torstai 28. tammikuuta 2010

300609 - Sille, mitä on ollut vaikein saavuttaa, me annamme suurimman arvon


Olin luvannut itselleni, etten menisi Älyvuotoon   lukemaan vastausanalyyseja ja -spekulointeja. Olin luvannut, etten ajattelisi koko asiaa kuukauteen, vaan keskittyisin kaikkeen ihan muuhun. Kun vanhat tutut kysyivät kesällä, mitä nykyään opiskelen tai teen, vastasin vain totuudenmukaisesti "en mitään". Mitä harvempi ihminen tiesi hakemisestani, sitä harvemmalle tarvitsisi sitten kertoa, etten päässyt. Kaikki, jotka tiesivät, olivat kuulleet suunnitelmastani hankkia tänä vuonna vain hyvät pohjat seuraavan kevään koetta varten. Mahdollisuuksiahan minulla ei ollut päästä, sillä olin opiskellut fysiikkaa ja kemiaa kunnolla vasta nyt, enkä kokenut missään määrin kuuluvani "Suomen luonnontieteelliseen eliittiin", jonka eräällä taholla väitettiin kilpailevan keskenään lääketieteellisiin pääsystä. Yritin tukahduttaa kaikki haaveeni siitä, että sisäänpääsy olisi todellisuutta jo tänä vuonna.

Parin viikon kärvistelyn jälkeen sorruin kuitenkin lueskelemaan Älyvuodon vastausanalyysit läpi. Virhe. Laskutehtävien vastauksia en enää muistanut, mutta kirjallisien osuuksien osiot eivät vaikuttaneet lupaavilta. Sitten aloin jo nukkumaan mentyäni nousta keskellä yötä spekuloimaan itsekin pisteitäni "jos tämä tehtävä meni nollille, tästä olisin saanut puolet, tästä ehkä viisi pistettä, voisiko se riittää"? Turhaa. Turhauttavaa.


Muiden lääketieteellisten tiedekuntien (Helsinkiä lukuunottamatta) tulokset tippuilivat elukkaa ennen. Jännitin jokaisen kurssilaisemme tulosten puolesta ja A:n nimen listalta bongattuani itkin onnesta hänen puolestaan. Se lääkispaikka ei olisi parempaa osoitetta voinut löytää. Niin kovasti teki tyttö töitä. 

Viimeisenä iltana ennen tulosten julkaisua en halunnut nukkua omalla kämpälläni, koska pelkäsin, etten saisi siellä nukuttua. Olisin vain miettinyt yksin hämärässä, että koska mahtaa kuulua pieni kolaus tai iso kolaus (sisäänpääsynsä tai pääsemättä jäämisensä kun kuulemma tietää jo kirjeen koosta ja sen aiheuttamasta äänestä postiluukusta mätkähtäessään :D). Niinpä menin S:lle yöksi ja kävimme T2:n kanssa vielä yöllä pitkällä lenkillä koirien kanssa niin kuin monta kertaa aiemminkin. Jännitys kaiherteli, vaikka koitin kaikin tavoin valmistella itseäni pettymyksen kestämiseen. Palasin nukkumaan ehkä puoli kolmen - kolmen maissa ja nousin uudelleen puoli kuuden - kuuden tienoilla. Istahdin koneelle ja suunnittelin valvovani yhdeksään, jolloin sisäänpäässeiden nimet perinteisesti julkaistaan tiedekunnan sivuilla. Olin tietysti väittänyt kaikille muille, etten ollut antanut lupaa julkaista nimeäni nettilistalla, kosken halunnut kaikkien menevän sinne kurkkimaan - etenkään ennen minua itseäni. En kuitenkaan lyhyiden yöunieni ja tekemisen puutteen vuoksi jaksanut valvoa yhdeksään asti, vaan menin uudestaan nukkumaan ja heräsin n. klo 9.30. "Tulokset ovat netissä" oli silloin ensimmäinen ajatukseni.

En kuitenkaan uskaltanut mennä heti katsomaan. Yritin vaimentaa pikkiriikkisimmänkin sisälläni kuplivan toivon ja valmistella itseäni kohtaamaan sen totuuden, että edessä olisi vielä toinen yhtä rankka vuosi, niin kuin olin alunperin suunnitellutkin. Niinpä kävinkin jälleen lukemassa ensin Älyvuodon uusimmat kirjoitukset, mikä vahvisti, että tulokset todella olivat netissä ja että osa palstalla kirjoitelleista oli sisäänpäässeiden joukossa.


Lopulta oli pakko koota itsensä ja mennä tiedekunnan sivuille, lukea uutinen, joka koski tämän vuoden pääsykoetta ja klikata nimilista auki. Oma nimeni on aina aakkosten jälkipuoliskolla, joten ajattelin lukea ensin koko listan läpi ja onnitella mielessäni kaikkia sisään päässeitä. En kuitenkaan päässyt vielä montaakaan riviä alemmas, kun silmäni rekisteröivät, että lista olikin vastoin odotuksiani laadittu kaksipalstaiseksi ja siinä samassa oma nimeni hyppäsikin lupia kyselemättä muiden seasta verkkokalvoilleni.

Muistan vain vetäneeni kädet suulleni. Ja että en saanut happea :D Sitten aivoni analysoivat hetken aikaa todennäköisyyksiä sille, että Suomesta löytyisi muitakin samannimisiä elukkaan hakeneita kuin minä. Otin kuitenkin puhelimen käteen, ja soitin sille ihmiselle, jonka uskoin olevan jännittynein puolestani (ja joka oli yksi niistä harvoista, joille edes olin kertonut tulosten tarkkaa julkaisupäivää). Puhelu meni jotenkin näin:

Minä: "Moi!"
Äiti: "Moi! Miten kävi? Oon valvonut kuudesta asti, kun jännitin sun puolestas."
Minä: *parahtaa itkemään*
Äiti: "Mitä? Etkö sä päässyt?"
Minä (itkunsekaisesti): "Pääääsin."
Äiti: "Ei oo totta, oikeesti?!!" *parahtaa itkemään*

:D Siinä sitten vollotettiin puhelimessa jonkin aikaa keskenämme. Ai miten niin herkkiksiä? Omaksi puolustuksekseni voin kyllä sanoa, että sain itseni melko nopeastikin koottua, mutta äitini vollotti koko lopun päivääkin puolestani :D Ja mainittakoon, että hänelle olisi ollut aivan sama pääsinkö laitoshoitajakoulutukseen vai eläinlääkikseen, niin kauan kuin kyse oli unelmastani, jonka eteen olin tehnyt kovasti töitä.

Samaan syssyyn on OT:nä pakko mainita eräästä kurssikaveristani, joka oli pääsykoepäivänä itkeskellyt lohduttomasti puhelinmyyjälle (täysin ilman syytä), koska oli vain ollut niin liikuttuneessa tilassa kokeen jälkeen :D Aika tunteita herättäviä tällaiset tilanteet meille naisille vain tuntuvat olevan...

Tietysti sitten lähti viestiä kavereille ja isältäni muistan saaneeni herttaisen kuvaviestin: vihreällä TextMark -tussilla (=ensimmäinen käteen sattunut?) piirretty sydän, jonka keskellä lukee "Onnittelut loistavasta suorituksesta T: Fati" :D

Lähdin kävelemään kotiin klo 11 aikaan, aurinko paistoi ja fiilis oli korkealla. Muistan mietiskelleeni, että tämän universumin huumorintajuun sopisi hyvin heittää nyt joku rattijuoppo väärälle kaistalle ja ajamaan ylitseni, niin etten koskaan näkisi vilaustakaan Viikin kampuksesta.

