Viikko oli juuri luvatun kaltainen ja voin sanoa olevani täysin puhki. Ja miksi juuri silloin, kun ei ollenkaan olisi aikaa, on pakko tulla kipeäksi? Ja kun ei ehdi rauhoittua lepäämään, saa varmasti kaikki sivu- ja jälkitauditkin - nimimerkillä elän Buranalla, silmätipoilla (hah, samoja joita Nekullekin aikoinaan laitettiin, sääli että purkki oli ehtinyt vanhentua...) ja -voiteella, korvatipoilla, kuumalla kotimehulla ja kurkkupastilleilla. Kuumetta on ollut vain sen verran, etten ole jaksanut piitata siitä, mutta tämä alakäheä ääni, punaisena hehkuva silmä ja tulessa oleva kurkku ovat saaneet huomiota senkin edestä. Way to go minä!
Keskiviikon bileet osoittautuivat menestykseksi - jopa siinä määrin, että kun viimeinen juna olisi lähtenyt siinä puoli kahden kieppeillä, ei meillä ollut vielä mitään hoppua lähteä kotiin :D Niinpä seuraavan päivän pakolliset harkat menivätkin sitten kahden tunnin unilla, kun lopulta erään lentäjäopiskelijaporukan kyydillä olimme päässeet kotiutumaan siinä viiden pintaan. Onneksi koirankakka-, pissa(opiskelijan)-, sylki(opiskelijan)- ja rotan preparointi -harkat oltiinkin kuitenkin tehty pois alta jo alkuviikosta, joten jäljellä oli enää tulosten analysointi. H.ta näin keskiviikkona, T tosiaan poikkesi torstaina ja väsymystilastani huolimatta oli varsin mukavaa :) Perjantaina pienten vastoinkäymisten saattelemana hyppäsin junaan ja junailin itseni kotopuoleen, jossa "kaukaa" saapuvaa vierasta odottikin Dark Mint -levy ja sienipiirakka <3
Lauantaina kävimme S:n ja Iipun kanssa jäällä kävelemässä, sieltä nämä kuvat. Illalla jatkoin paljuilemaan useammaksi tunniksi ja teimmepä naisporukalla lumienkelitkin umpihankeen :D En ole varma, oliko se kovin järkevää tämän taudin kannalta. Varsin kipeänä ainakin tänä aamunakin vielä heräsin, vaikka lumen muka piti kukistaa paha tautipeikko, pöh.
Paljusta jatkoimme kaupungin yöhön erään suomalaisbändin keikalle paikalliseen yökerhoon, jossa tapasinkin liudan vanhoja ystäviä. Hyvin vain ko. bändi veti salit täyteen. Tänään sitten palailin Tampereen kokouksen kautta kotiin. Taas on vähän haikea olo. Ihan kuin olisin kameleontti, joka kovin nopeasti sopeutuu siihen ympäristöön, mihin se laitetaan. Palautuminen takaisin aiempaan ympäristöön sitten vain ottaa aina oman aikansa. Perjantaina en olisi halunnut lähteä Vantaalta, tänään en kotipaikkakunnalta.
Mukanani raahasin myös kumisaappaat, sillä huomenna olisi vuorossa lehmien etumahojen kuuntelua ja koko märehtijöiden ruuansulatuspaketti muutenkin. Siitä minulla ei vielä olekaan muuta käsitystä kuin osien nimet satakerta, juoksutusmaha, pötsi ja verkkomaha, jotka opittiin oikeastaan jo orientoivalla viikolla. Lehmät eivät varsinaisesti ole se omin juttuni, mutta suurella mielenkiinnolla ja kunnioituksella odotan niihinkin tutustumista :) Ei siis muuta kuin saappaat jalkaan ja navettaan! Ja josko vielä hetken malttaisi nukkua ennen sitä...
(Kuva)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti