In memoriam

Frost vom Janustal "Kide"

 

Hyvää matkaa ja kiitos näistä yhteisistä vuosista, pieni valkoinen, suuri haaveeni: ensimmäinen lumivärinen siilini, puolentoista vuoden etsinnän ja kyselyiden tulos. Yritin löytää sinua ensin USA:sta, Portugalista, Espanjasta, Briteistä, Hollannista, Ruotsista ja mistä lienee muualtakin vielä... Lopulta kuitenkin eksyin jäljillesi Saksassa, mikä sai minut ja T2:n pakkaamaan laukkumme ja lähtemään matkaan, sinua kotiin hakemaan, varsin nopealla varoitusajalla...

 

Vaikka olin tulomatkalla varma, että lentokoneemme putoaa tai ajamme hirvikolarin (karmani, tiedäthän...), niin pääsimme kuitenkin turvallisesti kotiin. Juuri kun kuvittelin voivani huokaista helpotuksesta, päätitkin koetella hermojani kieltäytymällä syömästä ensimmäiset pari viikkoa, niin että minun oli pakkosyötettävä sinua kädestä ja haettava naapurikaupungista "hiiren pinkkejä" saadakseni edes jotakin kurkustasi alas. Tottakai ymmärsin, ettei kodin vaihtaminen ja niin pitkä matka voi sujua aiheuttamatta stressiä. Onneksi se kuitenkin ajan myötä laantui palauttaen sittemmin pohjattoman ruokahalusi.

Niin sinä tulit ja jäit - opit luottamaan meihin vieraisiin ihmisiin, vaikka olimme tuoneet sinut niin kauas kotoa. Kiitos siitä!

Vaikket perillisiä meidän iloksemme jättänytkään, jätit kuitenkin hentoisen tassunjälkesi sydämiimme. Nuku rauhassa, pieni valkoinen! Nyt sinun on hyvä olla <3

"Nyt olet vapaa 

ja mukana tuulen 

voit kulkea rajalla ajattomuuden. 

Olet kimallus tähden, 

olet pilven lento, 

olet kasteisen aamun pisara hento. 

Et ole poissa vaan luoksemme saavut 

mukana jokaisen nousevan aamun. 

Ja jokaisen tummuvan illan myötä 

toivotat meille hyvää yötä."

Ohi on 1/6

Taas sain palautetta, etten ole kirjoitellut hetkeen ja kun aloin miettiä niin paljon onkin asioita jäänyt kertomatta. Ensinnäkään vappukuvia en tullut julkaisseeksi, T2:n käynnillä otetut kuvat sain vasta toissapäivänä ja koe-eläimistäkin piti myös kirjoittaa joku juttu... Nyt vaan noiden jälkeen on tapahtunut jo niin paljon, että tuntuu hullulta niitä enää kirjoitella. Ehkä kuitenkin yritän. Ehkä.

Nyt olen porukoilla käymässä ja tulinkin oikein hyvillä mielin, "pitkästä aikaa". Oikeastihan viime käynnistä ei kuulemma ole kuin pari viikkoa, mutta se tuntuu kyllä pidemmältä. Oli kuitenkin kiva tulla ja ajattelinkin nyt kesän aikana käydä aika usein, kun Helsingin päässä taitanee olla nyt viikonloppuisin (omalta osaltani) aika hiljaista. Hassu fiilis, kun tavallaan alkoi loma, mutta silti olen 8h työpäivien takia huomattavasti työllistetympi kuin yliopistoaikana ikinä! Toivottavasti en syksyllä palaa ihan loppuunpalaneena opintojen pariin :D

Aiemmin mainitsemani grillailut mun luona onnistuivat ainakin omasta mielestäni oikein kivasti ja saimme pienellä porukalla nautiskella viimeisestä hellejakson päivästä. Ilahduttavaa oli myös se, että Iipulla oli kerrankin kolme koirakaveria illan ajan seuranaan, joten en kärsinyt niin pahoista omantunnon tuskista sitten kaupunkiin jatkoille lähtiessäni kuin normaalisti.

Pelätty topografisen ja soveltavan anatomian tentti on nyt myös takana ja näin jälkeenpäin täytyy sanoa, että vaikken tentin läpimenosta vieläkään ole ihan vakuuttunut, niin siinä oli kyllä kurssi paikallaan. Olin täysin unohtanut kaikki lihakset ja luut, saati hermot ja verisuonet alkuvuodelta, mutta nyt ne tuli kivasti vielä kertailtua ja kliinisiä sovelluksia kertailtua ja syvennettyä. Jos ja kun saan nyt tilille vähän rahaa noista kesätöistä, niin voisin vihdoin panostaa siihen Königin hankintaan. Siitä on sitten mukavampi kertailla anatomiaa joskus, kun tarve vaatii. Lisäksi yritän laittaa kesätyörahoista osan koirarahastoon, jos vaikka jossakin vaiheessa sattuu se "oma" kohdalle... Ilmoituksia kun olen kuitenkin jo ainakin vuoden päivät säännöllisesti seuraillut, mutta mitään kiirettä en asian kanssa pidä :)

Poikkileikkaus koiran abdomenista

Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja työ on vaikuttanut ihan mielenkiintoiselta. Paljon siinä on vielä muistettavaa ja opeteltavaa, mutta eiköhän se siitä ajan myötä... Toivottavasti, koska joudun sitten jossakin vaiheessa olemaan itse koko hommasta vastuussa, kun vakkarityöntekijät karkaavat lomille, jaiks!

