Tänään ja tällä viikolla koin taas suurta iloa siitä, että olen täällä opiskelemassa. Pötsinesteessä todella lujaa vauhtia vipeltävät alkueläimet ovat yllättävän söpöjä (!) ja lehmien pötsien auskultoiminen oli jännää - ihan kuin kaukaista ukkosen jyrinää olisi kuunnellut. Tosin kun lehmä on eläimenä itselleni ihan vieras, ei sen elekieltä osaa yhtään lukea ja itse ainakin hiukan pelkään mahdollisia potkuja tai muita arvaamattomia reaktioita, onhan tässä kuitenkin iso ja voimakas eläin kyseessä. Useampi ammuista ei esimerkiksi juuri arvostanut typerien keltanokkaeläinlääkärikokelaiden yrityksiä kuunnella sydäntään kainalosta, vaan koitti potkaista meitä etujalallaan loitommas. Onneksi porukassa on yleensä aina joku, joka tietää enemmän kulloinkin käsittelyssä olevista eläimistä, joten vinkkejä on helppo kysellä :)
Fistelilehmiä tosin käy aina sääliksi. Niillä siis on kyljessä luukku, joka johtaa suoraan pötsin sisälle, eli sieltä voidaan sitten kauhalla ottaa pötsinäytteitä. Itse lehmiä fistelit eivät tunnu häiritsevän, eivätkä ne eläinlääkärienkään mukaan vaikuta kivuliailta... Kuitenkin mielessä käy, että onkohan tässä taas kyse siitä vanhasta tutusta ilmiöstä, että saaliseläin peittää epämukavan ja kivuliaan olotilansa loppuun asti?
Toinen mieltäni jo pidempään askarruttanut asia on ulkomailta maahantuotavat rescue-koirat, joihin uusimman Koiramme-lehden päätoimittaja ja jo aiemmin helmikuussa sekä Evira että Suomen Eläinlääkäriliitto ovat ottaneet kantaa. Kukapa koiraihminen ei olisi joskus surfannut noilla Espanjan tai Viron kulkukoirat pelastamaan pyrkivien yhdistysten sivuilla menettämässä sydämensä toinen toistaan koskettavampien eläinkohtaloiden edessä? Minä ainakin myönnän näin tehneeni.
Erinäisten reittien kautta tiedän kuitenkin monia hyvin sairaita rescue-koiria, jotka ovat kärsineet esim. "yksi-risti-kaksi" -tyyliin sojottavista hampaista, mikä aiheuttaa eläimelle kivuliaita purentavikoja, pahoista käytösongelmista taitavissakin käsissä kärsineistä koirista, joita yhdistys ei antanut lopettaa, mutta joiden siirtäminen eteenpäinkin olisi ollut epäeettistä (en edes tiedä, miten tässä lopulta kävi), pahoista ulkoloistartunnoista kärsineitä ressukoita ja sydänmatotapauksia...
Vaikka koirat ovat toki täällä saaneet uuden elämän (siis ne, joita ei ole lopetettu sairauksiensa vuoksi), eivät ihmiset aina ajattele näissä tarpeeksi pitkälle. Sydänmatotartunnat ovat ulkomailla tietyissä maailmankolkissa hyvinkin yleisiä, mutta meillä niitä ei vielä esiinny. Tila ei ole tehokkaasti hoidettavissa - ainoastaan ennaltaehkäistävissä, eli se käytännössä johtaa lopulta kuolemaan tai lopetukseen matojen täyttäessä koiran sydämen. Tauti leviää tiettyjen lämpimämmissä ilmastoissa elävien hyttysten mukana yksilöstä toiseen, ja on saatu viitteitä siitä, että oma kotoinen hyttysemmekin voisi kyetä toimimaan väli-isäntänä. Mikäli näin on, ei Suomeen tarvita välttämättä montaakaan sairasta yksilöä, kun sydänmadot jo alkavat levitä koiratiheillä alueilla, eikä ongelmasta enää päästä eroon.
Toinen paha ongelma ovat meille vieraat loislajit, joita ulkomaantuonnit voivat levittää Suomeen saapuessaan. Esimerkiksi ruskea koirapunkki ei ole meille kotoinen laji, mutta ulkomailla sitä esiintyy runsaasti. Se voi elää ilman ravintoa vuosia esimerkiksi rakennusten seinärakenteissa isäntäeläintä odotellen, eli käytännössä sen häätäminen on lähes mahdotonta. Näistä onkin jokunen vuosi takaperin ollut ongelmia eläinsairaalallakin, jossa talon rakenteita jouduttiin purkamaan punkkiongelman vuoksi.
