Vaihtelua aamupaloihin

Olen himppusen kyllästynyt pekoni-/nakki-/kananmunaosastoon, joten yksi päivä tuli kokeiltua tällaisia ensimmäistä kertaa.

Juustoleipäset

(2 leipää)

1 kananmuna 

0,75 dl mantelijauhetta

1 dl juustoraastetta
1 tl leivinjauhetta

Aineet sekoitetaan, muotoillaan leiviksi leivinpaperille ja paistetaan 225 asteessa kauniin ruskeiksi.
Rakenne oli näissä tosi leipämainen ja mehevä, eikä sattuneista syistä edes kookoksen tai soijan (=ei leipämäistä) makua. Tulee varmasti tehtyä toistekin!

"Tapaus x"

(Kuva)

 Huhhuh, mikä päivä. Jätin taas aamuluennot välistä (koskahan viimeksi olen moisella edes istunut, hmm?) ja lueskelin lämmönsäätelyä kotona. Välillä tuntuu, että omatoiminen lukeminen on etenkin tiettyjen aihepiirien suhteen paljon tehokkaampaa kuin luennoilla istuminen - niissä viehättää ainoastaan se sosiaalinen aspekti ;) Jos olisin kuuntelemalla oppiva, olisi tilanne heti aivan toinen, mutta valitettavasti mieleni hylkii käsiteltävää aihetta kuin teflonpannu jonkun muun papattaessa sitä läpi, eli mieleen ei sillä tavalla jää mitään. Niinpä tyydynkin luennoilla yleensä vain alleviivailemaan ja tekemään prujuihin lyhennyksiä ja kaavioita suomentavia merkintöjä, jotka helpottavat niiden myöhempää lukemista. Raapustelu kun on ainakin omalla kohdallani se ainoa tapa pysyä hämärässä luentosalissa aamuvarhaisella hereillä. Etenkin niillä univeloilla, joita itse yleensä kannan harteillani unirytmini vuoksi.

Pakollisiin ryhmätöihin kuitenkin tietysti tänään iltapäivällä ilmestyin ja niihin menen muutenkin yleensä varsin mielelläni. Nyt meillä on jokusen kerran ollut käsittelyssä "potilaskeissejä" eli saamme esimerkkipotilastapauksen anamneeseineen eli esitietoineen, joiden perusteella pitää sitten diagnosoida sairaus ja laatia siitä pienimuotoinen esitys, joka lopuksi esitetään koko ryhmälle ja puretaan yhdessä opettajien kanssa. Tästä käsittelytavasta saan ainakin itse aina todella paljon irti ja samalla muistuu aina mieleen, että mitä varten täällä ylipäätään opiskellaan. Olen myös nyt jälkikäteen saanut ilahduttavia ahaa-elämyksiä siitä, miten klinikalla, jossa täysin märkäkorvana olin harjoittelijana, todella eläimiä diagnosoitiin ja hoidettiin.

(Sarjis)

Ryhmätöiden jälkeen ahkeroin kolme tuntia omatoimisesti mikroskoopin ääressä piirrellen kuvia koko kevään aikana läpikäymistämme elimistä. Nyt on valmiina vasta neljäsosa, eli saattaapa tulla kiire ennen tenttiä. Oma vika, aikaa olisi kyllä yliopiston puolelta ollut ja onpa sitä nyt vieläkin hieman tarjolla. Hyvä olisi kuitenkin loman aikana saada jokunen tehtyä.

Sitten kävin vielä salilla, kaupassa ja olin ennen yhdeksää kotona. Jännä, miten olenkin koko päivän painellut aamupalalla (pari nakkia, puolikas tomaatti, puolikas porkkana ja kolme siivua pekonia), eikä ole ollut nälkä. Huomaa kyllä, että nälänsäätelykeskus toimii heti paremmin, kun liikkuu paljon ja on karsinut hiilarit minimiin. Rasva ja protsku pitävät paljon kauemmin kylläisinä.

Huomenna olisi taas yksi työhaastattelu, joten luennot taitavat jälleen jäädä välistä. Se tarkoittaa, että lomaksi on paljon lukemista - ja  niin, että lomani taisikin jo itse asiassa alkaa! :) En kyllä mitenkään voi vielä väittää, että elukassa opiskelu tuntuisi järin raskaalta (kop, kop, eiköhän tämä vielä kolahda omaan nilkkaan myöhemmin). Asiat eivät mene yli ymmärryksen (suurin osa jo perusteiltaan Gallesta tuttua), työtä ei ole liikaa, vapaa-ajan harrastus- ja illanviettomahdollisuuksia löytyy jonkin verran, vaikkakin vähemmän kuin monessa muussa tiedekunnassa, pakollisia oppitunteja ajoittain hyvin vähän (eli vapaapäiviä voi itse pitää varsin paljonkin) ja kirjallisia töitä sitäkin vähemmän, toisin kuin vaikkapa lukiossa.