Pääsin kuitenkin kotiin turvallisesti ja alaovella vastaan tuli postinjakaja. Kirje oli siis saapunut ja todisti, että juuri minua sillä nimellä siellä listassa oli tarkoitettu, vaikkei se kuori ollutkaan niin iso kuin olisin voinut kuvitella. Yllätys sen sisällä oli sen sijaan sitäkin isompi: olin koko ajan kuvitellut kilpailevani korkeintaan viimeisestä sisäänpääsypaikasta tai jääväni kohtalon ivasta jokusen pisteen päähän siitä, mutta todellisuudessa olisin saanut menettää vielä 23 pistettä ja olisin silti päässyt sisään! Tämä siitäkin huolimatta, että minulta jäi aikapulan vuoksi yksi 11 pisteen tehtävä kokonaan tekemättä ja yksi c-kohta sen lisäksi.


Pikku hiljaa tunnelma alkoi muuttua pienoisesta epävarmuudesta huojennukseksi ja suureksi iloksi, ja loppupäivä kuluikin sitten kirjeen mukana tulleita papereita (tuutorikirje, ainejärjestön lehti jne), Älyvuotoa, HOASin sivuja ym. muuta aiheeseen liittyvää selaillessa. Taisinkin tuolloin heti laittaa HOASille jo hakemuksen menemäänkin.

Iltapäivällä aloin kuulostella jo vuoden ajan kaapissani sopivaa tilaisuutta odotelleen skumppapullon jupisevan, että eikö tämä nyt jo kelpaisi syyksi korkata hänet. Niinpä järjestimmekin pikaisesti pienet juhlistukset kakkukahvien ja skumpan kera vanhempieni luona. Läsnä oli vain kourallinen läheisimpiä sukulaisia ja muutama ystävä.

Meillä siis juhlittiin kouluun pääsyäni samoin kuin useimmat juhlistavat sieltä pois pääsyä. Sain jopa ruusun :D No, ehkä sitä ovat ihmiset joskus hullummistakin syistä kakkukahveja järkänneet...







"Meille sanotaan, että kyky ja taito luovat omat mahdollisuutensa. 
Usein käy kuitenkin niin, että nimenomaan vahva tahto luo paitsi omat mahdollisuutensa, myös tarvitsemansa kyvyt ja taidot."
(Eric Hoffer)



19 kommenttia:

  1. Moikka,

    http://yle.fi/abitreenit/keskustele/viewtopic.php?t=11773&sid=8da6db07c694329015334e58696ca389

    tällaista kritiikkiä löysin tuosta huittisen opistosta, jossa sinäkin käsittääkseni suoritit valmentautumisesi elukkaan? Onko tuossa sinusta mitään perää? :o vai opettelitko asioita enimmäkseen itseksesi tms..?

    VastaaPoista
  2. Moi !

    Taas "vollotin"...
    Ihanaa, kun unelmat toteutuu...

    -Äiti-

    VastaaPoista
  3. butteri: Joo, yksi tämän vuoden LSO:laisista on ollut minuun säännöllisesti yhteydessä ja raportoinut noista pahoista ongelmista, mitä opistolla on nyt tänä vuonna ollut.

    Meillähän oli viime vuonna aivan eri opettajat - asiantuntevat (fyysikko ja biologi) ja meihin panostaneet sellaiset. En olisi enempää heiltä kehdannut edes vaatia.

    Kumpikaan heistä ei kuitenkaan jatkanut enää tänä vuonna, eikä heidän laatimiaan materiaaleja jäänyt opistolle jatkokäyttöön.

    Nykyiset opettajat ovat kuulemani mukaan epäpäteviä, eikä parempia ole saatu, eikä ilmeisesti olla saamassakaan. Materiaalien määrä ja laatu ei kuulemma päätä huimaa. Tosi sääli tilanne ja mulla itsellä on tosi kurja fiilis siitä - itse kun en ilman kyseistä kurssia täällä varmaankaan opiskelisi :/

    VastaaPoista
  4. Ja äitille terkkuja: oot parantumaton vollottaja <3 Onneks en oo ihan yhtä paha :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos kiitos kiitos tästä! Omakin syke nousi tätä lukiessa, vaikka tiesinhän lopputuloksen :D Tuota hetkeä olen mielessäni kuvitellut monet kerrat (teitty niin, että tulee paksu kirje -ei ohut :D ) ja motivaatio kasvaa niin valtavaksi, että meinaan ratketa liitoksistani! Olen siis menossa sisään ensi keväänä, ensi yrittämällä ja sen eteen olen jo tehnyt ja tulen vieläkin enemmän tekemään töitä! Näin on närhen munat ja sillä siisti haha :D