Toissapäivänä meillä oli vuosikurssin kesken "ohi on 1/6"-bileet, jolloin lopullisesti hyvästeltiin poismuuttavat kurssikaverit :/ Oli yllättävänkin sentimentaalinen ja haikea olo - ja on edelleenkin. Mennyt vuosi oli ihan huippu, en vain ymmärrä mihin se katosi! Aivan kuin omat pääsykokeet olisivat olleet eilen... Itse asiassa tämän vuoden pääsykoepäivänä tunsinkin jostain selittämättömästä syystä pientä haikeutta :D

Mieleen on hiipinyt myös pienoinen muutoksen kaipuu ja olen alkanut haaveilla kämpästä hieman lähempää keskustan riemuja, vaikka nykyisestäni kovasti pidänkin. Ainakin, jos jatkaisin töissä käymistä myös syksyllä, olisi muuttaminen mahdollisesti jopa ihan realistinenkin haave. (Tätäkin) asiaa pitää kuitenkin harkita ja katsoa, mitä kesä ja syksy tuo tullessaan. Odotan ensi vuottakin jo suurella mielenkiinnolla: ainakin joidenkin vanhempien opiskelijoiden mukaan vuosi on ykköstä mielenkiintoisempi (vaikka leikkelyitä ei olekaan), koska aineet alkavat lähennellä nyt enemmän ihan kliiniseen työhön liittyviä aihepiirejä :)

Pitänee nyt kuitenkin ensin yrittää virittäytyä tähän kesän viettoon ja koittaa saada viikonlopuista kaikki ilo irti! Ajattelin aloittaa nyt, hyvät viikonloput siis muillekin :)

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.

Muutama labratakki ja stetoskooppi vailla omistajaa

Halukkaiden kyvykkyyttä uusiksi omistajiksi mitataan huomenna eri puolella Suomea (tarkemmat paikkatiedot tarkistettavissa eltdk:n sivuilta). Toimitusaika: ensi syksyn aikana

Muistathan saapua paikalle, saatavilla vain rajoitettu erä!

 ([OT] Mua haluttais saada tollanen pinkki. Tosi ammattimainen ja katu-uskottava valinta, jep :D [/OT])

Viimeiset tsempityshalaukset siis täältä kaikille kevään 2010 pääsykoekokelaille. Muistakaa nukkua paremmin kuin mä (:D), hankkiutua paikalle ajoissa, välttää panikointia ja tehdä parhaanne. Aloittakaa napsimalla helpot pisteet pois ja jättäkää vaikeat loppuun. Jos jokin tehtävä tuntuu ylitsepääsemättömältä, on se sitä melko varmasti myös muillekin. Älkääkä tuhratko kaikkea aikaa aineiston huolelliseen lukemiseen ja huolitellun esseen laatimiseen - aika on kuitenkin hyvin rajattu!

Luottakaa itseenne ja tehkää parhaanne - enempää ei kukaan voi tulla vaatimaan. Jo huomenillalla koittaa vapaus, ottakaa siitä ja koko viikonlopusta ilo irti! :) Älkääkä vaan unohtako tulla kertomaan, miltä koe vaikutti ja miten meni! :)

Lykkyä tykö!

Like cats and dogs

 Nuorempana rinnastin kissat ja koirat aika lailla samalle viivalle ja pidin kummistakin yhtä paljon. Osittain tämä johtui varmasti jo kotona selväksi tehdystä säännöstä, että kissaa tai koiraa en saa ennen kuin muutan oman katon alle. Oli myös jännä sattuma, että aivan lähipiirissäkään ei kissoja tai koiria juuri ollut, joten pitkään ne säilyivät itselläni samalla tasolla. Jossakin vaiheessa nuoruutta aloin kuitenkin tiedostaa olevani ehdottomasti koiraihminen ja vaikka kissatkin ovat kivoja, en ole sellaista juuri koskaan itselleni harkinnut. En ainakaan vakavasti - ennen kuin ehkä nyt elukkaan päästyäni. Toisaalta harjoittelujaksoni eläinklinikalla aikoinaan ei ainakaan lämmittänyt suhtautumistani kissoihin - siellä kun olin aina se kiinnipitelevä käsipari eli jatkuvasti täynnä kissojen piikkihanskojen ja naskalihampaiden jättämiä verestäviä reikiä.

Kissoja on kuitenkin pieneläinklinikoiden potilaista niin suuri osa, ettei haittaisi ollenkaan ymmärtää niiden sielunmaailmaa hieman paremmin. Miten kyseisiin eläimiin ylipäätään saa kontaktia vai eikö ole tarkoituskaan? Mitä niiden eri eleet viestittävät? Millaisen suhteen kissa luo omistajaansa käytännössä? Kaikesta tästä voisi toki lukea kirjoista, mutta eipä realistista kuvaa taida saada oikein kuin kokeilemalla.

Tämä kaikki on kuitenkin vasta harkinnan alla ja todennäköisemmin tulen lähitulevaisuudessa hankkimaan toisen koiran, jos ihan vielä sitäkään :)

Törmäsin kuitenkin tänään mielenkiintoisiin tilastoihin kissojen ja koirien omistajista Clinivetin sivuilla ja siitä koko pohdinta sai ylipäätään alkunsa.