Toki täälläkin saisi helposti tapettua itsensä työllä, jos haluaisi pakkomielteisesti käydä joka luennolla ja saada vitoset kaikista kursseista. Siinä en kuitenkaan näe mitään järkeä, koskei se valtava tietomäärä kuitenkaan pysy loputtomiin päässä ilman kertausta eikä suurin osa siitä kuitenkaan tule kliinisessä työssä vastaan. Tärkeintä, niin kuin meille kovasti toistellaankin, lienee saada hyvä peruskäsitys elimistön toiminnasta, taito löytää tarvitsemansa tieto niin halutessaan sekä säilyttää sellainen hyvinvoinnin ja mielenterveyden (jep, kuulemma varsin suuri osa elukkalaisita syö mielialalääkkeitä/on masentuneita...) taso, että jaksaa sitten klinikkavuoden jälkeenkin tehdä töitäkin palavalla halulla. Sille tasolle olen itse koettanut pyrkiä ja kivasti on mennyt. Työmäärä on tuntunut sopivalta ja tulokset ovat siihen nähden olleet hyviä.

Suurin henkilökohtainen saavutukseni tänä vuonna onkin ollut oman perfektionisti -taipumukseni hiljentäminen lopullisesti useidenkin eri elämänalueiden suhteen. Ennenhän, mikäli en pystynyt antamaan kaikkeani, löin suosiolla hanskat tiskiin ja annoin koko homman mennä läskiksi eli liikuin akselilla ääripäästä toiseen. Nyt uskon kuitenkin vihdoin löytäneeni kultaisen keskitien, jota eteenpäin taivaltaessani tunnen olevani ehkä onnellisempi kuin koskaan.

(Kuva)

Siinäpä nyt hetkeksi spontaania tilitystä opiskelun arjesta. Vantaa kuittaa ja kiittää!

If only I had some more money...

... panostaisin opiskeluun hankkimalla:


1) Veterinary Anatomy of Domestic Mammals (König, Liebich)

Tämä kirja on yksi uusimmista ja parhaimmista näkemistäni anatomian kirjoista, sillä se sisältää paljon hyviä värikuvia, valokuvia, muovivalosmallikuvia (esim. nivelpussit), eri eläinlajien vertailukuvia... toisin kuin oma mustavalkoinen Dycemme, josta ensi vuoden opiskelijoille taitaa olla tulossa värillinen painos. Sitä lienee mukavampi lukea. Dycen teksti on hyvin yksityiskohtaista ja moni kurssikavereistani itseni mukaan lukien onkin nukahtanut mukavasti sen ääreen :D Königin teksti puolestaan on selkeämpää, mutta vähemmän yksityiskohtia sisältävää. Sääli vain, että kuvissa kuulemma esiintyy jonkin verran vielä virheitä, koska kirja on uusi, ja hintaahan on tosiaan se reilu parisataa. Ei näillä tuilla.

  

2) Color Atlas of Veterinary Anatomy, the Dog And Cat (Goody, Stickland ym.)

Tämä on myös kiva anatomian kirja etenkin leikkelyiden kannalta: kirjassa on preparaattikuvia kissoista ja koirista ns. kerros kerrokselta syvemmälle mentäessä ja alapuolella valokuvasta piirretty värikuva, johon eri rakenteet on nimetty. Perusanatomian kertaamisen kannalta ja atlaksena mukava kirja :)










3) Joku eksoihin liittyvä kirja...

Näitä olen  tutkaillut varsin tarkasti jo eläinlääkäripäivillä sekä kirjastossa... sattuneista syistä kun nuo eksot (=eläinlääketieteessä kaikki kissaa pienemmät ja erikoisemmat eli linnut, matelijat, jyrsijät, erikoisemmat nisäkkäät...) sattuvat olemaan aika lailla sydäntä lähellä :) Perusopinnoissa niitä vain ei käsitellä juurikaan.










4) Saunders Veterinary Anatomy Flash Cards -kuvakortit

 Eli anatomian kuvakortit: toisella puolella kuva anatomisesta rakenteesta, toisella puolella rakenteen nimi. Näiden avulla voi siis mukavalla tavalla opetella ja kerrata anatomiaa, tahtoo! Sääli vain, etten ole mistään löytänyt tarkempaa kuvausta tai kuvia esimerkkikorteista. Ymmärtääkseni nämä ovat nyt kuitenkin eläinpuolella varsin uusi juttu, humaanipuolella tällaisia kortteja lienee ollut jo kauemmin. Onko kenelläkään elukkalaisella näistä kokemusta?









5) Turvasaappaat
Tällaiset pitäisi metsästää varsakurssia varten joka tapauksessa. Taidan kuitenkin tyytyä vähän halvempiin kuin tällaisiin 75 euron :D Mikähän lienee kotipaikkakunnan tarjonta, jos vaikka pääsiäislomalla koittaisi nämä hankkia - ensimmäinen päivystys kun on sitten jo heti loman jälkeen.









6) Anatomiset palapelit
Nämä olen maininnut täällä ennenkin, mutta... tahtoooo :)

That Planet Earth turns slowly...