    Ja PS. äitisi ja isäsi vaikuttavat aivan mielettömän suloisilta! :)

    Jk

    VastaaPoista
  6. Jk: Way to go, loistava asenne! :D Näytä niille! Motivaatio- ja mielikuvaharkoista ja maalin kirkkaana mielessä pitämisestä on varmasti suurta etua! :)

    Ja joo, vanhempani ovat ihan hyviä tyyppejä :D Annan kaiken kunnian heille siitä tuesta, mitä niin henkisesti kuin taloudellisestikin heidän taholtaan viime vuonna sain. Ilman sitä en olisi koskaan lähtenyt valmennuskurssille, enkä varmasti olisi nyt tässä :)

    VastaaPoista
  7. Ihana kirjotus :D Kunpa saisin vielä itsekin kokea tämän, minne sitten ikinä haenkin.

    ~ AL

    VastaaPoista
  8. Huh. Pakko myöntää, että itsellenikin tuli tippa linssiin tuota kertomusta lukiessa :') Hienoa, että kova työ palkitaan ja että sitä palkintoa osataan myös arvostaa noin korkealle.

    30.6. täällä kaihersi pieni pettymys mieltä yhdeksältä aamulla, vaikka olinkin valmistautunut siihen, etten pääse sisään. Mutta tuollaista herkkää hetkeä odotellessa jatkan fysiikan ja kemian laskemista ja Gallen ihmeiden tutkimista ;> Kenties jo ensi vuonna kulutetaan samoja penkkejä siellä Viikissä.

    VastaaPoista
  9. untu: Voimia kovasti koitokseen - kyllä se on sen arvoista, ja ainakin tiedät jo mitä odottaa :) Kyllä niitä pari-kolme kertaa hakeneita taitaa meidänkin vuosikurssilla olla enemmistö :)

    VastaaPoista
  10. Hei!

    Olen vakaasti päättänyt tavoitella lapsuuden unelmaani eli eläinlääkärin ammattia. Lukion kävin( siitä aikaa jo n.6 vuotta) ja silloin ajattelin vain etten voi pystyä mihinkään.. Kaduttaa vieläkin että suoritin vain pakolliset kemian ja fysiikan kurssit ja nekin todella huonosti. Miten neuvoisit minua? Mistä tilanteest itse lähdit ja saitko lähtöpisteitä? Itse en saisi kuin ihan muutaman pisteen eli menee ihan pääsykokeen varaan.. Niin se vaan on että ajatus tulee joka vuosi vahvasti mieleen ja nyt se oikein hyökkäsi sieltä jostain nyt että jos en edes yritä.. Kävitkö ensin lukion kaikki kemian ja fysiikan kurssit? Riittääkö todella jos ne asiat osaa.. että voisin ymmärtää tuon galenoksen.. Ajattelin käydä itsenäisesti nuo kurssit läpi.. Entä galenos missä vaiheesa aloit käymään sitä läpi.. ? Haitko monta kertaa..Itse en saisi kun muutaman hassun lähtöpisteen.. saitko sinä pisteitä yo todistuksesta? Olen päättänyt että vaikka minulla on ikää jo 24 vuotta aion tavoitella sitä paikkaa sillä katuisin sitä ikuisesti jos en.. Nyt vasta minulle on selvinnyt mitä haluan oikeasti vaikka minulla aivan toisenlaisia ammatteja suoritettuna myös.. Kiitos jos jaksat vastata tähän minulle :) Luin tekstisi kyyneleet silmissä :) Ehkä minäkin joskus..