"Ihmisen ja kissan suhde

Eläinlääkäreiden käsityksen mukaan kissanomistajat ovat vähemmän kiintyneitä kissoihinsa kuin koirien omistajat. Analyysien mukaan kissanomistajia kolme ryhmää (tutkimus v 1976)

* rakastavat omistajat 20 %,
- kissan tarpeiden huomioonottaminen, fysiologian tunteminen apuna

* laatua ja statusta hakevat omistajat 21 %
-tavoittelevat erikoisuutta, kulkevat virtausten perässä, kissa elää omistajan ehdoilla
> syntyy sekundaarisia ongelmia

* kissaan välinpitämättömästi suhtautuvat 59 % (toim. huom. järjetön prosentti!!!)
- kissa lemmikkinä, koska siitä ei ole vaivaa eikä sitä tarvitse huoltaa

Saman tutkimuksen koiran omistajat jakautuivat seuraavasti:

* koiraa kumppanin asemassa pitävät omistajat ( 27%)
 
* entusiastit, kiinnostuneita, mutta vähemmät kuin edelliset (17%)
 
* huolestuneet omistajat, kiintyneitä koiraansa, mutta järkyttyneitä sen käytöksestä (24%)
 
* omistavat omistajat, ei emotionaalista sidosta (19%)
 
* tyytymättömät omistajat; koira tuotti mielipahaa (19%)

Kissojen arvostuksen tulee vielä paljon parantua!!! Neuvontatyöllä on suuri merkitys. Koirien asema on kohentunut kissojen asemaa ripeämmin useimmissa maissa. Erityisesti kuitenkin kaupungistuminen on kohentanut kissan asemaa koko maailmassa, myös Suomessa. Omassa potilasmateriaalissa perheessä rakastetuin kissa on hyvin hoidettu kotikissa tai pienen populaation rotukissa. Usein suurien kissaloiden kissamäärä ylittää hoitajien voimavarat ja stressin takia kissojen tautipaine on suuri ja käytösongelmia tavataan yleisesti. Useimmat kissan käytösongelmat ovat seurausta omistajan kissaan kohdistamista epärealistisista odotuksista."

Mielenkiintoista tekstiä, vaikka tutkimus toki onkin jo vanha enkä tiedä sen virhelähteistä sen enempää. Etenkin tuo kissaan välinpitämättömästi suhtautuvien määrä kuitenkin järkytti. Tavallaan se ehkä kuitenkin selittää hiukan esim. kesäkissailmiötä, kissoja pursuilevia löytöeläintaloja sekä sitä, miksi miehillä tuntuu useammin olevan kissa kuin koira ;D "Niitä kun ei tarvitse lenkittää!"

Kissanomistajan sanotaan osaavan rakastaa asioita sellaisinaan ilman, että saisivat itselleen siitä mitään hyötyä, mikä on varmasti aivan totta. Toisaalta koirassa miellyttää juurikin se suhteen vastavuoroisuus, josta hyvänä esimerkkinä toimii ao. video, jossa koira kohtaa komennukselta palaavan sotilaan, isäntänsä, pitkästä aikaa. Kultsun reaktio saa minut aina uudelleen ja uudelleen kyynelten partaalle :)

Viimeisiä viedään

Takana on viimeiset leikkelyt, viimeiset palpoinnit ja viimeiset luennot. Vielä huominen varsakurssin diskussio, varsavuoro sunnuntaiyönä ja tentti ensi torstaina, ja niin olisi ensimmäinen vuosi pulkassa. Hullua :o

Tässä kuitenkin tämän päivän tunnelmia. Aamun aloitimme moikkaamalla koetilan lehmiä. Näiden kanssa puljaavat pääasiassa maa- ja metsätaloustieteen opiskelijat, mutta mekin olemme muutaman kerran käyneet samaisia ammuja palpoimassa ja auskultoimassa sydäntä, keuhkoja ja pötsiä stetoskoopeilla. Tänään olivat vuorossa nämä kaikki, ikään kuin kertauksena ja topografian kurssiin kuuluvana. Kertaus tuleekin tarpeeseen sillä suuri osa jutuista on jo päässyt unohtumaan ja niin tullee auttamatta käymään tulevien vuosienkin aikana. Siksi kurssirakennetta ollaankin nyt muuttamassa niin, että anatomiaa kertautuisi vielä kakkosella ja kolmosella, mutta me emme tästä uudistuksesta pääse nauttimaan :) No, tärkeimmät rakenteet toki sitten kertautuvat klinikalla ja ovat aina tarkistettavissa kirjoista... Siihen on hyvä tuudittautua :D

Tämä ammu oli hurjan suloinen ja tirkisteli uteliaana, mitä ympärillä tapahtuu :)

Pötsiäänten kuuntelua...

Lehmien jälkeen siirryimme kurssikaverien koirien kimppuun ja yritimme paikantaa luisia kiintopisteitä, imusolmukkeita, tutkia purentaa ja muuta asiaan kuuluvaa.

Lopuksi siirryimme hevossairaalan "maskottihevosen" palpointiin, mutta koska sairaalalla ei saa valokuvata, niin kuvia aiheesta ei löydy :) Yhä edelleenkään hevoset ja lehmät eivät varsinaisesti tunnu omimmalta jutultani, mutta selvästi huomasin, että olen kehittynyt niiden käsittelyssä ja niihin suhtautumisessa. Jotain positiivista sentään!