Earth Houria (tänään klo 20.30-21.30) vietellään täällä kynttilän valossa Iipun kanssa, kerrankin ihan rauhassa vain kotona lauantai-iltana. Naapuritalot näyttävät niinikään olevan varsin pimeinä paria asuntoa lukuunottamatta, ja ainakin yhden ikkunasta pilkottavat palavat kynttilät :) Hyvin näyttää sanoma siis levinneen. WWF:n sivuille ilmottautuneita yksityishenkilöitä näyttäisi olevan vajaat 9000.

Tänään vietetään tiedekunnan vuosijuhlia, mutta ykkösillä ei ole sinne asiaa muuta kuin nakitusten merkeissä. Vain jatkoille olisimme tervetulleet, mutta ilmeisesti en ole sinnekään lähdössä, enkä tiedä onko järin moni muukaan. Vaan toisaalta tekee hyvää välillä vähän rauhoittua ja rentoutua. Opiskelukirjojenkin olen antanut vain pölyttyä omassa arvossaan...

Ehkäpä sitä voisi yrittää katsella vaikka jonkin leffan :) Tunnelmallista lauantai-illan jatkoa!

Vinkkejä pääsykokeisiin #2

1. Tee Galenoksesta omannäköisesi
Toisin sanoen suttaa mielesi kyllyydestä ja tee marginaaleihin selventäviä merkintöjä. Koko kirja on huonosti kirjoitettu, joten asioita kannattaa mieluummin pyrkiä selittämään itselleen auki kuin opettelemaan ulkoa. Itselleni esim. käsite pKa jäi Gallen perusteella vähän epämääräiseksi, joten googlettelun perusteella olen esim. kirjoittanut kirjan marginaaliin "aineen kykyä luovuttaa/vastaanottaa H+ kuvataan dissosiaatiovakiolla pKa (=pH-arvo, jossa 50% yhdisteestä ioneina eli 50% dissosioituneena)" + esimerkki, mikä avasi asiaa itselleni enemmän kuin Gallen teksti ikinä... ja kun asiat ovat tuohon marginaaliin kirjoitettuna, on ne helppo tarvittaessa tarkistaa.

2. Tee lukemisesta kivaa
Valitse mukava paikka lukea - sohvalla, mukavasti nojatuoliin uppoutuneena, sängyllä, alkukesästä parvekkeella... varaa vierelle hyvää juotavaa ja/tai syötävää, palkitse itsesi esim. 10 laskun jälkeen pienellä välipalalla, datailuhetkellä tms. Itsehän annoin itselleni luvan lihoa pari kiloa pääsykoekeväänä ylisyönnillä, jos sen ansiosta jaksaisin lukea ja pääsisin sisään - kilot kun ovat myöhemmin helposti karistettavissa :D Käytä mukavia opiskelumenetelmiä - paljon värejä, miellekarttoja tai omia tiivistelmiä, muistilappuja vaikeissa kohdissa jne.  Itse muistilaputin Gallen värikkäämmäksi merkitsemällä kirjan yläpuolelle kaikkien kappaleiden alkamiskohdat ja laitaan eri fy/ken aihepiirien kohdat.

3. Opiskele yhdessä muiden kanssa ja jaa tietosi
Tämä on helpointa tietysti erilaisten valmennuskurssien muodossa, mutta itse pystyyn laitetut opintopiirit ajanevat saman asian myös. Kaverilta on helppo kysyä apua, jos jotakin ei ymmärrä ja vertaistuki on tällaisessa rankassa koitoksessa todella eteenpäinvievä voima. Itse sain kovasti tukea loppurutistuksen aikana ihan Facebookista kurssikaverien statuspäivityksistä - tiesi koko ajan muidenkin lukevan, niin oli itsekin "pakko" tai ainakin se auttoi jaksamaan :) En tiedä, olisinko ilman kurssilaisiammekaan koskaan päässyt sisään, niin tehokasta tuo yhdessä laskeminen ja asioiden pohtiminen oli.

Tykkäsimme kurssilaistemme kanssa kovasti myös Galenoksen perusteella tehdyistä Alias-korteista. Peliä pelatessa oikeasti joutui miettimään kirjan asioita ja termejä kontekstista irrallaan, mikä osoittautui huomattavan paljon vaikeammaksi kuin olisi luullut! Ja erittäin tehokkaaksi myös. Aliasta pelailimme yleensä opistossa ruokatunnin aikana, kun syömisen jälkeen jäi aikaa.

Kertokaahan pääsykokeisiin lukevat, että mitenkäs luvut edistyvät? Onko kova draivi päällä? :)

Kevättä!

(Viime tentin jälkeen piti käydä hakemassa vähän keväisempää koristetta olohuoneen valo-oksakimppuun)

Aurinkoista kevätpäivää kaikille!