    VastaaPoista
  11. Anonyymi: Mun kokemuksista sen verran, että en tosiaan ollut lukenut kuin ne harvat pakolliset kurssit fy/ke/bi lukiossa, eli melkein nollapohjilta lähdettiin. Itseopiskelu on mahdollista, mutta minusta itsestäni ei siihen kovasta yrityksestä huolimatta ollut - tarvitsen ulkopuolista käskytystä ja rytmitystä opiskeluun :D Niinpä suunnitteilla oli iltalukio, mutta päädyin kuitenkin 9kk valmennuskurssille kansanopistoon. Toinen, suositumpi vaihtoehto on lukea lukion oppimäärä ko. aineista iltalukiossa. Meidän vuosikurssillamme on n. 5 tyyppiä, jotka eivät ole lukiossa oikeita aineita lukeneet, mutta ovat ne sitten myöhemmin reittiä tai toista sisäistäneet.

    Pääsin sisään ensimmäisessä kiintiössä eli yhteispisteiden kautta ja sain yo-todistuksestani ihan kivasti alkupisteitä (tämän kevään jälkeenhän käytäntö muuttuu niin, että pisteitä saa eniten luonnontieteellisten aineiden kirjoittamisesta...), mutta vaikken olisi saanutkaan, olisin muistaakseni päässyt myös toisessa kiintiössä eli pelkän kokeen perusteella varsin yllättävästi sisään. Ja tosiaan kerran vain hain - kahteen olin varautunut eli tänä keväänä piti olla se tosikoitos :)

    Lukion oppimäärä riittänee Galenoksen ymmärtämiseen - itse tosin koin saaneeni paljon apua valmennuskurssiopettajiltamme myös. Ihan kaikkea Gallen asiaa kun ei noissa lukion kirjoissa ole. Galle on myös vähän huono kirja luettavaksi - suosittelen lukemaan rinnalla "Ihmisen fysiologia ja anatomia"-kirjaa (itselläni oli isäni 70-luvun painos käytössä ja hyvin selkiyttti Gallen epäselvää tekstiä). Samoin jotkut (käytetyt) itseopiskelumateriaalit kannattaa ehdottomasti hankkia, jollei mene valmennuskurssille (mitä kyllä vahvasti itse suosittelen). Huippuvalmennuksen matskuista tykkäsin itse eniten. Myös Epionen ovat jees.

    Jos on aikaa käytettävissä, suosittelen lämpimästi kansanopiston valmennuskurssia, jolla käydään sekä Galenos että lukion oppimäärä läpi. Oman opistoni kurssia en tämänvuotisten opiskelijoiden palautteen perusteella voi enää suositella, mutta Alkio-opisto ja Etelä-Pohjanmaan opisto kuuluvat olevan ok.

    Et ole vielä mitenkään vanha hakemaan elukkaan - meillä on monia ikäisiä ja vielä huomattavasti vanhempiakin opiskelijoita kurssillamme.

    Omasta hakuprosessistani lisää täällä: http://tassunjalkiasydamessa.blogspot.com/2009/08/paasykoerumba.html

    Oman itsensä voittamisesta ja pääsykokeen jälkeisestä fiiliksestä (joita suosittelen lämpimästi ;) ):
    http://tassunjalkiasydamessa.blogspot.com/2009/11/are-we-human-or-are-we-dancer.html