Illalla koitin vielä paneutua hetkeksi tenttiprujujen pariin - vaihtelevalla menestyksellä. Positiivista vaihtelua on ollut kyllä se, että on saanut lukea aurinkoa ottaen ja nurmikolla maaten :) Iippukin nautiskelee lämpimästä, vaikka joku vanhempi leidi kokikin asiakseen huudella ohi kävellessään, ettei koirien paikka ole helteellä ulkona tuntikausia. Kuulemma olimme olleet jo monta tuntia jossakin kentän laidassa, mikä ei kyllä missään määrin pitänyt paikkaansa. Sitä paitsi Iippu loikoili lähinnä mun varjossani ja oli ihan vilpoisa koko ajan. Tekikin mieli huutaa perään, että älä huoli, koira on sentään tulevan eläinlääkärin käsissä :D En sitten kuitenkaan viitsinyt, ettei aleta leuhkana pitää ;)

Tuon tentin kanssa on kyllä pikkuinen paniikki päällä. Huomispäivä mennee tarjoiluja kokoon kyhätessä, kun nyt vihdoin päätimme toteuttaa pikku grillailut täällä mun luonani. Kivaa! Sunnuntaina on tosiaan se varsavuoro ja alkuviikko mennee väsymyksen kourissa. Ei pelkästään tuon päivystyksen vuoksi, vaan ennen kaikkea siksi, että maanantaina alkavat mun kesätyöt, kyllä, kesätyöt!!! :)

Eilen varmistui, että pääsen koko kesäksi puljaamaan kyynär-, lonkka-, polvi- ja silmäkuvien arvioinnin ja arkistoinnin parissa, eli omaa alaa vähintäänkin sivutaan. Työaika on liukuva, palkka kiva, työkaverit vaikuttivat mukavilta, töitä saattaa olla mahdollista jatkaa myös syksyllä ja mikä parasta: koiran saa ottaa töihin mukaan :) Se antaa paljolti anteeksi sitä, että työmatkaan meneekin sitten tunti per suunta. Se on se ainoa negatiivinen puoli. Mutta mieli on nyt kovin huojentunut, vaikka koko kesä tuleekin sitten vietettyä neljän seinän sisällä :) Ainakaan ei tarvitse muuttaa sillan alle! Kohtalon ivasta sain tänään ilmoituksen, että olisin päässyt toiseenkin alaan hieman liittyvään paikkaan, mutta taidan kuitenkin pitäytyä tuossa ensimmäisessä.

Täältä siis lähtee suuri kimppu ruusuja Neiti Herriotille, joka paikasta vinkkasi. Kiitos kollegiaalisesta sympatiasta tai mistä ikinä kyseinen ystävällinen ele kumpusikaan, olen kovasti kiitollinen ja onnessani! :)

Sydänkakkua äidille

Äitienpäiväksi tuli tekaistua juustokakku. Postaus tulee vähän myöhässä, koska sain kuvat vasta tänään. Mutta mikä parasta - kamerani on postissa matkalla luokseni, joten saatan saada vielä loppuviikoksi suunnitteilla olevista kivoista tapahtumista kuvia, sikälimikäli ne vain toteutuvat :) Suurkiitos kotipuoleen tästä palveluksesta <3

Minttusuklainen tuorejuustotorttu

Pohja:
100g voita
100g tummaa suklaata
4dl mantelijauhetta ja -rouhetta (itse käytin hasselpähkinärouhetta, mikä antoi ehkä turhan voimakkaasti makua)

Täyte:
300g maustamatonta tuorejuustoa
2dl kermaa
2 kananmunaa
vaniljaesanssia
piparminttuesanssia
makeutusliuosta tai -jauhetta
3 liivatelehteä



Pohja:
Voi sulatetaan ja suklaa pilkotaan sen sekaan sulamaan. Sekoitetaan tasaiseksi ja lisätään kuivat aineet joukkoon. Painellaan pohjataikina irtopohjavuokaan (halkaisija 24 cm), jonka reunat on vuorattu leivinpaperilla, ja jäähdytetään jääkaapissa täytteen valmistuksen ajan.

Täyte:
Liivatteita liotetaan kylmässä vedessä sillä välin, kun kerma ja munat vatkataan erikseen vaahdoiksi ja sekoitetaan ne tuorejuuston sekaan. Seos maustetaan vanilija- ja piparminttuesanssilla ja makeutusaineella. Sekaan voi rouhia myös tummaa suklaata tai värjätä esim. puolet täytteestä kaakaojauheella tummaksi, jolloin saadaan aikaan kaksi eriväristä kerrosta. Liivatelehdet puristellaan kuiviksi ja liuotetaan kuumaan nesteeseen (esim. kaakaojauheella maustettuun veteen). Kaadetaan liivatelious ohuena nauhana muun täytteen joukkoon ja sekoitetaan hyvin. Lopuksi täyte kaadetaan pohjan päälle ja jätetään hyytymään jääkaappiin mielellään seuraavaan päivään.

Koristellaan ennen tarjoilua esim. sihdatulla kaakaojauheella tai suklaarouheella.

