivät aukea. Ei, meille haetaan, koska tänne halutaan. Tänne, eikä mihinkään muualle. Useimmilla hakijoilla yksi suurimmista motiiveista tuntuu olevan eläinrakkaus ja itse henkilökohtaisesti pidän sitä myös yhtenä tärkeimmistä kriteereistä hyvälle eläinlääkärille. Musta on itse asiassa hiukan sääli, että eläinkokemuksesta ei saa mitään lisäpisteitä pääsykokeessa, toisin kuin ymmärtääkseni esim. Tartossa.
Kaikkia eläimiä ei toki tänne tullessaan tarvitse osata käsitellä - eihän itsellänikään ole ollut mitään aiempaa kokemusta tuotantoeläimistä tai hevosista. Suotavaa olisi kuitenkin tuntea jo hiukan sen puolen eläimiä, joihin haluaa erikoistua tai ainakin hakijan tulisi omata suuri innostus tutustua uusiin lajeihin ja niiden tulkitsemiseen sekä käsittelemiseen. Kissojen ja koirien perushoitoa tai vaatimuksia ei ainakaan ole juuri käsitelty, vaan oletuksena on, että kaikki omaavat jo tänne tullessaan jonkinlaiset pohjatiedot niistä.
Samoin (ainakin toistaiseksi) eläinten käsittelyharjoitukset ovat olleet meillä hyvin harvassa, joten on mahdollista, että pelkkien perusopintojen puitteissa taidot jäävät hiukan hataroiksi. Itse olen ainakin edelleen varsin epävarma niin hevosten, lehmien kuin isojen emakoidenkin suhteen, vaikka niiden sielunliikkeitä jo hiukan osaankin tulkita. En kuitenkaan ole asiasta kovinkaan huolissani, koska vereni vetää edelleenkin voimakkaimmin pieneläinten puoleen.
Eli summa summarum: eläinrakkaus ja kiinnostus eläimiä kohtaan olisi erityisen suotavaa (ellei sitten halua vain elintarvikepuolelle, jolloin kannattaa olla kiinnostunut... hmm, elintarvikkeista? :D Ja hyvästä palkasta). Käsittely- ja tulkintataidoista plussaa ja ainakin halu näiden kehittämiseen olisi hyvä olla. Itse kun en ainakaan haluaisi viedä lemmikkiäni eläinlääkärille, joka ei uskalla koskea siihen, vaan tekee etädiagnoosin puolen metrin päästä kepillä tökkien (itse asiassa siilien ja muiden pienlemmikeiden kohdalla näitä on jopa tullut nähtyä...) ;)
 |
| Kuva |
Vastaavasti ihmispuolella tulee olla kiinnostunut ihmisten auttamisesta. Simple as that ;) Mutta turha kuvitella, että eläinpuolellakaan ihmiskontakteista eroon pääsisi, ehei!
Toisena asiana miettisin, mitä annettavaa itselläni on ihmis- tai eläinlääkärinä.
Mä itse en esimerkiksi koe, että mulla olisi ihmispuolella kauheasti sen enempää annettavaa kuin kadulta poimitulla peruspetterillä. Eläimistä, erityisesti pieneläimistä, mä sen sijaan koen tietäväni ja uskon, että mulla on annettavaa niiden saralla. Oon sellainen, että kun kiinnostun jostakin asiasta, niin mä todella etsin siitä kaiken mahdollisen tiedon käsiini ja imen sitä itseeni kuin pesusieni. Tällaisen prosessin olen läpikäynyt mm. jokusten jyrsijälajien, kanien, siilien ja sokerioravien kohdalla. Tällä hetkellä samainen projekti on mulla jatkuvasti käynnissä koirien, karppauksen ja eläintautien ;) suhteen.
Väittäisin siis tietäväni eläimistä enemmän kuin kadulta poimittu peruspetteri ja osaan käsitellä myös kissaa pienempiä otuksia.
 |
| Kuva |
Tiedän, miten kerälle kiertyneen siilin kanssa tulee toimia.
Tiedän, miten sokerioravan kynnet saadaan leikattua.
Tiedän, miten pelokkaan, purevan ja sähisevän kissan kanssa toimitaan.
Tiedän, mistä rimpuilevaa kania kannattaa pitää kiinni ja miten sitä ei saa pitää.