Aurinkoisia kuulumisia

Ajattelin kirjoitella taas vähän kuulumisia. Nyt on taas reilun viikon verran eli koko "loman" ajan ollut sellaista menoa, ettei ole juuri ehtinyt juuri istumaan alas. Keskiviikon bileet osoittautuivat menestykseksi ja perjantaina oltiin puolestaan tuutoriporukalla Kalliossa ihan vapaaehtoisuuden pohjalta ideoimassa kivoja juttuja ensi vuoden fukseille eli "varsoille" (henkilökohtaisesti inhoan tuota varsa-termiä...), koska meillä kaikilla tuntui olevan jonkin verran kehitysideoita toiminnan eteenpäin viemiseksi... No, perjantai sitten päättyi omalta osaltani klo 6 aamulla ja klo 8 heräsin junailemaan itseni Tampereelle koirien kv-näyttelyyn turisteilemaan T2:n kanssa. Vain haukotusten määrä kertoi edellisyön lyhyistä unista...

Päivällä siirryin kotipaikkakunnalleni ja illalla kävimme H:n kanssa vielä paikallisessamme pyörähtämässä. Tässä vaiheessa oli kuitenkin pakko antaa väsymykselle periksi and call it a day. Sunnuntai meni mukavasti kirppiskierroksen, persikkarahkapiirakan leipomisen, pitkän lenkin ja Avattaren merkeissä. S kun ei ollut kyseistä pätkää vielä nähnyt ja itse voisin katsoa sen vielä aika monta kertaa :)

Näitä kotipaikkakunnan järvenrantalenkkimaisemia joskus kaipaan

...täällä Vantaalla kun on vain peltoa sen tilalla...

Yllä on muuten hyvä esimerkki Iipun neitiydestä - jopa vain viisisenttinenkin hanki on sille liikaa - helpompaa on kävellä ladulla, josta sitä saa koko ajan olla komentamassa pois (toim. huom. ei mikään yleinen latu tämä, vaan jonkun itse pellolle tekemä, mutta kuitenkin) :)

Maanantaina palailin tänne ja olin viikon ensimmäisillä luennoilla. Iltapäivällä oli vuorossa ryhmätyö, jossa tehtiin rasituskoe koehenkilöille ja mitattiin sitten sykettä ja veren glukoosi- sekä laktaattipitoisuuksia. Tänään olisi taas yksi kesäpaikkahaastattelu luvassa, torstaina rastien metsästystä haalareissa, perjantaina vapaapäivä ja lauantaina tiedekunnan vuosijuhla :) Sitten jo melkein kolkutteleekin pääsiäisloma! Myös tietoja kesätyöpaikoista odotan kuin kuuta nousevaa - helpottaisi tämä stressi vähän, jos jotakin löytyisi.

Juuri alkaneen "EnLiHo(=endokrinologia, lisääntyminen ja homeostaasi)" -kurssin kunniaksi ajattelin myös alkaa pitää ruokapäiväkirjaa. Olen muutenkin tässä nyt aloittelemassa kunnon "kesäkuntoon"-kuuria, joten samalla joutuu myös ruokavalio syyniin - yritän taas palailla tiukemmalle karppilinjalle talven lipsumisten (lähinnä suklaa ja jatkuva napostelu...) jälkeen. Laitan nyt ainakin ensimmäisten päivien syömiset tänne, josko pysyisin siten paremmin kurissa ja nuhteessa. Saa nähdä, miten jatkossa vai kaatuuko koko päiväkirjan pito omaan mahdottomuuteensa :)

RUOKAPÄIVÄKIRJA

Lauantai

Aamu: kuppi kermateetä, 81% Lidlin suklaapatukka junaeväänä

Päivä: kebab salaatilla (täysin karppia, täysin sallittua <3)

Ilta: rasiallinen miniluumutomaatteja, 2 dl kreikkalaista jogurttia, 35g 70% suklaata (auts, lakatkaa ostamasta mulle suklaata, kun tuun kotiin :D), pari light siideriä, kossuvissy, naposteluporkkanoita ja kermaviilidippiä

Sunnuntai

Aamu: kolme nakkia, kolme pekonisiivua, 2 paistettua munaa, 1 tomaatti, pätkä kurkkua, maitotee

Päivä: kesäkurpitsalasagnea, vettä, 1,5 dl rahkaa, 0,5 dl kermaa ja mustikoita, 35g 70% suklaata (aiaiaiai...)

Ilta: pari kourallista pähkinöitä, Pepsi Maxia leffan ääressä

Liikunnat: 1,5h reipasta kävelyä

Maanantai
Aamu: kolme nakkia ja kolme pekonisiivua paistettuna, tomaatti, pätkä kurkkua, salaatinkastiketta, maitotee + lasi PepsiMaxia
Päivä: kesäkurpitsalasagnea, pari palaa karppirahkapiirakkaa, vettä
Ilta: kermatee, vettä, suppilovahvero-kasvis-

kermamuhennosta
Liikunnat: vajaa 1,5h kävelyä

Tiistai
Aamu: kermatee, yliopistolla lounaaksi iso lohisalaatti (sis. mm. savulohta, kananmunaa, tomaattia, kurkkua, retiisiä, porkkanaraastetta, ruusukaalia, salaattia, salaatinkastiketta...)
Päivä: kesäkurpitsalasagnea, lisäkesalaatti (sa/to/ku), jälkkäriksi puoli purkkia rahkaa + kermaa, mustaherukoita ja kermatee
Ilta: kermajuustoa, kermaa+mustaherukoita

Liikunnat: 10+10+10+45 min kävelyä, tokoilua

Keskiviikko
Aamu: kermatee
Päivä: wokvihanneksia+nakkia sweet&sour-kastikkeessa ja kermassa, lisäkesalaatti ja jälkkäriksi mustaherukka-kerma-rahka sekä kaneliomena-kermatee (uusi löytö, nam!)