Jännäksi menee

... elukalle on nähtävästi hakenut tänä vuonna 708 ihmistä, mikä on 116 ihmistä enemmän kuin viime vuonna. Aika suuri nousu mun mielestä. Kun sisään otetaan tänä vuonna 68, pääsee hakemuksen jättäneistä sisään n. 9,6%. Tietysti yllättävänkin suuri osa jättää saapumatta kokeeseen ja osa tulee vain katsomaan kysymykset, joten ei tilanne aivan näin lohduton ole nyt hakevillakaan :)

Tsempityksiä vielä viimeiselle viikolle hakijat, täällä eletään hengessä mukana :)

Auringonpalvontaa

Viikonloppu ja koko "helatorstailoma" oli varsin rentouttava, kun en pitkästä aikaa ollut tehnyt mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Kamera on edelleen teillä tietämättömillä, ja T2:n kuvailemat kuvat jäivät lähettämättä ennen kuin poika pakeni Lontoon reissulle. Nice. Jos ne jossakin vaiheessa vielä saan ja ne ovat julkaisukelpoisia (vanha kamera), niin läiskäisen ne tämän postauksen oheen.

T2 tosiaan saapui torstai-iltana visiitille ja illalla kävimme koirien kanssa lenkillä Tiksissä, teimme pitsaa ja nautiskelimme muutaman lasillisen viiniä tuossa mun terassilla. Hyvään saumaan tuli hankittua ne terassikalusteet, koska näillä helteillä tuo terassi on melkeinpä ainoa paikka, jossa voi päivän kuumimpaan aikaan olla. Huonona puolena terassissani on tosin se, ettei siihen paista aurinko kuin aamuvarhaisella. Viileyden kannalta toki hyvä, mutta toisaalta (se vähäinen) rusketus on tänä kesänä yritettävä hankkia sitten jossakin muualla kuin kotona. Pientä katkeruutta saattaa herättää se, että vastapäisen talon terassit ovat tietysti eri suuntaan kuin omani ja niillä jengi sitten tietysti ottaa arskaa bikinit päällä :> Oli kuitenkin ihana vain istuskella ulkona rauhassa kesäyön tunnelmasta nauttien. Pääsimme todistamaan myös kesän ehkä ensimmäistä ukkoskuuroa.

Perjantaina lähdimme aamupäivästä liikkeelle ja löysimme mulle kierrätyskeskuksesta ikealaisen lipaston (10e) vaatteiden lisäsäilytystilaksi. Se oli todella tarpeen, sillä kaappini kirjaimellisesti pursuaa. Pitäisi varmaan tehdä joku inventaario ja heittää vanhoja kamoja UFF:lle tai kirppikselle. Sitten kävimme hakemassa kaupasta vähän piknik-tarpeita ja suuntasimme Ullikselle koirien kanssa nauttimaan auringosta. Seuraavan aamun punoituksesta päätellen saatoin hieman jopa palaa, mitä harvemmin mulle tapahtuu. Yöksi jatkoin vielä varsapäivystykseen ja T2 lähti kotiin. Oli muuten ensimmäinen yöpäivystys ja ajoittain oli hieman tylsää. Nukuin sitten ehkä yhteensä tunnin tai hieman reilun siinä kylmällä varsapatjalla... kokemus sekin :)

Lauantai meni yleisen rentoilun merkeissä ja illalla kävimme muutaman vuosikurssilaisen kanssa korkkaamassa terassikauden, minkä jälkeen simahdinkin kuin saunalyhty ja nukuin kellon ympäri. Olinhan edellisyönä tai oikeastaan -aamuna nukkunut vain klo 09-12.Viikonlopun aikana tuli myös katseltua luvattoman monta The Big Bang Theoryn jaksoa. Loistosarja :)

Sunnuntaina järkkäsin laatuaikaa itselleni. Kävin lukemassa hiukan eturaajan topografiaa ulkona joenrannalla aurinkoa ottaen, pitkällä iltalenkillä Iipun kanssa ja nautiskelin jälleen pizzaa omalla terassilla. Jännä, että ihan omassakin seurassaan on ajan myötä alkanut viihtyä. Vain pari vuotta sitten pidin ajatusta yksinasumisesta ja näin paljosta omasta ajasta mahdottomana ajatuksena. Niin sitä vain mielipiteet muuttuvat, kun pakon edessä johonkin oppii.

(Kuva)

 Tänään oli sitten kevään viimeinen (!!!) luento, leikkelyharkat jatkuvat vielä tämän viikon ja ensi viikolla on viimeinen tentti, jonka läpimenoa hieman pelkään. En ymmärrä mihin tämä koko vuosi on oikein humahtanut... olen elänyt kuin sumussa, on tapahtunut niin paljon, että aika on lentänyt kuin siivillä... Kesä varmaan tuo muutoksen tähän, kun kaikki opiskelijariennot loppuvat ja kaverit muuttavat pois täältä. Lisäksi moni vantaalainen tai tässä lähellä asuva on muuttamassa syksyyn mennessä lähemmäs Viikkiä.Omat kesäsuunnitelmani ovat sen sijaan edelleen avoinna...

