Torstaina kävin luennon jälkeen nappaamassa Iipun kotoa kainaloon ja suuntasimme kannustamaan EKY:n voittoon (15-7, muistaakseni!) perinteisessä vapun pesismatsissa Suomenlinnassa.
Ai että mä rakastan tota paikkaa, pakko päästä taas pian sinne piknikille!
 |
| Pentu keksi omaa aktiviteettia |
 |
| Mitään en yritä vihjata. |
Iippukin oli ihan innoissaan taas uusista maisemista ja koirakavereista ja sai hepulikohtauksia :) Ei pääse unohtumaan, miksi tässä sitä kaveria sille odotellaan... Enää 6 päivää, huh!
Suomenlinnasta kotiuduin ihan hyvissä ajoin, mutta illalla piti lähteä vielä uudestaan keskustaan EKY:n Prewappuun - yksiin niistä harvoista omista bileistä, mitä meillä on. Ihan hauska ilta! :)
Vappuaattoaamupäivän Iipun kanssa puuhasteltuani sainkin sitten jälleen suunnata keskustaan, uudempiin ainejärjestötiloihimme Vallilaan. Siellä meille tarjoiltiin brunssia, munkkeja ja simaboolia, joita saikin nautiskella sisäpihalla auringon paisteessa.
Kaunis sää ei tosin jatkunut kauaa, sillä lähtiessämme toteuttamaan ehkä spessuinta vappuperinnettämme, varsapatsaan pintelöintiä, näyttivät säänjumalat kääntäneen meille selkänsä ja ripsivät vettä niskaan. Vappuhuiskille löytyikin tässä kohtaa aivan uusi käyttötarkoitus ;)
Perillä odotti yllätys: joku oli kyltittänyt meidän patsaamme, kuinkas kehtasivat!
Kyltti löysi itsensä maasta varsin ripeästi ja muutaman sateen karkoittaneen laulun jälkeen päästiin itse asiaan.
Ja olipa tapahtuma itten mikä tahansa ulkoilmassa tapahtuva, niin koirilta ei eläinlääkisläisten keskuudessa voi välttyä! :)
Varsapatsaalla hetken aikaa äänihuuliamme rääkättyämme siirryimme seuraamaan Mantan lakitusta, josta vastasi tällä kertaa Aalto-yliopisto...
... ja oioimme hetken aikaa jalkojamme Tuomiokirkon rappusilla...
Täytyy sanoa, että on joskus huonommissakin maisemissa tullut vappua vietettyä!
Tässä kohtaa joukkiomme jälleen hajosi - kukin tahoilleen koiria ulkoiluttamaan. Eniten mua ehkä rassasikin tuo edestakaisin bussilla matkaaminen, mutta toisaalta nukahdin usemman kerran Vantaalle palaillessani (kertoo ehkä jotain mun väsymystasostani), joten tulipa sekin aika käytettyä hyödyksi :D
Illalla käväisin sitten vielä Hämiksellä, mutta ihan kiltisti ja selvinpäin tuli oltua, kun en ollut huomannut varata kuin yhden juoman verran käteistä mukaan ja sen mun ainokaisenkin joku riehakkaampi juhlija tempaisi alas mun kädestä tanssilattiaa sittaroittamaan. Ehkä parempi niin.
Vapun päivänä puolestaan suuntasimme perinteiselle piknikille Ullanlinnanmäelle.
Siellä oli muutama muukin...
Juotiin perinteiseen tapaan kuoharit ja syötiin hyvin.
Iippu (ja muutama muu koira ;) ) oli myös mukana sosiaalistumassa.
... omasta mielestään tosin vissiin pikemminkin virallisena biojäteastiana ja sylinlämmittäjänä ;)
 |
| Euforia. |
Ehkä jätän sen suosiolla uusintaan, saapa nähdä. Olen valmis suomaan itselleni moisen lusmuiluvaihtoehdon, koska muuten olen ollut nyt niin liekeissä opiskelun suhteen. Mikroskopointitentti meni nimittäin mukavasti läpi, elinpato ykkösestä napsahti nelonen, kandityön esittäminen sujui ihan kivasti, enkä jännittänyt liikaa - ja koko työstä mut palkittiinkin sitten vitosella! Nousujohteinen käyrä - kelpaa! :)
Ja näköjään kellokin näyttää jo sen verran, että voin siirtyä suihkun puolelle lauleskelemaan yksikseni
"Happy birthday to meee, happy birthday to meee..."
Jep, mä ja mun surullinen elämä :D
Ihanaa viikonloppua kaikille, mä yritän ehtiä palailemaan viimeistään vielä ennen pennunhakureissua Tarton kuulumisten kera!
Saiko koirat olla rauhassa tuolla väkipaljoudessa, vai tuliko paljon sellasia "saanks mä silittää" -tyyppejä? Itse kun olen välillä joutunut kohtaamaan näitä ihmisiä, kun oon ollu jopa koiran kanssa juoksulenkillä, jolloin en odottaisi, että ihmiset kehtaa pysäyttää. No enkä mä kehtaa sit jättää olla pysähtymättä ja jatkaa vaa matkaa. :D Sit tietysti laitetaan ensimmäisenä käsi koiran pään päälle ja tuloksena on, et koira säpsähtää hieman ja yrittää karttaa sitä outoa tyyppiä, joka tulee suoraan alistamaan. Ja seuraavaksi tietysti kysellään ihmeissään: "Eikö se tykkää silittämisestä". No en kai mä ois muuten pysähtyny...Vieläki on olemassa siis näitä tyyppejä, jotka ei tiedä miten vierasta koiraa lähestytään, vai onko mun koira vaan liian koira. Ja kyseessä ei ole kertaakaan ollut lapsi...Oletko törmännyt moiseen? Pitää varmaan jatkossa alkaa kysymään ensin, että tietääkö miten koiraa lähestytään. :D - H
VastaaPoistaIhanan pirtsakka vappu teillä siellä Helsingin puolella on ollut. Itsellänihän vappu meni jonkun radiologisen kuvantamisen parissa.
VastaaPoistaVoi tuota Iippua! Hekottelin tuolle euforiakuvalle hetken jos toisenkin. On siinä meillä kertakaikkisen ilmeikäs koiruus!
Hyvää Tarton reissua, ja mahdollisimman nopeasti ohikiitäviä päiviä pennun odotuksen tiimoille.
-Mäykky
Happy birthday to you? Onnea, otaksun? :D
VastaaPoistaOottelen jo innolla pentupostauksia! :)
H: Ei käynyt tuollaisia tyyppejä, paitsi toki eläinlääkisläisiä tuttuja :)Mä kyllä kuljen lenkeilläkin varmaan vaan niin kovaa (+musat korvilla usein), ettei ole noita pysäyttelijöitä sattunut liiaksi kohdalle. Ja vieraiden lasten en pääsääntöisesti edes anna silittää, koska Iipulla on lapsista traumoja, enkä halua, että käy väärin. Tosin jos on sen verran isompia ja rauhallisempia lapsia, että uskon Iipun saavan positiivisia kokemuksia heistä, niin saatan vastata, että saa silittää jos menette kyykkyyn, ojennatte käden ja koira itse tulee luokse. Se on toiminut kivasti :)
VastaaPoistaMäykky: Kiitos, kiitos ja kiitos :D Iipulta tosiaan löytyy ilme jos toinenkin ja se on mukavan rauhallinen kuvattava :D
annnn: Oikein otaksuttu, kiitos! :) Ja pentupostauksia alkaa sadella luultavasti jo tällä viikolla! :)