Nuorempana rinnastin kissat ja koirat aika lailla samalle viivalle ja pidin kummistakin yhtä paljon. Osittain tämä johtui varmasti jo kotona selväksi tehdystä säännöstä, että kissaa tai koiraa en saa ennen kuin muutan oman katon alle. Oli myös jännä sattuma, että aivan lähipiirissäkään ei kissoja tai koiria juuri ollut, joten pitkään ne säilyivät itselläni samalla tasolla. Jossakin vaiheessa nuoruutta aloin kuitenkin tiedostaa olevani ehdottomasti koiraihminen ja vaikka kissatkin ovat kivoja, en ole sellaista juuri koskaan itselleni harkinnut. En ainakaan vakavasti - ennen kuin ehkä nyt elukkaan päästyäni. Toisaalta harjoittelujaksoni eläinklinikalla aikoinaan ei ainakaan lämmittänyt suhtautumistani kissoihin - siellä kun olin aina se kiinnipitelevä käsipari eli jatkuvasti täynnä kissojen piikkihanskojen ja naskalihampaiden jättämiä verestäviä reikiä.
Kissoja on kuitenkin pieneläinklinikoiden potilaista niin suuri osa, ettei haittaisi ollenkaan ymmärtää niiden sielunmaailmaa hieman paremmin. Miten kyseisiin eläimiin ylipäätään saa kontaktia vai eikö ole tarkoituskaan? Mitä niiden eri eleet viestittävät? Millaisen suhteen kissa luo omistajaansa käytännössä? Kaikesta tästä voisi toki lukea kirjoista, mutta eipä realistista kuvaa taida saada oikein kuin kokeilemalla.
Tämä kaikki on kuitenkin vasta harkinnan alla ja todennäköisemmin tulen lähitulevaisuudessa hankkimaan toisen koiran, jos ihan vielä sitäkään :)
Törmäsin kuitenkin tänään mielenkiintoisiin tilastoihin kissojen ja koirien omistajista Clinivetin sivuilla ja siitä koko pohdinta sai ylipäätään alkunsa.
"Ihmisen ja kissan suhde
Eläinlääkäreiden käsityksen mukaan kissanomistajat ovat vähemmän kiintyneitä kissoihinsa kuin koirien omistajat. Analyysien mukaan kissanomistajia kolme ryhmää (tutkimus v 1976)
* rakastavat omistajat 20 %,
- kissan tarpeiden huomioonottaminen, fysiologian tunteminen apuna
* laatua ja statusta hakevat omistajat 21 %
-tavoittelevat erikoisuutta, kulkevat virtausten perässä, kissa elää omistajan ehdoilla
> syntyy sekundaarisia ongelmia
* kissaan välinpitämättömästi suhtautuvat 59 % (toim. huom. järjetön prosentti!!!)
- kissa lemmikkinä, koska siitä ei ole vaivaa eikä sitä tarvitse huoltaa
Saman tutkimuksen koiran omistajat jakautuivat seuraavasti:
* koiraa kumppanin asemassa pitävät omistajat ( 27%)
* entusiastit, kiinnostuneita, mutta vähemmät kuin edelliset (17%)
* huolestuneet omistajat, kiintyneitä koiraansa, mutta järkyttyneitä sen käytöksestä (24%)
* omistavat omistajat, ei emotionaalista sidosta (19%)
* tyytymättömät omistajat; koira tuotti mielipahaa (19%)
Kissojen arvostuksen tulee vielä paljon parantua!!! Neuvontatyöllä on suuri merkitys. Koirien asema on kohentunut kissojen asemaa ripeämmin useimmissa maissa. Erityisesti kuitenkin kaupungistuminen on kohentanut kissan asemaa koko maailmassa, myös Suomessa. Omassa potilasmateriaalissa perheessä rakastetuin kissa on hyvin hoidettu kotikissa tai pienen populaation rotukissa. Usein suurien kissaloiden kissamäärä ylittää hoitajien voimavarat ja stressin takia kissojen tautipaine on suuri ja käytösongelmia tavataan yleisesti. Useimmat kissan käytösongelmat ovat seurausta omistajan kissaan kohdistamista epärealistisista odotuksista."
Mielenkiintoista tekstiä, vaikka tutkimus toki onkin jo vanha enkä tiedä sen virhelähteistä sen enempää. Etenkin tuo kissaan välinpitämättömästi suhtautuvien määrä kuitenkin järkytti. Tavallaan se ehkä kuitenkin selittää hiukan esim. kesäkissailmiötä, kissoja pursuilevia löytöeläintaloja sekä sitä, miksi miehillä tuntuu useammin olevan kissa kuin koira ;D "Niitä kun ei tarvitse lenkittää!"