(Kuva)

PS. Ensimmäinen sorsapoikue bongattu! Kuinka aikaisin ne täällä oikein aloittavatkaan? Lisäksi näin varpusen, jota melkein varmasti olisin voinut väittää poikaseksi, pääskyset alkoivat kirkua taivaalla heti ensimmäisenä hellepäivänä, parit siilit on bongattu (yksi elävä, yksi kuollut), samoin etana jolla oli kierteinen kotilo (! :D) ja kaverini oli nähnyt tuossa läheisellä tiellä myös sisiliskon. Että niin kaupunkilaisia täällä sitten ollaan :)

Helleruokia

Kesä saapui sitten vihdoin :) Mä koitan selvitä paahtumatta kuoliaaksi kämpässäni, joten terassi on ollut nyt tehokäytössä. Ah, rakkautta <3 Kuumat ilmat nakertavat nälkää - ainakin itselläni tekee kuumalla mieli syödä vain ihan kevyesti. Niinpä jääkaapistani löytynyt suuri parsa päätyikin eilen gratiinin sijaan keitoksi, jollaista kokeilin ensimmäistä kertaa.


Parsakeitto
1 parsa (n.300-500g)
2 dl kermaa
1/2 kasvisliemikuutio
runsaasti juustoraastetta ja/tai sulatejuustoa
mausteeksi yrttisuolaa ja musta(tai valko-)pippuria

Kaikessa yksinkertaisuudessaan parsan puumaisesta rungosta erotetut latvaosat siis keitetään kypsäksi runsaassa vedessä, ja keitinvedestä kaadetaan suurin osa pois. Sitten sekaan lisätään muut aineet ja sekoitellaan, kunnes juusto on sulanut. Sen jälkeen keitto soseutetaan sauvasekoittimella, tarkistetaan maku ja kiehautetaan vielä kertaalleen. Hyvveee oli!

(Kuva)

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa karppaus.infon resepteistä löytyvää jätskinkorvikereseptiä ja tästä taisi suorilta tulla lemppari! Helppoa, yksinkertaista, terveellistä ja namia!


Karppijäätelö (1 annos)
1 dl pakastemarjoja
1 dl vispikermaa
makeutusta oman maun mukaan

Ainekset hurautellaan sekaisin monitoimikoneella tai vastaavalla ja nautiskellaan sellaisenaan. Rakenne on yllättävän kuohkea!

 (Kuva: karppaus.info)

Pakko vielä loppuun mainita, että piknikille perjantaina lähtiessämme tein Cittarissa kivan löydön: Nellie Dellies -karkkisarja oli kasvanut lakupussilla (90g), jossa oli hh vain 8g/100g. Tarttui mukaan ja hyvältä maistuivat lakutkin pitkästä aikaa!

 (Kuva)

Lintuja, perhosia ja lehmiä

Mokasin viikonloppuna eeppisesti jättämällä kamerani kotikotiin, eikä nyt ole mitään tietoa, milloin saan sen takaisin. Otan tämän kuitenkin merkkinä siitä, että pitää vielä kaivella jostain koneen kätköistä julkaisematta jääneitä kuvia ja tehdä ne postaukset, mitkä ovat ajanpuutteen takia jääneet välistä :D

Tässä siis Tallinnan reissulta mukaan tarttuneita juttuja:

Konad-levy kynsien koristeluun, lähinnä joidenkin blogien innoittamana. En tiedä, opinko käyttämään tätä - pitänee hankkia vielä se ihan oikea leimasin ja "lasta", kun omat kotikutoiset vastineeni eivät toimineetkaan :D

Seeprakorvikset ja lintukoru, johon rakastuin <3

Tämä pääskykoru on ihan suomalaisen ketjun tuotoksia, mutta jotenkin sekin tarttui mukaan, kun korujen ostelun makuun kerran päästiin :) Ja tyksin kovasti!

Tuo perhosrannekoru on samasta pikku liikkeestä Viru-keskuksessa kuin em. seeprakorvikset ja lintukoru. Siellä olisi ollut vaikka mitä ihanaa, mutta nämä valikoituivat mukaan :) Lehmälautanen puolestaan on Merekeskuksesta, käsityönä maalattu. Astiastoon olisi kuulunut myös kuppeja, kannuja ja kaikkea mahdollista, mutta itse tyydyin vain tuohon passelin kokoiseen välipalalautaseen, vaikka olisin voinut ottaa kaikkikin! Tuo väri ja kuvitus vain jotenkin iski, enkä ole vieläkään raaskinut käyttää lautasta :)

Toki muutama vaateriepukin oli mukaan kaapattava, kun satuimme johonkin Vero Modan/Onlyn/*jatkalistaa* outlet-myymälään tai mikälie alennettujen hintojen kerros...

... mutta koska tää ei ole mikään muotiblogi, niin let's just not go there :D

Tämän postauksen pointti oli lähinnä antaa pikku sneak peak mun makuun ja juttuihin, joihin ihastun. Tänä keväänä kova sana ovat jostain syystä olleet jo nuo otsikossa mainitut perhoset, linnut ja lehmät. Lintuinnostuksen paikallistan alkaneeksi makkarin seinältä löytyvästä sisustustarrasta, lehmät meidän pakollisista harkoista kyseisten otusten kanssa (ja samasta syystä olkkarin seinälle ilmestyneestä taulusta sekä Marimekon Kevätjuhla-verhoista, joista edelleen haaveilen...), mutta perhosista en ole aivan varma...

