280509

Edellispostauksen kommenteissa joku pyysi mua kertomaan Turun pääsykoejärjestelyistä. Tein siis kokeeni viime keväänä siellä, koska se oli asuinpaikkakuntaani lähinnä (kumma, ettei Tampereella ole vielä koemahdollisuutta...) ja sain vieläpä yleiselle Turkuun hakeneen (ja sisäänpäässeen) kaverin henkiseksi tueksi.

Olen jo aiemmin kirjoitellutkin, että yövyimme kaverini A:n kanssa Omenahotellissa pääsykoetta edeltävän yön. Emme uskaltaneet ottaa sitä riskiä, että bussi lahoaisi matkan varrelle tai sattuisi myöhästymään, jos vasta aamulla olisi lähtenyt Turkua kohti. Tähän koitokseen oli kuitenkin vuosi valmistauduttu - edellisvuonna Metropoliaan hakiessani ajoimme kyllä S:n kanssa aamuvarhaisella Helsinkiin. (Eläinlääkis > Metropolia ;) ) Omenahotellia voinkin lämpimästi suositella tuollaiseen tilanteeseen - se on kävelymatkan päässä bussiasemalta ja kävelymatkan päässä yliopistolla. Illalla ehdimme hyvin käydä tarkistamassa reitin yliopistolle, ettei sitten aamulla olisi pelkoa eksymisestä. A oli tosin käynyt saman läpi jo viime vuonna, joten tunsi kuviot ja korttelit paljon itseäni paremmin. Illalla (mua fiksumpi) A meni hyvissä ajoin  nukkumaan, mutta mä kun olin pääsykokeisiin lukiessani tottunut menemään nukkumaan klo 5 ja heräämään klo 12 (luulenpa, että luontainen unirytmini olisi jotakin tämän kaltaista, sukuvika), niin ei moisesta nukkumaanmenoajasta ollut toivoakaan. Niinpä kertailin hiukan kaavojen merkityksiä ja kemiallisia yhdisteitä päästen vasta kahden aikaan nukkumaan. En tosin saanut nukuttua kuin ehkä max kaksi tuntia.

Aamulla söimme aamupalaa ja lähdimme kävelemään yliopistolle. Kaverini piti aikamoista tahtia yllä, oli vissiin vähän stressaantunut :D Olimme siis perillä hyvissä ajoin - ehkä n. 40 min etuajassa (muistaakseni vähintään 30 min oli suositus järjestäjien taholta). Aulassa katsoimme pikaisesti aakkosjärjestyksessä olleilta nimilistoilta nimemme ja salimme. Jonkun aikaa muistan istuneeni siellä oman salini ulkopuolella, hien virtausta tasaillen (kuinka kovaa me mahdettiinkaan kävellä :D - niin no tosiaan mulla oli myös kaikki matkatavarat silloin mukana, kun huone piti luovuttaa) ja laskinta sekä eväitä. laukusta kaivaen. Joku siinä solidaarisesti taisi kuuluttaa, että muistakaa, että itsemurhat ovat lääkärien keskuudessa keskivertoa yleisempiä kuolinsyitä. Niin sitä vissiin sanotaan, että sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot sallittuja ;)

Sisään pääsimme hyvissä ajoin ja osoittautui, että kyseessä oli hyvin pieni ja kotoisa luentosali. Oma nimeni on tosin aina aakkosten jälkipäässä - voi olla, että muilla ryhmillä oli isompia saleja, mutta itse tykkäsin tästä pienestä kovasti. Tuli oikein rentoutunut fiilis - ihan kuin olisi ollut tekemässä aivan tavallista koetta lukiossa. Yo-kirjotustenkin kirjoittaminen isossa liikuntasalissa oli paljon stressaavampaa kuin tämä. Lisäksi pääsykokeen valvojat olivat tosi hyväntuulisia ja rentoja ja saivat porukan (tai ainakin minut itseni) myös rentoutumaan jo pelkällä olemuksellaan ja jutustelullaan. Lisäksi tuudittauduin ajatukseen, että kaikki ympärillä olevat varmaan hakevat Turun yleiselle, eivätkä näin ollen kilpaile samoista paikoista kanssani. Tosi asiassa en tiedä, mihin kukakin haki. Näiden asioiden suhteen kävi siis hyvä tuuri, vaikka itse en jaksanut pikku yksityiskohdista etukäteen murehtia. Tulee mitä tulee, energiaa ei kannata hukata puitteista murehtimiseen, vaan kirjoittamiseen ja laskemiseen - vaikka sen joutuisi sitten tekemään päällään seisten :)