Tällä hetkellä ruokaremontti näyttää hyvältä siinä mielessä, että turha jatkuva napostelu on karsittu minimiin ja olen ottanut ihan ateriarytmin (!) jälleen käyttöön. Osakseen on toteutunut karppauksen ihanne kolmesta ateriasta päivässä, mutta itselleni mielekkäämpi olisi ehkä neljä. Karppauksessahan nälkä pysyy eri tavalla poissa kuin virallisterveellisellä ruokavaliolla, joten virallisterveellisen linjan viisi ateriaa on jo liikaa.

Kasviksien suhteen tilanne oli alkuun säälittävä, mutta nyt olen hieman petrannut. Alkovalikoima pysyi hienosti karppirajoissa, herkut olivat kaikki karppia ja määrät pysyivät järkevinä - painokin on pudonnut 1,6kg eli vähintäänkin nesteet on saatu liikkeelle! Alku on siis ihan lupaava kaiken kaikkiaan ja olo vallan mainio :)

Herrrkkuja

Rahkapiirakka





















Pohja:
75g voita
50g mantelijauhoa
20g soijajauhoa
1 kananmuna
kardemummaa
makeutusnestettä oman maun mukaan (tai jauhetta n. 1 dl)

Levittele tahmea taikina voideltuun vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa, kunnes pohja alkaa kypsyä.

Täyte:
300g maitorahkaa (itse käytin koko Lidlin 500g pakkauksen)
2 kananmunaa
0,5dl kermaa
makeutusnestettä oman maun mukaan
puolikkaan sitruunan mehu
(vanilijaesanssia, kanelia)
(omenamehua tai -lohkoja, ananasta, persikkaa, mustikoita...)

Sekoita aineet ja koemaista. Kaada pohjan päälle ja jatka paistamista kunne täyte on kiinteytynyt.



Resepti oli mielestäni oikein onnistunut ja piirakka maistuu entistä paremmalta seuraavana päivänä. Ensi kerralla pitää kehitellä tuohon pinnalle vielä jotain hedelmää - ehkäpä omenaa tai persikkaa makua antamaan. Ja tarvitsisin ehdottomasti pikkuvuuan, sellaisen sinkkumallisen. Eivät jäisi niin littanoiksi kaikki tekeleet :)


Porkkanapiirakka

Pohja:
2 kananmunaa
3 ml makeutusnestettä
100 g voisulaa
100 g hasselpähkinäjauhetta
3 tl leivinjauhetta
1 rkl kanelia
ripaus suolaa
200 g hienoa porkkanaraastetta


Munat vatkataan ja yhdistetään muihin aineisiin. Levitetään uunipellille tai voideltuun vuokaan ja paistetaan 200 asteessa n. 15 min

Kuorrute:
1 pkt Olympia tms. maustamatonta sulatejuustoa
makeutusnestettä, kermaa ja sitruunamehua oman maun mukaan juustoa notkistamaan
(mantelirouhetta)


Levitetään jäähtyneen pohjan päälle, ripotellaan koristeeksi mantelirouhetta ja nautiskellaan. Tähän vähän koukutuinkin muutama viikko takaperin. Johtunee osittain siitä, etten koskaan ole kauheasti porkkanapiirakkaa päässyt syömään.

Elämää, ei sen vähempää

Yksi kerrallaan tentit jäävät taakse. Ruuansulatus-tentin kanssa onnistuin kehittämään oikein kunnon viimeisen illan paniikin, kun en ollut ehtinyt lukea märehtimistä aiemmin ja se jäi sitten viime tinkaan. Laadin oikein omasanaiset muistiinpanotkin - ihan vain huomatakseni tentissä, ettei aiheesta kysytty kuin että miksi se on (lehmän kannalta) kivaa tai miksi kurjaa. Tänä keväänä onkin sitten jäljellä enää kaksi kirjallista tenttiä (joskin laajoista ja monimutkaisista aiheista) ja mikroskopointitentti.

Tentin jälkeen olin energiaa täynnä - kävin pienimuotoisilla ostoksilla/hypistelyshoppailemassa, siivosin kämpän, järjestelin juoksevia asioita, tein pitkän lenkin Iipun kanssa aivan uusissa lähistöltä löytämissämme lenkkimaastoissa, leivoin rahkapiirakan... Tämän päivän välikuolemat tahattomien päikkäreiden muodossa onneksi tasoittivat tilannetta - eihän sitä nyt liian tehokkaaksi parane alkaa!

