tiistai 18. toukokuuta 2010

Auringonpalvontaa

Viikonloppu ja koko "helatorstailoma" oli varsin rentouttava, kun en pitkästä aikaa ollut tehnyt mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Kamera on edelleen teillä tietämättömillä, ja T2:n kuvailemat kuvat jäivät lähettämättä ennen kuin poika pakeni Lontoon reissulle. Nice. Jos ne jossakin vaiheessa vielä saan ja ne ovat julkaisukelpoisia (vanha kamera), niin läiskäisen ne tämän postauksen oheen.

T2 tosiaan saapui torstai-iltana visiitille ja illalla kävimme koirien kanssa lenkillä Tiksissä, teimme pitsaa ja nautiskelimme muutaman lasillisen viiniä tuossa mun terassilla. Hyvään saumaan tuli hankittua ne terassikalusteet, koska näillä helteillä tuo terassi on melkeinpä ainoa paikka, jossa voi päivän kuumimpaan aikaan olla. Huonona puolena terassissani on tosin se, ettei siihen paista aurinko kuin aamuvarhaisella. Viileyden kannalta toki hyvä, mutta toisaalta (se vähäinen) rusketus on tänä kesänä yritettävä hankkia sitten jossakin muualla kuin kotona. Pientä katkeruutta saattaa herättää se, että vastapäisen talon terassit ovat tietysti eri suuntaan kuin omani ja niillä jengi sitten tietysti ottaa arskaa bikinit päällä :> Oli kuitenkin ihana vain istuskella ulkona rauhassa kesäyön tunnelmasta nauttien. Pääsimme todistamaan myös kesän ehkä ensimmäistä ukkoskuuroa.


Perjantaina lähdimme aamupäivästä liikkeelle ja löysimme mulle kierrätyskeskuksesta ikealaisen lipaston (10e) vaatteiden lisäsäilytystilaksi. Se oli todella tarpeen, sillä kaappini kirjaimellisesti pursuaa. Pitäisi varmaan tehdä joku inventaario ja heittää vanhoja kamoja UFF:lle tai kirppikselle. Sitten kävimme hakemassa kaupasta vähän piknik-tarpeita ja suuntasimme Ullikselle koirien kanssa nauttimaan auringosta. Seuraavan aamun punoituksesta päätellen saatoin hieman jopa palaa, mitä harvemmin mulle tapahtuu. Yöksi jatkoin vielä varsapäivystykseen ja T2 lähti kotiin. Oli muuten ensimmäinen yöpäivystys ja ajoittain oli hieman tylsää. Nukuin sitten ehkä yhteensä tunnin tai hieman reilun siinä kylmällä varsapatjalla... kokemus sekin :)

Lauantai meni yleisen rentoilun merkeissä ja illalla kävimme muutaman vuosikurssilaisen kanssa korkkaamassa terassikauden, minkä jälkeen simahdinkin kuin saunalyhty ja nukuin kellon ympäri. Olinhan edellisyönä tai oikeastaan -aamuna nukkunut vain klo 09-12.Viikonlopun aikana tuli myös katseltua luvattoman monta The Big Bang Theoryn jaksoa. Loistosarja :)


Sunnuntaina järkkäsin laatuaikaa itselleni. Kävin lukemassa hiukan eturaajan topografiaa ulkona joenrannalla aurinkoa ottaen, pitkällä iltalenkillä Iipun kanssa ja nautiskelin jälleen pizzaa omalla terassilla. Jännä, että ihan omassakin seurassaan on ajan myötä alkanut viihtyä. Vain pari vuotta sitten pidin ajatusta yksinasumisesta ja näin paljosta omasta ajasta mahdottomana ajatuksena. Niin sitä vain mielipiteet muuttuvat, kun pakon edessä johonkin oppii.



 Tänään oli sitten kevään viimeinen (!!!) luento, leikkelyharkat jatkuvat vielä tämän viikon ja ensi viikolla on viimeinen tentti, jonka läpimenoa hieman pelkään. En ymmärrä mihin tämä koko vuosi on oikein humahtanut... olen elänyt kuin sumussa, on tapahtunut niin paljon, että aika on lentänyt kuin siivillä... Kesä varmaan tuo muutoksen tähän, kun kaikki opiskelijariennot loppuvat ja kaverit muuttavat pois täältä. Lisäksi moni vantaalainen tai tässä lähellä asuva on muuttamassa syksyyn mennessä lähemmäs Viikkiä.Omat kesäsuunnitelmani ovat sen sijaan edelleen avoinna...


PS. Ensimmäinen sorsapoikue bongattu! Kuinka aikaisin ne täällä oikein aloittavatkaan? Lisäksi näin varpusen, jota melkein varmasti olisin voinut väittää poikaseksi, pääskyset alkoivat kirkua taivaalla heti ensimmäisenä hellepäivänä, parit siilit on bongattu (yksi elävä, yksi kuollut), samoin etana jolla oli kierteinen kotilo (! :D) ja kaverini oli nähnyt tuossa läheisellä tiellä myös sisiliskon. Että niin kaupunkilaisia täällä sitten ollaan :)

2 kommenttia:

  1. On kyllä jännä, miten yksinolemiseen tottuu, kun on pakko. Mulla ekat puoli vuotta yksinasuessa oli todella vaikeaa aikaa, mutta sitten aloin sopeutua tilanteeseen ja jopa nauttia omasta seurastani.

    Tämä on muuten todella kiva ja aito blogi. Löysin tän vasta äsken, ja uskon saapuvani tänne uudelleenkin :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi: Totta, en olisi ikinä uskonut - niin paljon ja niin kauan pelkkä ajatuskin jo ahdisti. Toisaalta paljon helpottaa, että on tuo koira tuossa :) Ei tunnu yhtään niin yksinäiseltä.

    Kiitos palautteesta ja tervetuloa vain uudelleenkin :)

    VastaaPoista