Kissanomistajan sanotaan osaavan rakastaa asioita sellaisinaan ilman, että saisivat itselleen siitä mitään hyötyä, mikä on varmasti aivan totta. Toisaalta koirassa miellyttää juurikin se suhteen vastavuoroisuus, josta hyvänä esimerkkinä toimii ao. video, jossa koira kohtaa komennukselta palaavan sotilaan, isäntänsä, pitkästä aikaa. Kultsun reaktio saa minut aina uudelleen ja uudelleen kyynelten partaalle :)
Mielenkiintoinen artikkeli in deed. Minulla on sekä koirista että kissoista omakohtaisia kokemuksia vaikka muille jakaa, joten tiedostan niiden sielunelämän eroavaisuudet. Ja voi että niitä sitten löytyykin, jopa esim. eri koirarotujen välillä. Tällähetkellä oman katon alla elää ihanat viisivuotiaat kissaveljekset. Eipä silti, omat kissat vaikka tuntee kuin taskunsa, niin ei vieraita kissoja ja niiden persoonia osaa mitenkään luokitella, joten en ihmettele että sinullakin on kissoista se kuva mikä on. Ihan yhtä vaikeaa on vieraan koiran aatteita arvailla, vaikka oma koira onkin se maailman persoonallisin yksilö ;) Nämä minun karvaiset lapseni (siis todella, ne on minulle kuin omia lapsia! :D) ovat kaksi aivan erilaista yksilöä, kaikin puolin. Vaikka ovatkin veljeksiä, niin jo ihan ruumiinrakenteesta lähtien aivan erilaisia. Puhumattakaan mieltymyksistä yms. (toinen rakastaa vedellä leikkimistä, toinen rapisevia papereita ja muoveja yms, mutta ei koskaan toisinpäin jne. jne..)
VastaaPoistaEräs YES:illä työskentelevä tuttava kertoi että niistä kandeista jotka eivät ole kissoja (tai eläimiä ylipäätään) koskaan käsitelleet, niin sen kyllä huomaa. Toiset käsittelee koiria varmoin ottein, mutta ovat kissojen kanssa aivan hukassa, tai päinvastoin. Tekemällä sitäkin oppii, mutta varmasti on eläinlääkärin työssä avuksi monipuoinen kokemus eri eläinläjien käsittelystä. En ehkä itse silti hankkisi tarantellaa :D ;)
No tulipahan tälläisiä mieleen tuosta sun postauksesta. Ei tässä kommentissa sinänsä mitään sisältöä ollut, kunhan höpötän :D
Hyvää kesää sinulle!
ps. pääsykokeet ylihuomenna... aaaarrggghh!! (joten laskujen kimppuun!)
:) -E-
Kerrankin jotain sisällöllistä blogia, todella kiinnostavaa lukea. Toivottavasti jaksat kirjoitella.
VastaaPoistaItse olen saanut inspiraatiota NS POIKKITIETEELLISESTI pääsykokeisiin ( :D). Haen Valtsikkaan, mutta täältä saa intoa niihinkin kokeisiin.
Ja vaikken itse ole eläinlääkäriainesta, niin nuo jutut lihaksista ym. ja se tiedon määrä mikä eläimistä ja soluista ja kaikesta on, ja opiskeluistasi, ovat kiinnostavia ja innostavia.
/ Mikäolisihyvänimimerkki
-E-: Kiitos ajatuksien jakamisesta :) Tottahan toki eläinyksilöiden välillä on eroavaisuuksia - jopa omat siilini ja sokrunikin ovat aivan omia persooniaan :D Vaan onpa lajeilla kuitenkin jo evoluution pohjalta aivan lajityypillisiäkin piirteitä. Kissa on lähtökohtaisesti yksin metsästävä, itsenäinen erakko, koira laumaeläin ja tiimityöskentelijä, vaikka poikkeuksia toki domestikaation seurauksena ja ehkä villimuodoistakin löytyy.