Näitä asioita ei ole opetettu perusopinnoissa, mutta esimerkiksi ne taidot mulla on kuitenkin eläinlääkärinä mahdollisuus antaa itsestäni kehiin. Haluan uskoa, että koko elämäni ajan eläimistä imemäni tieto voisi hyödyttää jotakuta muutakin. Toivottavasti.
Lisäksi luulen, että mun empatiakykyni tulee auttamaan mua työssäni - niin kauan, kun en anna sen nousta esteeksi. Mulla on aina ollut taipumus tuntea toisten kokema tuska vahvasti sisälläni ja pystyn helposti asettumaan paitsi kärsivän ihmisen, myös kärsivän eläimen asemaan. Itse asiassa se tapahtuu mulla luonnostaan, alitajuntaisesti. Se ei kuitenkaan ole mun kohdalla lamauttava voima, vaan eteenpäin vievä. Jokin sellainen asia, mikä auttaa mua näkemään tämän työn merkityksen ja kokemaan sen mielekkääksi. Empatia ja vuorovaikutustaidot - niitä eläinlääkäriltä kaivataan siis myös. Miten sitä muuten pystyisi toimimaan äänitorvena niille, joille ei omaa ääntä ole suotu?
 |
| Kuva |
Kellään lisättävää? :)
Ei lisättävää, hyvin tiivistit eroavaisuudet. :) Vaikka noh, ei se lääkäreidenkään arvostus ja puheet "arvauskeskuksista" paljon lämmitä.. Ja meillä ehkä on monen lajin sijaan vain yksi laji opiskeltavana, mutta se laji opiskellaan paljon tarkemmin. Tunnettuja sairauksia, lääkkeitä ja hoitoja on ihmisillä ihan hurjasti enemmän ja ihmisiä pyritään hoitamaan viimeiseen asti. Lääkelistat ovat välillä hurjan pituisia ja yhteisvaikutuksia saa ihan tosissaan miettiä. Vaikket varmasti tarkoittanutkaan, että meillä olisi helpompaa. :)
VastaaPoistaMua rupes ahdistamaan... Olen hakemassa nyt keväällä eläinlääkikseen ja nyt alkoi mietityttää, että missä välissä ehdin opetella, miten kiertyneen siilin, rimpuilevan kanin tai sokerioravan kanssa toimitaan:( Meillä ei koskaan ollut kotona eläimiä, joten omistajan näkökulmaa ei ole. Jotkut muut eläimet toki muuten tutumpia, mutta mutta... Lukemalla oppii tietysti, mutta ei se käytännön kokemusta korvaa. Selviänkö silti?
VastaaPoistaValmistutaanko eläinpuolella tosiaan ensin kandeiksi? Ihmispuolella se tutkinto on kyllä vain yksiportainen, ja kandi pelkkä nimitys kolmoskurssille asti ehtineistä. Kandeiksi ei siis varsinaisesti valmistuta, eikä se ole meillä mikään virallinen nimitys.
VastaaPoistaOon itse ihan älyttömän eläinrakas, ja joutunut monta kertaa vastaamaan kysymykseen siitä, miksi olen hakeutunut ihmispuolelle, enkä eläinlääkikseen. Olen kokenut asian aika samoin kuin sä (mutta siis päinvastoin); huolimatta siitä, että rakastan lähes kaikenlaisia eläimiä ihan järjettömästi, en koe, että mulla olisi sillä saralla mitään annettavaa. Ihmispuoli kiinnostaa järjettömän paljon, mutta eläimet pidän mielelläni harrastuksen tasolla, koska kiinnostus niitä kohtaan on kuitenkin lopulta hyvin kapea-alaista. Kaikenlaisten eläinten hyvinvointi kyllä kiinnostaa, mutta motivaatiota niiden kaikkien anatomioiden ja fysiologioiden opiskeluun ei kyllä löytyisi. Enkä tällä emotionaalisuuden määrällä kyllä kokisi kykenevänikään toimimaan eläinlääkärinä. Että kaikki rispektit vaan sinne suuntaan! :)
Marika: Joo, ei tosiaan ollut tarkoitus sanoa, että teillä olisi mitenkään helpompaa! Mutta näin viittä eläintä jatkuvasti opetellessa tuntuu, että sellaista hallinnan tunnetta on hiukan vaikeampi saada, verrattuna siihen, että saisi keskittyä vaikkapa vain pieneläimiin. Monessa muussa maassahan on menty jo siihen, että jo perusopintojen aikana erikoistutaan joihinkin eläimiin, mutta meillä pitää vielä opiskella kaikki :/
VastaaPoistaAnonyymi: Apua! Ei saa ahdistua! :D Se ei ollut mun tarkoitukseni mitenkään!