EDIT. Ei kun niin, tosiaan... pyöriihän tuossa sisustustarralinnun ympärillä myös perhosotuksia :D Jännä juttu... Mahdanko olla kummajainen, kun nähtävästi poimin kotini sisustuksesta mieltymyksiä myös asustevalintoihini? :D

Good Life

Tänään on ollut hyvä päivä, koska:

* aurinko paistoi aamusta iltaan
* sai laittaa balleriinat ja ohuet leggarit päälle (tällainen vilukissa venyttää etenkin noita ohuita leggareita viimeiseen asti :D)
* pysyin luennolla hereillä ja opin leikkelyissä uutta
*  nautiskelin minttusuklaajätskiä auringossa
* sain hyviä uutisia kahdelta taholta ja sovin T2:n tulosta tänne huomenna
* tein loistavia kirpparilöytöjä: mm. aivan uudet gladiaattorit, käyttämättömät leggarit, neuleen ja huivin
* teimme Iipun kanssa pitkän lenkin Tiksissä ja kävimme ihastelemassa koskia aivan uudesta kohtaa (vaikkei ole merta eikä järveä, niin onhan jokikin jo jotain!)
* lehdet ovat hiirenkorvalla, metsät valkoisenaan valkovuokkoja, nurmet keltaisenaan käenrieskaa ja voikukkaa, metsästä bongasin oravanmarjaa, metsäkortetta, ketunleipää - kesä <3
* EnLiHo meni läpi arvosanalla 4
...ja loma alkoi!

Hiukan vain harmittaa se, että kaikki karkasivat jo tänään kotipaikkakunnilleen. Juuri nyt, kun olisi hienot terassikelit! Itse en voinut, koska olen varsapäivystyksessä viikonloppuna, mutta onneksi nyt saan edes kaverin poikkeamaan. Toisaalta ei mulla mitään hirveää hinkua olisikaan ollut kotipuoleen, kun siellä juuri tuli käytyä.

Se on niin jännä, miten eri tavoin tähän Helsingissä asumiseenkin voi suhtautua. Monet tuntuvat pitävän viikkoja täällä "pakollisena pahana" ja kiiruhtavat kotona käymään heti tilaisuuden tullen sekä tietysti koko kesäksi. Itse muutin pk-seudulle pakon sanelemana (Tampere olisi kotoisasti kutsunut enemmän), mutta samalla luomaan tänne kotini ja elämäni - ainakin kuudeksi vuodeksi. Täällä on kaikki mun tavarat, kaikki mun lemmikit, asuinseutu, jonka olen saanut tuntumaan tutulta ja asunto, jonka olen saanut tuntumaan kodilta. Mihin mä täältä lähtisin, kodistani?

Tietysti kunkin oma elämäntilanne ja lähtökohdat vaikuttaa asiaan aika ratkaisevasti. Kyllä mäkin varmaan kävisin kotipuolessa ahkerammin, jos siellä olisi vaikkapa joku miehenlotjake odottamassa.

Mä oon kuitenkin onnellinen täällä. Uskoakseni viimeiset kolme vuotta on olleet mun elämän onnellisimpia. Ekan välivuoden jälkeen kesällä olin tilanteessa, jossa olin eronnut pitkästä suhteesta, olin vailla kämppää (koska piti muuttaa yhteisestä asunnosta pois), töitä tai opiskelupaikkaa, ja silloisesta koirastakin olimme juuri joutuneet päästämään irti. Olin aika pohjalla - tilanteessa 0/4, kuten itse asian määrittelin.

Sitten parin kuukauden aikana tapahtui yhtäkkiä monta merkittävää asiaa - uusi suhde, uusi kämppä, uusi opiskelupaikka ja sen myötä uskallus lähteä tavoittelemaan unelmaa. Samana päivänä, kun uusi suhde päättyi, astui elämään Uusi Koira. Nopeasti oli siirrytty pitkään jatkuneesta epävarmasta tilanteesta 0/4 tilanteeseen 3/4 ja 4/4 jäi vain tunneista kiinni.

Viime kesä oli samanlainen, tosin vain hetkellinen paluu epävarmuuteen kaikesta, mutta sittemmin tilanne on jo pitkään ollut 3/4 tai oikeastaan ehkä 3+++/4. Joka tapauksessa niin hyvä, etten juuri kehtaa murehtia sitä puuttuvaa neljännestä eikä se oikeastaan nyt juuri mun onnellisuutta muuta mihinkään suuntaan. Mulla on maailman paras opiskelupaikka, maailman rakkain koira (välillä mietin, onko eläintä edes luvallista rakastaa näin paljon) ja jos nyt ei maailman paras niin ainakin tosi kiva kämppä pk-seudun yksin asuvan opiskelijan asunnoksi. Lisäksi tietysti aivan ihania ystäviä, tosin niistä nyt ei varsinaisesti ole ollut mitään puutettakaan :)

Useimpina päivinä olen elämääni oikein tyytyväinen, enkä enää kärsi sellaisista masistelujaksoista kuin nuorempana, jolloin kaikki v*****i. Ehkä osa niistä oli tosin jotain murrosiän kuohujakin? Mene ja tiedä. Mutta miten enää voisinkaan olla perusasenteeltani tyytymätön ja valittaa, kun mietin kaikkea, mitä kaikkea hyvää elämä on tielleni heittänyt?