VastaaPoistaNäin koiraihmisen näkökulmasta itseäni ihmetyttää, miten kissoihin edes saa kontaktia, kun tuntemani kissat ainakin nimensä kuullessaan lähinnä kääntävät päänsä pois :D Ehkä se on osa sitä kissan viehätystä - itsenäisyys ja oma tahto. Luultavasti se pitää vain itse kokea, jotta sitä oppisi ymmärtämään :)
Ja vielä tuosta käsittelystä - useilla klinikoilla on käytössä ns. kissakintaat, jopa kissahäkit ja muitakin erikoisjärjestelyjä, koska ainakin jokin kissoille käytettävä nukutus-/rauhoitusaine on kirvelevä. Kun tällaista ainetta sitten pistetään nahan alle jo muutenkin stressaavassa tilanteessa, on kissan lievä väkivalta kiinnipitelijää kohtaan on ennemminkin sääntö kuin poikkeus käsittelijän kissataidoista riippumatta :D
Ja oikeastaan ainoa keino pidellä vastaanpistävää kissaa kiinni on puristaa sitä varsin kovaa pöytää tms. vasten ja siltikin se äärinotkeana ja nopeana eläimenä helposti pääsee käännähtämään ja puremaan/raapimaan.
Niinhän monet kissanomistajat ovat ihan pulassa jo matolääkitysten, kissojen pesun tms. pakkohoitotoimenpiteiden takia. Mutta jos jollakulla on maaginen taito pitää kivuliaatkin kissat paikoillaan tilanteesta riippumatta, niin varmasti klinikoilla toivotellaan lämpimästi tervetulleeksi :D Kiitos kommentista ja hurrrrrrjasti tsempityksiä huomiselle, pidän peukut pystyssä ja tulehan sitten kertomaan, mitkä fiilikset jäi! :)
/Mikäolisihyvänimimerkki (ihana! :D):
Kiitos kaunis mieltä lämmittävästä kommentista :) Kiva kuulla, että tätä lukee joku ei-eläimiin-seonnutkin :D Itsekin tykkään kyllä lukea ihan muidenkin alojen pääsykokeisiin valmistautuvien blogeja :) Tsempityksiä koitokseen, milloin ikinä se koittaakaan!
Kyllä meillä kissat on reagoinut nimeen. Ainakin silloin kun niitä on sisään ulkoa kutsuttu esim. yöksi nukkumaan tai muuten on pitänyt kissa lyötää. Voi olla, että reagoivat enemmänkin kutsumustyyliin kuin itse nimeen.
VastaaPoistaKaikki kissat ovat olleet innokkaita koirakävelylenkkeilijöitä, ja edesmennyt kissamme meni joka päivä naapurin mummon kanssa kävelylle. Se odotti aina innolla millon mummukka tulee, ja hirveellä vauhdilla ampaisi aina luokse (sanoisinko, että ehkä enemmän koiramaista käyttäytymistä):D Nykyinen nuori kissa on myös hyvin seuraa rakastava, ja pyörii aina siellä, missä on ihmisiä.
Vanha kissamme joka on yli 20v. kissarouva muutti merkittävästi käyttäytymistään, kun edellinen koiramme kuoli poies. Pihamaalle ilmeistyi järjestelmällisesti mm. kissankakkakasoja, joita muutoin ei kyllä ole löytynyt (alava metsäpiha ympärillä,minne normaalisti varmaan kakkaavat). Tämä loppui melko nopeaa, kun taloon tuli uusi koira. Mietittiin olisiko kissa aistinut, että nyt sen täytyy vartioida aluetta ja sitten kun uudesta koirasta taas tuli reviirinvalvoja niin ei tarvinnutkaan enää merkkailla. Uusi koiramme myös nuolee ja hoivaa innokkaasti vanhustamme, mitä ei tee nuorelle kissallamme samoissa määrin. Oma koirani ja nuori kissa taas leikkivät innokkaasti keskenään, että se siitä koirien ja kissojen välisestä vihasta. Kaikkea ihmeellistä sitä oppii ja näkee eläinten maailmasta.
Kissojen matolääkkeitä ei olla koskaan saatu mitenkään huijattua syömään, vaikka laittas mitä tahnaa käpäliin. Niitä sitten ei vaan nuolla niin kauan kunnes tahna muuten kulunut pois... Joten meillä kääritään aina kapaloon, että pää vaan pilkottaa, ja sitten lääkettä kurkkuun ja suu kiinni ettei kerkeä sylkästä pois :D
Verinäytteen ottaminen kissalta on varmaan uskomaton operaatio. Tietysti niitäkin kissoja lyötyy, jotka eivät pistä niin pahasti hanttiin. Johtuuko sitten siitä, että ovat tottuneet tietynlaiseen rutiinikäsittelyyn esim. jos on johonkin sairauteen lääkitys.
-H