Näistä ongelmista ei moni suloisen "katurakin" pelastamisesta haaveileva varmasti tiedä, eivätkä yhdistykset välttämättä osaa kertoa kuin oman kantansa. On toki hienoa, että koirat rokotetaan ja madotetaan ennen Suomeen lähettämistä, mutta autuaaksitekevää ei sekään valitettavasti ole. Vaikka suurin osa koirista on varmasti suunnilleen terveitä, ei niitä sairaita yksilöitä tarvita kovinkaan montaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Niinpä on hyvä, että Kennelliitto, Evira ja Eläinlääkäriliitto ovat nyt valottaneet tavallisille kaduntallaajille rescue-koirailmiön kääntöpuolta. Niitä pelastettavia ja kodinvaihtajia kun löytyy ihan koto-Suomestakin runsain mitoin. Eräs sellainen nukkua tuhistaa jaloissani tälläkin kyseisellä hetkellä.
Eviran ja Eläinlääkäriliiton tiedote on luettavissa täältä.
Kuvat: Google
Eli jätetään ne kulkukoirat odottamaan kivuliasta kuolemaa ja jatketaan "terveiden" rotukoirien jalostamista niillä kahdeksan eri koiran geeneillä, jotka esim. novascotiannoutajissa on (HS Kuukausiliite 8.5.2010)?
VastaaPoistaIhan kiva, että meille "tavallisille kaduntallaajille" kädestä pitäen opetetaan, miten tyhmiä olemme, mutta itse Kennelliitossa työskennelleenä en luottaisi kyseisen lafkan kannanottoihin pätkääkään.
Noita epäeettisiä kulkukoiratuonteja on ollut muutamia, ja niissä on oikeasti ollut kyse koiran oman parhaan laiminlyönnistä, mutta valtavan suuri osa kaikista koirista on eläinlääkärin huolella tarkastamia ja täysin terveitä koiria. Uskaltaisinpa jopa väittää, että nuo laiminlyöntitapaukset ovat sattuneet yhdelle järjestölle, eikä niiden perusteella pitäisi tuomita kaikkia.
Kiva, että uskaltauduit kommentoimaan :) Itse tukisin mieluummin kulkukoirien leikkauttamisia kuin niiden tuomista tänne, koska muuten "oravanpyörä" ei lakkaa pyörimästä, vaan niitä kulkukoiria tulee jostakin aina lisää. Onhan
VastaaPoistamaailmalta paljastunut jo ihan näitä "rescue"-tapauksia pennusta asti tehtaileviakin yhdistyksiä.
Kennelliiton teksti oli mielestäni paikallaan - ei siksi, että he jotenkin ylijumalina olisivat velvoitettuja valistamaan tavallisia kansalaisia, vaan ihan mun henkilökohtaisten kokemusteni pohjalta. Oon nähnyt nimittäin klinikoilla useampiakin ikävämpiä tapauksia, mitkä eivät mitään kautta julkisuuteen nouse, eikä näin tavallisella koiranostajalla ole (ennen tätä artikkelia ollut) puskaradion lisäksi juuri muuta tiedonlähdettä käytettävissään, kuin rescue-yhdistysten julkaisema tieto toiminnastaan ja siinä usein luonnollisesti jätetään nämä ikävämmät faktat kertomatta.
Tiedän, että useimmat koirat ovat terveitä ja sopeutuvat elämään täällä, mutta esim. ruskeaa koirapunkkia kantavia koiria tai sydänmadoista kärsiviä yksilöitä ei tarvita välttämättä montaakaan tapausta, kun ne jo leviävät meille nämä toistaiseksi harvinaiset vaivat ongelmaksi asti. Siksi on hyvä, ettei niiltä ummisteta silmiä ja pidetä rescue-koirien tuontia pelkästään ihanana hyväntekeväisyytenä vailla riskejä.
Ja olet oikeassa, rotukoirien jalostus se vasta villinä rehottaakin :D Siitä saisi kunnon vuodatus-postauksen niinikään, mutta kaikenmaailman 4D-dokumentit lienevät jo tehneen tarpeeksi sen asian julkituontiin ;) Ja onhan siihenkin asiaan Kennelliitto nyt herännyt etsimään ratkaisuja jalostuksen strategiaohjelman avulla, mutta aika näyttää mitä siitä kehkeytyy ja meneekö se läpi ollenkaan. Tämä herännyt asennemuutos on kuitenkin jo hyvä: rotukoirien ongelmat myönnetään ja asialle halutaan tehdä jotakin. Keinot vaan ovat vielä hukassa.
Joo, ehkä lopetan tähän, ennen kuin lähtee aivan lapasesta :)
Kukahan tarraisi kunnon kädellä Kennel-liiton sille toiminnalle jota se ei itse ahneuksissaan ja välinpitämättömyyttään estä: pentutehtailulle rekisteröidyillä pennuilla. On aika tarttua härkää sarvista ja ravistella koko ihmis-eläinkäsitystä.
VastaaPoistaRescue-koira kriittisyys vaatii väistämättä samaa argumentointia ja tutkimista kuin tulisi tehdä Kennel-liiton suhteen. Se vaatii myös uskallusta; on toki helpompi hyökätä pienehköjen rescue-koirayhdistysten kimppuun kuin valtavan aseman saavuttaneeseen Kennel-liiton toimintaan.