    Kysele ihmeessä, jos jokin jää vielä noiden jälkeen epäselväksi ja onnea matkaan! :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos tuhannesti! Tekstisi lämmitti mieltä.. Tosiaan itsenäni askarruttaa juuri tuo ettei niitä aloituspisteitä tule kun oikeasti ihan surkean vähän .. Muutama.. Että pitääkö minun saada sitten kaikki oikein..? Paljon itse sait pisteitä kokeesta haluatko kertoa..? Tuskin yo arvosanojakaan kannattaa lähteä korottamaan eli panostaa vaan tuohon kokeeseen.. Tammikuun jälkeen olen yrittäny lueskella vähän ja tosiaan joudun lähtemään fysiikan ja kemian perustiedoista.. Tuntuu hurjalta.. :D Galenos tekstiltään vaikuttaa sekavalta.. Laskuista nyt puhumattakaan sillä niistä en tajua mitään oikeasti.. Taidan olla tosi myöhässä tämän vuoden kokeeseen kun en ole edes kunnolla aloittanut, mutta ajattelin että jos saan edes anatomiaa luettua menisin täysin huumorill katsomana kokeen :D tai sen tilanteen sillä tilasinkin viimeisen 4 vuoden kokeet.. Ne näyttävät tosi vaikeilta :O Mitähän muuta minun piti kysyäkään.. Niin onhan siellä kai vanhempiakin ihmisiä ja vaikka olisin jo 28 päästessäni sinne mitä sitten.. :D ehdin kyllä työskennellä vielä unelmieni ammatissa.. Jos minua onnistaisi edes kolmannella kerralla niin en olis kyllä kovin vanha valmistuessani. Luulen että motivaatio on korkemmalla kuin koskaan. Onko sinulla noita valmennusmateriaaleja? Kannattaisiko asioita laskea niistä vai noista lukion kirjoista? Miten muuten matikan laita itselläni oli lyhyt jota en kirjoittanut ja siitäkin oli suht huonot arvosanat.. Uskoisin kuitenki että pärjään kun eikö pääpaino ole fysiikassa ja kemiassa. Ilmeisesti biologiaa ei kannata kahlata lukion kirjoista vaan lukea tuota IFA kirjaa josta mainitsit? Tuli kauheasti tyhmiä ja pikkutarkkoja kysymyksiä mutta kiitos vielä vastauksesta.. Sinulla on muuten tosi ihana koira.. Haluaisin itse juuri samanvärisen sheltin..

    Terveisin, Heidi :)

    ( sori, nimikin unohtui ekasta viestistä :D )

    VastaaPoista
  13. Ei tarvitse saada kaikkia oikein - viime vuonna riitti 36,6% maksimipisteistä eli 57,5/157p - ennätysalhaalla olivat siis rajat. Itse sain kokeesta noin 100/157p ja paras elukkaan päässeistä sai muistaakseni tänä vuonna n. 120/157p.

    Ja kyllä meillä on juu jokusia keski-ikäisiäkin opiskelijoita, että iästä ei kannata ottaa paineita :)

    Mulla oli lyhyt matikka (kirjoitin tosin L:n täysillä pisteillä) - opistossa käytiin kyllä pitkänkin oppimäärä läpi, mutta itse jätin sen aika omaan arvoonsa ja hyvin pärjäsin :) Nythän Galleen on lisätty kuitenkin tilastomatikkaa - en tiedä, pitäisikö niitä sitten katsella kyseisestä pitkän matikan kurssikirjasta.

    Pääsääntönä sanoisin, että koko fysiikan ja kemian pitkä oppimäärä olisi hyvä laskea läpi (pl. ykköskurssit ja magnetismi) - itse laskin kemian tärkeimmät kurssit pariin kertaan ja jotain fysiikkaa myös. Me siirryimme kurssillamme fy/keen viime vuonna tässä joulun tienoilla ja kävimme läpi 1-2 kirjan kappaletta/päivä (ma-ke) eli laskettavaa jäi aina myös viikonlopuille.

    Kun näistä on hankittu laskurutiini, pitäisi alkaa laskea soveltavia Galleen liittyviä tehtäviä, joita saa parhaiten tehtyä noista itseopiskelumateriaaleista. Mulla oli niitä tosiaan itelläkin käytössä - ja Huippuvalmennus etenkin oli aika korvaamaton opiston matskujen ohella.

    Itse lueskelin bilsan ihmisbilsa-kirjan, mutta ilmankin kyllä pärjää. IFA on tosiaan kannatettavampi ratkaisu, jos aikaa on rajallisesti. Ja nimenomaan suosittelen tekemään niin, että lukaisee ensin asian IFA:sta niin, että sen ymmärtää ja sitten Gallesta opetellen (eli kertaa vaikka mielessään 3x lukemisen jälkeen). Myös valmennuskurssien teoriatiivistelmistä on ymmärtämisessä apua. Itse hyödynsin Eximian tiivistelmää.