Viikonloppuna kävimme kurssikaverien kanssa taas keskustan yössä pyörähtämässä. Muuten aika upposikin opiskeluun ja pitkiin lenkkeihin D-vitamiinia auringonvalosta tankaten. Upeita ovat olleet nämä alkukevään päivät! Ja miten valoisaa onkaan jo aamuisin. Vuosi on mennyt ihan yhdessä hujauksessa... ja loppukevät mennee myös. On luvassa varsasitterikurssia ja sen päivystyksiä, tuutorikoulutusta, työnhakua (ja hyvällä onnella töitä), histologian kuvien piirtelyä ja mikroskopointia, pari aika kipakkaa kurssia yliopistolla, match show:n ja vuosijuhlien järjestämistä, agilityvuorot alkavat... Niin että terkkuja vain niille, jotka miettivät, ehtiikö elukan ohella elää ollenkaan ;) Huomennakin on kesätyöhaastattelu ja sitten menemme porukalla juhlistamaan St. Patrick's Dayta, joten taitaa käydä niin, että skippaan luennot aamulla ja koitan lukea niitä aiheita sitten kirjasta.

 (Edelleen mua huvittaa, että piti muuttaa tänne voidakseen tuntea asuvansa maalla... traktorit hommissa jne.)

Tänään alkoi tosiaan endokrinologiaa, lisääntymistä ja homeostasiaa käsittävä sirpaleinen kurssi - ei varsinaisesti suosikkiaiheitani. Hormoneja kun on niin paljon ja prosessit varsin monimutkaisia opeteltaviksi. Onneksi tuli tankattua nämä viime keväänä Galenoksesta aika hyvin ulkoa, muuten tällä etenemisvauhdilla löytäisi itsensä aika pian sormi suussa termiviidakon keskeltä ihmettelemästä, että mikä iski. En tosin lupaa vielä itselleni, etteikö niin voisi nytkin käydä :D

Pääsimme myös tutustumaan uudelleen hevossairaalaan - tällä kertaa valinnaisen varsasitterikurssin vuoksi. Siinä on siis ideana, että meidät koulutetaan muutamalla pohjaluennolla avustamaan klinikalla vastasyntyneiden varsojen hoidossa ja valvonnassa, ja kukin ryhmä sai keväälle noin kuusi päivystysvuoroa (myös viikonloppuisin ja öisin), jolloin olla käytettävissä. Odotan suurella jännityksellä, mitä tuleman pitää. Hevosetkin kun ovat itselleni aika vieras eläinlaji - olen enemmän pieneläimiin suuntautunut, kuten ehkä joku on saattanut päätellä. On siis ihan huojentavaa päästä tutustumaan noihin kunnioitusta herättävän suuriin eläimiin ihan ruohonjuuritasolta aloittaen. Ja tietysti aina mille tahansa eläinklinikalle astuessa tulee se hieno fiilis "tänne mä haluan, tänne mä kuulun". Viimeisimpänä lisänä "tänne mä pääsen".

(Kuva)

Eläintenkö puolesta?

Noniin, nyt on sitten taas edessä yhden päivän lukuloma (tosin tänäänkin pääsimme jo 10.30) ja RuSu-tenttiinlukuviikonloppu. Onneksi alue ei ole valtavan laaja, asiat pääpiirteissään märehtijöitä lukuunottamatta Galenoksesta tuttuja ja muutenkin asia paljon nieltävämpää kuin SoMon matskut. Toivottavasti saisimme tyttöjen kanssa lauantaina kokoon jonkin sortin vertaistuki-illanvieton, niin olisi jotakin kivaa, mitä odottaa.

Tänään ja tällä viikolla koin taas suurta iloa siitä, että olen täällä opiskelemassa. Pötsinesteessä todella lujaa vauhtia vipeltävät alkueläimet ovat yllättävän söpöjä (!) ja lehmien pötsien auskultoiminen oli jännää - ihan kuin kaukaista ukkosen jyrinää olisi kuunnellut. Tosin kun lehmä on eläimenä itselleni ihan vieras, ei sen elekieltä osaa yhtään lukea ja itse ainakin hiukan pelkään mahdollisia potkuja tai muita arvaamattomia reaktioita, onhan tässä kuitenkin iso ja voimakas eläin kyseessä. Useampi ammuista ei esimerkiksi juuri arvostanut typerien keltanokkaeläinlääkärikokelaiden yrityksiä kuunnella sydäntään kainalosta, vaan koitti potkaista meitä etujalallaan loitommas. Onneksi porukassa on yleensä aina joku, joka tietää enemmän kulloinkin käsittelyssä olevista eläimistä, joten vinkkejä on helppo kysellä :)

 Fistelilehmiä tosin käy aina sääliksi. Niillä siis on kyljessä luukku, joka johtaa suoraan pötsin sisälle, eli sieltä voidaan sitten kauhalla ottaa pötsinäytteitä. Itse lehmiä fistelit eivät tunnu häiritsevän, eivätkä ne eläinlääkärienkään mukaan vaikuta kivuliailta... Kuitenkin mielessä käy, että onkohan tässä taas kyse siitä vanhasta tutusta ilmiöstä, että saaliseläin peittää epämukavan ja kivuliaan olotilansa loppuun asti?

