Flowing chocolate

Joululoma oli ja meni. Ihanan pitkähän se oli ja rentouttavakin kaupan päälle. Luulin säntääväni ensimmäiseen junaan kohti Helsinkiä joulunpyhinä, mutta niin vain tuli jäätyä kotipaikkakunnalle ja viihdyttyä siellä. Oli ihanaa viettää pitkästä aikaa kunnolla aikaa vanhojen ystävien, lemmikkien ja perheen kanssa.

Mikä on vialla alla olevassa kuvassa?

(Vastausvaihtoehdot: a) Aitauksen asukas, siilirouva nimeltä Shany on eläkepäivinään ottanut aikamoisen kasvuspurtin ja vaihtanut piikkinahan turkkiin. b) Joku ahne pikkupossu näki yksin jäätyään tilaisuutensa tulleen ja hyppäsi itseään korkeamman aidan yli aitaukseen raksuvarkaisiin c) Känädä )

Nekku pursuaa energiaa yksisilmäisenäkin :)

Kerran koko loman aikana käytiin T2:n kanssa yhden yön reissulla Vantaalla ja toinen samanmoinen tehtiin S:n kanssa. Tältä Vantaalla näytti joululomalla (ja näyttää edelleen). Lunta on kuulemma enemmän kuin pariinkymmeneen vuoteen. Se siitä mustasta joulusta ja talvesta ;) 

 Toisella reissuistamme toteutui myös pitkäaikainen haaveeni saada tuohon makkarin seinälle sisustustarra ja tyksinkin siitä nyt aika kovasti :)

Mielestäni se sopii tuohon todella hyvin. Tarran ei pitäisi jättää minkäänlaisia jälkiä, on siis uudelleen irrotettava ja liimattava, ei normaali tarra. Siinä mielessä kätevä sisustuskeino siis opiskelijallekin. Kämppä alkaa pikku hiljaa kylppäriä lukuunottamatta olla halutunlainen.

On pakko laittaa kuva myös hienosta kirppislöydöstäni (kerran käytetty ja hintaa 3e, joku todella halusi tästä eroon ;) ):

Jos joku ei mahtavasta kuvasta huolimatta hahmota, niin kyseessä on siis tuollainen suklaa-/juustofonduelähde, joka valuttaa siis itse sitä ainetta tuolta ylhäältä kerroksittain alas. Olin jo pidempään suunnitellut ihan sellaista perinteistä kulhomallista laitetta, joten tämä sattui kyllä todella sopivasti. Kiva lisä johonkin illanistujaisiin. Ja kieltämättä inspiraatiota lisäsi hieman tämä T2:n uutenavuotena virallisesti käyttöön kastettu boolilähde:

Tämän viikon keskiviikkona sitten palasin haikein mielin takaisin kotiin. Ekana iltana hieman jopa ahdisti jäähyväisten jättäminen, mutta kyllä tänne taas pikku hiljaa kotiutuu. Arki on siis tullut tässä uudessakin elämässä vastaan, mutta joskus sen on tultavakin. Tiedän silti edelleen olevani täällä siksi, että "tää on mun juttu". Kämppä on ihana. Koira on joku rakkain. Niihin ajatuksiin koetan taas tuudittautua ja muistaa olla päivittäin onnellinen niistä, enkä haikailla sen perään, mitä kotikaupunkiin jäi. Kai sitä tännekin pikku hiljaa täältäkin taas saa jalansijaa ja alkaa saada vastaavaa sosiaalista verkostoa ympärilleen. Kaikki ei vain tapahdu hetkessä, eikä kärsivällisyys ole hyveistäni suurimpia.