Kirjoitin tuosta siis nimenomaan vain helpottamaan jokusten päätöksen tekoa. Jos päätös on jo tehty, niin ei tuosta tarvitse piitata :) Ei kaikkien tarvitse olla eksperttejä eksojen kanssa - nuo olivat vain mun omakohtaisia esimerkkejä. Joku voi olla hevoskuiskaaja, pärjätä hyvin lehmien kanssa, olla hyvän muistinsa ja päättelykykynsä vuoksi huippu diagnostiikassa (vrt. Dr. House).
Sanoisin siis, että kyllä sä selviät, mutta mee ihmeessä rapsutteleen jokaisessa mahdollisessa tilanteessa koiria, kissoja tai mitä ikinä haluatkaan hoitaa... Kysele ja etsi innokkaasti tietoa, ei siihen oikein muuta keinoa ole, mutta ahdistua ei nyt saa! :)
T: Olipa mielenkiintoista kuulla sun näkemyksesi! :)Mä itsekin sitä jossain kohtaa punnitsin, että oisko parempi jättää eläimet vain harrastuksen tasolle, mutta tänne päästyäni en oo enää epäröinyt. On hienoa päästä opiskelemaan sellaista, mikä oikeasti kiinnostaa - oli se sitten ihmis- tai eläinpuoli :)
Voi että, kylmät väreet tuli tossa "Tänne, eikä mihinkään muualle." Ite oon aikanani pyrkimässä eläinlääkikseen, ja toi on kuin suoraan mun suusta!
VastaaPoista:) Taitaa olla aika tyypillistä meiltä elukkalaisilta! :)
PoistaISO kiitos tästä postauksesta!! :) Viimeiset 12 vuotta olen halunnut eläinlääkäriksi ja ensi vuonna on sitten hakemisen aika! Viime vuonna ( krhm.. Greyn anatomian takia luultavasti... :D ) kiinnostuin ihmislääkiksestä todella paljon.!Tässä sitä nyt varmaan pähkäillään maaliskuuhun asti ette kumpaan haen :D Oi että kun tätä sun blogia lueskellessä vaan voi toivota että munkin elämä olisi joskus tulevaisuudessa tollasta!
VastaaPoistaHaha, mitä nyt oon kuullut niin aika paljon se humaanilääkärimaailmakin taitaa Greyn anatomian maailmasta erota ;) Mutta mieti rauhassa, aika erilaiset alat nämä kuitenkin ovat ja tsemppiä hakuprosessiin! :)
PoistaJep, näin on! :D noh, eiköhän tää elukka kuitenkin se "mun juttu" ole :)
VastaaPoistaUsein olen käynyt blogiasi lukemassa, nyt viimein uskaltaudun jotakin kommentoimaan :)
VastaaPoistaItse olen myös miettinyt viimeisen parin-kolmen vuoden aikana paljon humaani- ja eläinlääketieteen eroja. Eläinpuoli kuulostaa van yhä enemmän ja enemmän siltä "omalta jutulta".
Taustani on tosiaan se, että olen vuotta vaille valmis lääkäri, mutta todellinen toiveammattini on aina ollut eläinlääkäri. Kissa-allergiasta kärsivänä ajauduin ihmispuolelle, kunnes oman koiran hankkimisen heräsi myötä ajatus elukalle hakemisesta. Puolivälissä ihmispuolen opintoja hainkin eläinlääkikseen. Minut hyväksyttiin, mutta päätin kuitenkin olla ottamatta paikkaa vastaan vielä toisten opintojen ollessa kesken. Allergia-asia mietitytti edelleen.
Nyt aika alkaa kuitenkin olla kypsä toiselle kerralle. Ja jonkin aikaa lääkärintöitä kandina tehneenä voin sanoa ettei tämä ihmispuoli ole mun juttu, joten ensi vuoden pääsykokeet elukalle siintää kiikarissa. :)