Pöytätila ei luentosaleille tyypillisesti ollut mikään ruhtinaallinen verrattuna vaikkapa pulpetteihin, mutta ihan hyvin siinä mahtui kirjoittamaan. Olen nähnyt pahempaakin. Se on kyllä kieltämättä hieman ehkä jo suoritukseenkin vaikuttava rasite, jos joutuisi jonkun vanerilevyn päällä kirjoittamaan, mutta kyllä Turussa ainakin meille viimeisillekin löytyi pöytätilaa, siitä en siis yöuniani menettäisi. Itse asiassa ainoa pelkoni oli, etten osaisi tehdä yhtäkään laskua paniikissani, mutta onneksi tämä osoittautui nopeasti turhaksi, ja sain hyvän laskurytmin päälle. Jätin ison esseetehtävän nro 1 viimeiseksi ja aloitin loppupään laskuista. Jos alkaa heti ensimmäisenä lukemaan laajaa aineistoa läpi, saattaa siihen unohtua tuhraamaan liikaa kallista aikaa. 

Penkkirivit luentosaleissa luonnollisesti on ja itse istuin aivan rivin päässä, mutten muista kertaakaan joutuneeni nousemaan paikaltani vessaan menijöiden takia. En kiellä, ettenkö olisi voinut noustakin, en vain muista. Ehkä sitten, jos olisin mennyt pääsykokeeseen tutkimaan, kuinka paljon banaani mustuu viidessä tunnissa, niin kuin eräs kurssikaverini kertoi ekalla hakukerralla tehneensä, olisi tuokin voinut jäädä mieleen ;) Se, mitä tässä kuitenkin yritän sanoa, on että sitten noustaan, jos on noustava, mutta ajatusprosessin katkaisu ja asiasta häiriintyminen on osittain myös omasta tahdosta kiinni. Kannattaa lähteä sillä mielialalla, ettei anna minkään viedä liikaa huomiota itse asialta, eli kokeen kirjoittamiselta. Herkästi muista häiriintyvien suosittelen lämpimästi myös valitsemaan paikan aika edestä, koska takarivissä näkee helpommin "sivusilmällä" muiden hermostuneen liikehdinnän edessä olevilla penkkiriveillä

Laskinten numerosarjat tarkistettiin meillä kaikilta erikseen, ja olipa muutama onneton ilman laskintakin kokeeseen saapunut... Eväät katsottiin muistaakseni aika pintapuolin, joskin itselläni kun oli lähinnä vain karkkia ja suklaata läpinäkyvässä rasiassa, niin eipä niissä olisi paljon penkomista ollutkaan. Limupullosta olin etukäteen repinyt etiketit pois varmuuden vuoksi.

Jonkun verran väkeä hyppäsi vessassa valvojien saattamana, mutta eipä sitä kauheasti tullut ympärillä tapahtuvaa seurattua. Kun sitä koetta oikeasti aivot ja kynä sauhuten tekee, niin kyllä siinä aika helposti saa muun maailman suljettua ympäriltään. Itse en käynyt vessassa - ei olisi ollut aikaakaan. Tein koetta koko ajan ja laskin laskut suoraan koepapereille (en ensin suttupapereille tms.) ja silti jäi yksi c-kohta ja yksi kokonainen tehtävä tekemättä. Niinpä olinkin varma, ettei mulla olisi sisäänpääsystä toivoakaan, mutta siitä huolimatta olo oli kyllä todella huojentunut ja onnellinen, kun koe oli ohi. Omalla kohdallani tosin koetta palauttaessani sattui vielä sellainen juttu, että nimeäni ei löytynyt valvojien kokeeseen ilmoittautuneiden listalta. No, valvojat sitten kirjasivat tietoni ylös ja sanoivat, että näin oli käynyt jonkun muunkin kohdalla. Onneksi tästä ei sitten mitään sen kummempaa seurannut - olin kuitenkin ilmoittautunut ajallaan ja tulostanut ilmoittautumislomakkeeni, jos asiasta olisi haloo noussut.

Lopuksi täytimme jonkin palautelomakkeen pääsykokeiden järjestelyistä ja pääsimme lähtemään. Yliopiston pihalla innokkaimmat poksauttelivat skumppa-pulloja auki ja kieltämättä vähän vastaava fiilis oli itselläkin. "Mä selvisin! Nyt se on OHI!"

(Ylimmät kuvat: Google)