In memoriam

Frost vom Janustal "Kide"

 

Hyvää matkaa ja kiitos näistä yhteisistä vuosista, pieni valkoinen, suuri haaveeni: ensimmäinen lumivärinen siilini, puolentoista vuoden etsinnän ja kyselyiden tulos. Yritin löytää sinua ensin USA:sta, Portugalista, Espanjasta, Briteistä, Hollannista, Ruotsista ja mistä lienee muualtakin vielä... Lopulta kuitenkin eksyin jäljillesi Saksassa, mikä sai minut ja T2:n pakkaamaan laukkumme ja lähtemään matkaan, sinua kotiin hakemaan, varsin nopealla varoitusajalla...

 

Vaikka olin tulomatkalla varma, että lentokoneemme putoaa tai ajamme hirvikolarin (karmani, tiedäthän...), niin pääsimme kuitenkin turvallisesti kotiin. Juuri kun kuvittelin voivani huokaista helpotuksesta, päätitkin koetella hermojani kieltäytymällä syömästä ensimmäiset pari viikkoa, niin että minun oli pakkosyötettävä sinua kädestä ja haettava naapurikaupungista "hiiren pinkkejä" saadakseni edes jotakin kurkustasi alas. Tottakai ymmärsin, ettei kodin vaihtaminen ja niin pitkä matka voi sujua aiheuttamatta stressiä. Onneksi se kuitenkin ajan myötä laantui palauttaen sittemmin pohjattoman ruokahalusi.

Niin sinä tulit ja jäit - opit luottamaan meihin vieraisiin ihmisiin, vaikka olimme tuoneet sinut niin kauas kotoa. Kiitos siitä!

Vaikket perillisiä meidän iloksemme jättänytkään, jätit kuitenkin hentoisen tassunjälkesi sydämiimme. Nuku rauhassa, pieni valkoinen! Nyt sinun on hyvä olla <3

"Nyt olet vapaa 

ja mukana tuulen 

voit kulkea rajalla ajattomuuden. 

Olet kimallus tähden, 

olet pilven lento, 

olet kasteisen aamun pisara hento. 

Et ole poissa vaan luoksemme saavut 

mukana jokaisen nousevan aamun. 

Ja jokaisen tummuvan illan myötä 

toivotat meille hyvää yötä."