Koska elämme epätäydellisessä maailmassa ei koskaan tule valmista. Laiskan "kriittisyyden" sijaan toivoisin kirjoittajalta rescue-koira-asiaan monipuolista katsontakantaa ja tutustumista todella yhdistyksiin, niiden edustajiin nettisivuselailujen sijaan. Totuus skriinin takana voi olla ihan jotain toista kuin kirjoittaja antaa ymmärtää. Elävien ihmisten kanssa asiasta voi jopa väitellä!
Kyökkifilosofia on aina yksipuolista. Kirjoittajalta toivosin rohkeutta kritisoida myös instituutiota joka Suomessa ajaa koirien parasta. Omien sanojensa mukaan ainakin.
Taidankin lähteä tästä etsimään Kennel-liitos edustajia, debatin toivossa.
Anonyymi: En ole tutustunut yhdistyksiin niiden nettisivujen perusteella, vaan pohjaan tietoni rescue-koirien omistajien kertomuksiin - sekä itse kuulemiini, että eläinlääkärien jakamiin. Rotukoirien tämän hetkisestä tilanteesta voisin kirjoittaa ihan oman postauksensa - tässä oli vain tarkoitus sanoa, että eivätpä nuo rescuetkaan välttämättä ihan harmittomia ole. Vaikka Kennelliittoa ei arvostaisikaan, niin ei kai se Eviran ja Eläinlääkäriliiton uskottavuutta syö. Niillä ei ole oma lehmä ojassa, vaan ihan oikeasti koirien hyvinvointi huolenaiheena. Itse ainakin arvostan kumpaakin puljua siinä määrin, että halusin ottaa uutisen esille.
VastaaPoistaToivottavasti tavoitat Kennelliiton edustajan debattiin ja rapsutuksia omalle rescue-koirallesi ;)
Todella surullista, että sinäkin lähdet rescuekoira-analyysissasi tälle negatiiviselle, ennakkoluuloiselle linjalle. Vaikka jokin löytökoirayhdistys olisi joskus mokannutkin, on silti hirvittävää, miten kevyin perustein ihmiset osallistuvat tähän rescuekoirien karsastuskaanoniin. Kennelliittojen sun muiden rotukoira-asiaa ajavien "auktoriteettien" kamalien kannanottojen vastapainoksi olisi todella tärkeää saada ihmisille tiedoksi myös kaikki se, mikä rescuekoirissa on hyvää - ja se, etteivät ne todellakaan ole sairaita koiria! Miksi kaikki kokevat tarvetta viljellä ennakkoluuloja rescueita kohtaan? Miksi???? Moisien yleistysten tekemiseen ei riitä "jutut, joita olen kuullut kollegoilta ja muutamalta rescueomistajalta"!
VastaaPoistaPari pointtia vielä:
VastaaPoistaRescueyhdistykset eivät yritä ratkaista varsinaista ongelmaa adoptioin, vaan tärkein osa niiden työtä on tukea koirien sterilointeja maassaan. Ja kodinvaihtajia ei todellakaan löydy "koto-Suomestakin runsain mitoin". Suomessa ei ole katukoiraongelmaa, eivätkä suomalaiset isännättömät koirat joudu kokemaan sitä hirvittävää kärsimystä, mitä koirat ulkomailla.
Edelleen mä vetoan Eviraan ja Eläinlääkäriliittoon auktoriteetteina. Kaikki rescuekoirat eivät ole sairaita, mutta ihan liian moni on, valitettavasti.
VastaaPoistaEikä niiden maiden, joista koiria tänne rahdataan, kulkukoirien tilannetta ratkaista tuomalla tänne muutamia yksilöitä - ei, vaikka se kuinka hyväntahtoiselta pelastustoiminnalta tuntuisikin.
Ja ennen kaikkea mun pointtini oli, että rescuekoiraa harkitsevan on hyvä saada kuulla MYÖS tästä negatiivisesta puolesta ihan puolueettomalta taholta (=Evira ja SELL).
Käypä tsekkaamassa vaikka täällä tilanne: http://www.lemmikkipalstat.net/apula/koirat.htm Kodinvaihtajia todellakin löytyy Suomesta runsain mitoin. Itse reilut kaksi vuotta tuota palstaa seuranneena tiedän sen.
VastaaPoistaJa tiedän myös, että moniin vetoaa juurikin tuo, että koiria pelastetaan tänne suuresta hädästä ja kärsimyksestä. Kaikessa siinä erinomaisuuden loistossakin olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä, että terveysongelmia voi tulla ja pahimmillaan ne eivät uhkaa vain sitä omaa koirapoloa, vaan aika montaa muutakin suomalaista koiraa. Siinä vaiheessa on turha tulla sanomaan, että "kun en tiennyt". Näistä asioista PITÄÄ tietää ja tiedottaa sitä perus mattimeikäläistä, joka vain haluaa tehdä jalon teon ja pelastaa koiran kurjuudesta tänne Suomen sivistykseen. Siinä nuo edellä mainitsemani tahot ovat mielestäni toimineet hyvin, eikä tämä vänkääminen muuta mielipidettäni siitä.