Kai se niin on, että asioita oppii arvostamaan vasta, kun ne on menettänyt ja selkänahasta repien takaisin haalinut. Elämä haluaa koetella, mutta kyllä se nähtävästi osaa antaakin. Pitää vain yrittää pysytellä kyydissä.


Ihanaa lomaa kaikille, joilla sellainen on!

Kesäkurpitsapastaa

Itse en ole koskaan ollut mikään pastan suuri ystävä (eihän se varsinaisesti maistu miltään, vaan ne kastikkeet siinä päällä...), joten siitä luopuminen ei karppaamista aloittaessani tuntunut pahalta. Ehkä siksi en olekaan tullut aiemmin kokeilleeksi karppipalstoilla vilahdellutta kesäkurpitsapastaa ruokien lisäkkeenä. Nyt sen kuitenkin tein ja yllätyin varsin positiivisesti!

Ideana siis on, että kesäkurpitsasta leikataan juustonleikkurilla ohuita pastamaisia suiruja, jotka kypsennetään keittämällä tai paistamalla aterian lisukkeeksi. Ainakaan näin voissa paistettuna ja suolalla sekä pippurilla (tai grillimausteella) maustettuna tämä "pasta" ei ollut ollenkaan vetistä tai mautonta, toisin kuin olin vähän pelännyt, vaan jopa varsin herkullista.

Ensimmäisen erän tarjoilin ananas-kanakastikkeen kera.

Toisen kohdalla innostuin yrittämään Burgundin pata -tyyppistä pataruokaa, ja vaikka sen kylkeen olisikin ehkä juuressose sopinut paremmin, niin tämä uusi löytö sai edelleen puolustaa paikkaansa. Juurekset olivat nimittäin suureksi hämmästyksekseni kerrankin loppuneet pakastimesta. Yleensä raahaan niitä joka kauppareissulta kotiin, jolloin ne eivät lopu koskaan :)

Paistoin pannulla ensin vähän pekonisilppua, herkkusieniä, sipulia ja pari porkkanaa paloina sekä lopuksi lihanpalat runsaassa rasvassa. Kaadoin sitten pannulle hieman vettä makuja irroittelemaan ja saostin lientä vähän kermalla ja tomaattisoseella, koska punaviiniä ei nyt kaapista sattunut löytymään. Sitten vain kaikki esikypsennetyt ainekset ja liemi vuokaan (huomasin vasta nyt, etten omista ollenkaan uunipataa, koska kärsimättömänä persoonana en ole ollut koskaan mikään pitkien haudutusaikojen ystävä) folion alle n. 175-200 asteeseen pariksi tunniksi. Liha mureutui varsin kiitettävästi ja hyvin maittoi tämäkin setti.

Synttärit

Kuten sanottu, mulla on huonoja päiviä hyvin harvoin (lähinnä silloin, kun monta ikävää juttua kerääntyy samalle päivälle, eikä ole mitään positiivista niitä kompensoimaan), ja keskiviikko eli synttäripäiväni kun valkeni, oli mieliala jo paljon korkeammalla. Samoin aurinko, joka paistoi kauniisti.

Sain heti aamulla kivoja uutisia ja iltapäivällä S saapui juhlistamaan päivää kanssani. Annan kuvien kertoa loput.

Ikealaiset syntymäpäivälahjani:

...ja grillikauden avaus...

Oli tosi kiva päivä! Samoin torstai, jolloin aamuleikkelyiden jälkeen lähdimme S:n kanssa pyörimään ympäri Helsinkiä, kävimme piknikillä Ullanlinnanmäellä ja haimme ensimmäiset kesäkukat terassille. Sääli, ettei kamera sattunut mukaan, koska ilma (aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta) ja näkymät (=meri<3) olivat mahtavat!

Ennen tänne muuttoa ei minulla ollut ollut pienintäkään käsitystä siitä, että Helsingistä löytyisi näin kauniita puistoja ja niiden ympäriltä niin kauniita vanhoja taloja. "Betonihelvetti" ei siis sittenkään aivan riitä kuvaamaan tätä maamme pääkaupunkia. Itse asiassa tällä hetkellä en asuisi missään niin mieluusti kuin täällä.

(Kuvat täältä, täältä ja täältä)

Kyllä se kesä sieltä vain uhkaavasti lähestyy. Itse en voi voivotella tenttien suurta lukumäärää, koska niitä on jo hetken aikaa ollut vain yksi jäljellä, kun mikroskopoinnitkin menivät mukavasti ensimmäisellä läpi. Tosin tässä viimeisessä tentissä pitäisikin sitten osata anatomiaa topografisesti, eli ei elinjärjestelmä kerrallaan, vaan koko vatsa-, rinta- ja lantio-ontelon elimet suhteessa toisiinsa. Tämän läpimeno jänskättää kyllä aika paljon, koska asiaa on hurjasti ja suuri osa jo unohtunut.

Sitä ei kuitenkaan murehdita tänään, kun olen taas kotipuolessa äitienpäiväviikonloppua viettelemässä ja tänään olisi tarkoitus H:n kanssa lueskella vanhoja irc-logeja vuodelta 2003 alkaen muutaman lonkeron kera, ja mitä todennäköisimmin nauraa itsemme kuoliaiksi :D

Mukavaa viikonlopun alkua lukijoille, joita onkin jo kokonaiset 10 tunnustanutta. Hämmentävää, mutta mieltä lämmittävää! :)