Toinen mieltäni jo pidempään askarruttanut asia on ulkomailta maahantuotavat rescue-koirat, joihin uusimman Koiramme-lehden päätoimittaja ja jo aiemmin helmikuussa sekä Evira että Suomen Eläinlääkäriliitto ovat ottaneet kantaa. Kukapa koiraihminen ei olisi joskus surfannut noilla Espanjan tai Viron kulkukoirat pelastamaan pyrkivien yhdistysten sivuilla menettämässä sydämensä toinen toistaan koskettavampien eläinkohtaloiden edessä? Minä ainakin myönnän näin tehneeni.

Erinäisten reittien kautta tiedän kuitenkin monia hyvin sairaita rescue-koiria, jotka ovat kärsineet esim. "yksi-risti-kaksi" -tyyliin sojottavista hampaista, mikä aiheuttaa eläimelle kivuliaita purentavikoja, pahoista käytösongelmista taitavissakin käsissä kärsineistä koirista, joita yhdistys ei antanut lopettaa, mutta joiden siirtäminen eteenpäinkin olisi ollut epäeettistä (en edes tiedä, miten tässä lopulta kävi), pahoista ulkoloistartunnoista kärsineitä ressukoita ja sydänmatotapauksia...

Vaikka koirat ovat toki täällä saaneet uuden elämän (siis ne, joita ei ole lopetettu sairauksiensa vuoksi), eivät ihmiset aina ajattele näissä tarpeeksi pitkälle. Sydänmatotartunnat ovat ulkomailla tietyissä maailmankolkissa hyvinkin yleisiä, mutta meillä niitä ei vielä esiinny. Tila ei ole tehokkaasti hoidettavissa - ainoastaan ennaltaehkäistävissä, eli se käytännössä johtaa lopulta kuolemaan tai lopetukseen matojen täyttäessä koiran sydämen. Tauti leviää tiettyjen lämpimämmissä ilmastoissa elävien hyttysten mukana yksilöstä toiseen, ja on saatu viitteitä siitä, että oma kotoinen hyttysemmekin voisi kyetä toimimaan väli-isäntänä. Mikäli näin on, ei Suomeen tarvita välttämättä montaakaan sairasta yksilöä, kun sydänmadot jo alkavat levitä koiratiheillä alueilla, eikä ongelmasta enää päästä eroon.

Toinen paha ongelma ovat meille vieraat loislajit, joita ulkomaantuonnit voivat levittää Suomeen saapuessaan. Esimerkiksi ruskea koirapunkki ei ole meille kotoinen laji, mutta ulkomailla sitä esiintyy runsaasti. Se voi elää ilman ravintoa vuosia esimerkiksi rakennusten seinärakenteissa isäntäeläintä odotellen, eli käytännössä sen häätäminen on lähes mahdotonta. Näistä onkin jokunen vuosi takaperin ollut ongelmia eläinsairaalallakin, jossa talon rakenteita jouduttiin purkamaan punkkiongelman vuoksi.

Näistä ongelmista ei moni suloisen "katurakin" pelastamisesta haaveileva varmasti tiedä, eivätkä yhdistykset välttämättä osaa kertoa kuin oman kantansa. On toki hienoa, että koirat rokotetaan ja madotetaan ennen Suomeen lähettämistä, mutta autuaaksitekevää ei sekään valitettavasti ole. Vaikka suurin osa koirista on varmasti suunnilleen terveitä, ei niitä sairaita yksilöitä tarvita kovinkaan montaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Niinpä on hyvä, että Kennelliitto, Evira ja Eläinlääkäriliitto ovat nyt valottaneet tavallisille kaduntallaajille rescue-koirailmiön kääntöpuolta. Niitä pelastettavia ja kodinvaihtajia kun löytyy ihan koto-Suomestakin runsain mitoin. Eräs sellainen nukkua tuhistaa jaloissani tälläkin kyseisellä hetkellä.

Eviran ja Eläinlääkäriliiton tiedote on luettavissa täältä.

Kuvat: Google

When I'm far too tired to fall asleep...

Viikko oli juuri luvatun kaltainen ja voin sanoa olevani täysin puhki. Ja miksi juuri silloin, kun ei ollenkaan olisi aikaa, on pakko tulla kipeäksi? Ja kun ei ehdi rauhoittua lepäämään, saa varmasti kaikki sivu- ja jälkitauditkin - nimimerkillä elän Buranalla, silmätipoilla (hah, samoja joita Nekullekin aikoinaan laitettiin, sääli että purkki oli ehtinyt vanhentua...) ja -voiteella, korvatipoilla, kuumalla kotimehulla ja kurkkupastilleilla. Kuumetta on ollut vain sen verran, etten ole jaksanut piitata siitä, mutta tämä alakäheä ääni, punaisena hehkuva silmä ja tulessa oleva kurkku ovat saaneet huomiota senkin edestä. Way to go minä!