    Urakka vaikuttaa hurjalta, kun sitä alkaa miettimään. Itse koin sen aivan mahdottomaksi, kunnes löysin tieni tuonne valmennuskurssille, jollaista suosittelen edelleen lämpimästi (tai sitten sitä iltalukiota), jos pohjat ovat hiukan heikommat :) Vaikka kyllä se itseopiskellenkin voi onnistua, kun vain uskoo itseensä ja saa ruoskittua itsensä hommiin päivä toisensa jälkeen :)

    VastaaPoista
  14. Kiitos näistä on kyllä apua.. :) Totta on että urakka tuntuu hurjalta.. Varsinkin kun täytyy oikeasti käydä ihan nuo 1 kurssin kirjatkin läpi kun olen niin hukassa.. Täytyis varmaan hankkia jostain noita itseopiskelumateriaalejakin, mutta parempi olis ensin käydä noi kaikki kurssit.. :) Pystyn kyllä itsekin lukemaan ja iltalukiota täytyy tarjonnan mukaan harkita. Harmi kun olen niin pieneltä paikkakunnalta että täällä ei ole kai lähelläkään mahdollisuuksia käydä tuollaista kansanopiston valmennuskurssia :/ Nyt mietin kehtaisinko tänä keväänä mennä vaan katsomaan sitä koetilannetta sinne.. :D Olisi se siinä mielessä hyvä että voisi sitten ensi vuonna ottaa rennosti siellä.. Helsinkiin siis aion kokeisiin mennä. Hyvää jatkoa sinulle ja tsemppiä opiskeluun! Ehkä vielä nähdään ja kyselenkin varmasti juttuja sinulta vielä jos jaksat vastailla.

    Terveisin, Heidi

    VastaaPoista
  15. Voi eiii.. Aloin itkee nii paljon ku luin tän! Siis luen blogias ain ku tuntuu et lukumotivaatio tuntuu loppuvan, ja joka kerta tulee vahvempi tunne et tätä mä haluun. Pelkäsin mielessäni et sit ku tulokset tulee niin en koe minkäänlaista tunnekuohuu, mut nyt kyl tiiän taas et se ei tuu olee mikä tahansa päivä. Eläydyin niin kovasti!

    VastaaPoista
  16. Joo, kyl sitä helposti tulee kuohuttua, etenkin jos on kovasti panostanut ja suhtautuu opiskelupaikkaan/ammattiin suurella mielenpalolla :) Mutta se kannattaa vain ottaa kapuloita rattaisiin latovana voimana - onnistumisen fiilis on jotain ihan uskomatonta, sen kuvittelemisestakin saa jo hullusti motivaatiota :D

    VastaaPoista
  17. Mahtava blogi! Itse olen haaveillut eläinlääkiksessä opiskelusta, tosin mulla on sinne vielä matkaa, kun vasta lukion aloitan ^^ Galenoksen lukemista kauhulla ja innolla odotan, mutta eiköhän siitäkin sitten selviä aikanaan!

    VastaaPoista
  18. Hei, en löytänyt mitään sähköpostia, jonne lähettää tää viesti, joten iskempä sen tähän itselleni ajankohtaiseen postaukseen. :-) Kiitos ihan superpaljon ihanimmasta blogista ikinä! Oon lukenut tätä jo niin kauan, etten edes muista. Mun on pitänyt kirjottaa sulle tää viesti jo vaikka kuin kauan, mutta aattelin odottaa siihen asti, että ite pääsen sisään. :-D Sun ihanat kirjotukset on auttaneet jaksamaan, kiiitos niistä! Oot niin aikaansaava ja on ollut kiva lukea postauksia aiheesta kuin aiheesta ja päästä vähän kurkkimaan sun elämää. Ihan mahtifiilis, että parin välivuoden jälkeen pääsee taas opiskelemaan ja juuri sitä mitä haluaa. =-) Harmi, ettei suhun voi enää koulussa törmätä, mutta onnea paljon valmistumisesta!! <3

    VastaaPoista
  19. Voi miten ihanaa, onnea kovasti!!! :) Ota kaikki ilo irti opiskeluajasta, se on aivan ihanaa :) Ja kiitos kun kävit jättämässä kommentin <3

    VastaaPoista