Keskiviikon bileet osoittautuivat menestykseksi - jopa siinä määrin, että kun viimeinen juna olisi lähtenyt siinä puoli kahden kieppeillä, ei meillä ollut vielä mitään hoppua lähteä kotiin :D Niinpä seuraavan päivän pakolliset harkat menivätkin sitten kahden tunnin unilla, kun lopulta erään lentäjäopiskelijaporukan kyydillä olimme päässeet kotiutumaan siinä viiden pintaan. Onneksi koirankakka-, pissa(opiskelijan)-, sylki(opiskelijan)- ja rotan preparointi -harkat oltiinkin kuitenkin tehty pois alta jo alkuviikosta, joten jäljellä oli enää tulosten analysointi. H.ta näin keskiviikkona, T tosiaan poikkesi torstaina ja väsymystilastani huolimatta oli varsin mukavaa :) Perjantaina pienten vastoinkäymisten saattelemana hyppäsin junaan ja junailin itseni kotopuoleen, jossa "kaukaa" saapuvaa vierasta odottikin Dark Mint -levy ja sienipiirakka <3

Lauantaina kävimme S:n ja Iipun kanssa jäällä kävelemässä, sieltä nämä kuvat. Illalla jatkoin paljuilemaan useammaksi tunniksi ja teimmepä naisporukalla lumienkelitkin umpihankeen :D En ole varma, oliko se kovin järkevää tämän taudin kannalta. Varsin kipeänä ainakin tänä aamunakin vielä heräsin, vaikka lumen muka piti kukistaa paha tautipeikko, pöh.

Paljusta jatkoimme kaupungin yöhön erään suomalaisbändin keikalle paikalliseen yökerhoon, jossa tapasinkin liudan vanhoja ystäviä. Hyvin vain ko. bändi veti salit täyteen. Tänään sitten palailin Tampereen kokouksen kautta kotiin. Taas on vähän haikea olo. Ihan kuin olisin kameleontti, joka kovin nopeasti sopeutuu siihen ympäristöön, mihin se laitetaan. Palautuminen takaisin aiempaan ympäristöön sitten vain ottaa aina oman aikansa. Perjantaina en olisi halunnut lähteä Vantaalta, tänään en kotipaikkakunnalta.

Mukanani raahasin myös kumisaappaat, sillä huomenna olisi vuorossa lehmien etumahojen kuuntelua ja koko märehtijöiden ruuansulatuspaketti muutenkin. Siitä minulla ei vielä olekaan muuta käsitystä kuin osien nimet satakerta, juoksutusmaha, pötsi ja verkkomaha, jotka opittiin oikeastaan jo orientoivalla viikolla. Lehmät eivät varsinaisesti ole se omin juttuni, mutta suurella mielenkiinnolla ja kunnioituksella odotan niihinkin tutustumista :) Ei siis muuta kuin saappaat jalkaan ja navettaan! Ja josko vielä hetken malttaisi nukkua ennen sitä...

 

(Kuva)

That I would be good even if I did nothing

Ah, tentti takana! Kyllä mä sinne paperille jotain sain loruiltua, mutta oli kyllä sen verran haastava aihe, että saapa nähdä. Ja ikinä ennen ei varmaan oo ollu näin kovan taistelun takana yks tenttiin luku, ei oikein maistunut.

Perjantaina olimme muutaman kurssikaverin kanssa ensin yhden tykönä siemailemassa viiniä ja sitten Stadin yöelämää ihmettelemässä. Tulipa taas tsekattua yksi teinibaari, käytyä ensimmäisen kerran keskustassa viihteellä ilman bileitä ja kokeiltua yödösällä paluu. Oli kyllä ihan huippua, että taas onnistuin kotimatkalla tutustumaan yhteen uuteen, tosi mukavan tuntuiseen naapuriin. Muuten täällä ei juuri edes tervehditä naapureita, mutta yödösissä sitä juttua syntyy :D

Lauantai ja eilinen menivät sitten enemmän tai vähemmän kotona tylsäillessä, tenttiin lukemista yrittäessä ja HIMYMiä katsellessa.

 

  

 

 

Luvassa on kuitenkin kiva, joskin hiukan kiireinen viikko:

ma: tentti, H tuli Helsinkiin - pitäisi nähdä joku päivä tässä alkuviikosta

ti: pari ruuansulatusluentoa, koirankakan analysointia labrassa, Pharmaca Fennica -lääkekirjojen jako (näköjään tuon kirjan arvo on 84e, hui), TOKO, H?

ke: vastasyntyneen varsan hoitokurssin eka luento, ruuansulatusluento, leikkely,  illalla bileet

to: mikroskopointia, koirankakan analysointia, illalla T halusi tulla yöksi

pe: ryhmätyö, kotopuoleen

la: illanviettoa kavereiden kanssa

su: yhdistyksen vuosikokous Tampereella ja paluu Vantaalle

Meillä nuo bileiden jälkeisten päivien pakolliset harkat sen kun paranee: viimeksi oli sikiöitä ja nyt koirankakkaa :D Ja syksyllä A-tarjouksen jälkeen kolmosilla taisi olla lihan haistelua ja maistelua, ah :) Kiva opinahjo!