sunnuntai 23. elokuuta 2009

Pääsykoerumba

Tänä keväänä eläinlääketieteellisen yliopistojen yhteishaussa haki 592 ihmistä (joista kaikki tosin eivät tehneet lopulta koetta), joista 68 eli n. 11,5% tuli valituiksi. Mistään helposta sisäänpääsystä ei siis elukan kohdalla voi puhua, ja itsekin olin valmistautunut hakemaan ko. opinahjoon vähintään kahdesti. Ilouutinen siis yllätti minut totaalisesti 30.06.09 – elämäni onnellisimpana päivänä - aiheuttaen hurjan itkuhyperventilaatiokohtauksen. Seuraavassa kerron hieman pohjia, joten ymmärrätte helpommin, miksi.

Kirjoitin siis ylioppilaaksi paikallisesta lukiostamme keväällä -07. Luin lukiossa vain pakolliset yhden kurssin kemiaa ja yhden fysiikkaa (näistä tosin erinomaiset arvosanat, eivät vain aineina silloin kiinnostaneet) - samoin bilsasta vain pakolliset. Aikomuksenani oli ryhtyä humanistiksi (keskityin siis lähinnä vain psykologiaan ja kieliin), mutta jo abivuonna tajusin virheeni – vaikka ko. aineista kovasti pidänkin, en saa niiden saralta ammattia, jossa haluaisin toimia lopun ikääni. Eläimet ovat aina olleet rakkain harrastukseni – minulla on 5-vuotiaasta lähtien ollut mm. kilpikonnia, akvaariokaloja, hamstereita, kaneja, afrikkalaisia kääpiösiilejä, sokerioravia ja pari koiraa. Eläinlääkärin ammatti olisi siis hyvinkin sopinut kuvaan jo lapsuuden unelmana, mutta jotenkin lähipiirini oli saanut minut peloteltua eläinten lopettamisesta, hevosten silmäleikkauksista ja eläinlääkärien oletetusta elämättömyydestä siihen pisteeseen, etten ollut asiaa sen vakavammin harkinnut. Lisäksi naiiveina teinivuosina ajatus Helsinkiin muuttamisesta tuntui kovin ahdistavalta – Tampere sen olla piti.

Kipinä kuitenkin syttyi ja jäi kytemään, kun käytimme abivuotenani lemmikkisiiltäni Daimskua Tampereella suurella eläinklinikalla hampaiden poistossa. ”Mä voisin kuvitella sut hyvin tänne, sä sopisit kuvaan” totesi tuolloin äitini eläinklinikan hulinaa seuratessaan ja siitä se ajatus sitten lähti… Abivuonna oli kuitenkin myöhäistä enää alkaa lukea fy/ke/bi:aa pitkänä, joten päätin tilata Eximialta itseopiskelumateriaalit ja katsoa, kuinka pitkälle pääsisin yksin puurtamalla. No, kuten arvata saattaa, en päässyt, vaan luovutin melko pian. Edellisvuonna puolitosissaan lääkikseen hakeneelta kaverilta saatu pääsykoekirja Galenos eli tuttavallisemmin ”Galle” ja jo materiaalit itsessään olivat minulle täyttä hepreaa. (Huomaa, että käytössäni oli vielä tänäkin vuonna siis Gallen vanha painos (uusi on kellertävämpi kanneltaan), eli silläkin pärjäsi vielä aivan hyvin, kunhan kopioi puuttuvat sivut ja korjaili jokusia kohtia, jotka kavereilla oli eri lailla. Koristelin myös Galleni muistilappusilla, joiden avulla kappaleet löytyivät kirjaa selailtaessa helposti ja lisäksi merkkailin niillä myös vaikeita, kerrattavia kohtia.) Samoin io-matskuni ja lukion kirjani olivat pari vuotta vanhoja, mutta aivan asiansa ajavia.

Niinpä päädyin pitämään välivuoden miettien, mitä todella haluaisin isona tehdä. Olin työkkärin kautta harjoittelijana eläinkaupassa 7kk ja eläinklinikalla 3kk ja tänä aikana minulle varmistui (en tosiaan ollut koskaan ollut klinikalla edes TET:ssä, vain asiakkaana), että eläinklinikka olisi se työympäristö, jossa haluaisin tulevaisuudessakin tehdä töitä – joko eläinlääkärinä tai edes pieneläinhoitajana tai eläinfysioterapeuttina.

Keväällä -08 en huomannut ilmoittautua tarpeeksi ajoissa pieneläinhoitajakoulutuksiin (jälkeenpäin katsottuna onneksi), mutta sen sijaan hain lukemaan fysioterapiaa Helsinkiin Metropoliaan ja pääsinkin sisään. Eläinfysioterapeutiksi päästäkseen on nimittäin ensin käytävä 3,5-vuotinen ihmispuoli ja sitten 1,5-vuotinen eläinpuoli. Tuossa muuten mielenkiintoisessa ammatissa minua kuitenkin epäilytti se, että miten paljon ohessa joutuisi kuitenkin hoitamaan ihmisiä, mikä minua taas ei ollenkaan kiinnosta. Niinpä päädyin ottamaan paikan vastaan, mutta lykkäämään sitä vuodella.

Olin keväällä yrittänyt lukea kemiaa ja fysiikkaa itsenäisesti, mutta hieman heikolla menestyksellä. Suunnitelmissani olikin suorittaa fy/ke/bi –kurssit iltalukiossa, käydä keväällä valmennuskurssi ja pyrkiä ensimmäistä kertaa todella elukkaan. Sitten paikallislehdessä sattui kuitenkin olemaan ilmoitus 9kk kestävästä lääketieteen valmennuskurssista naapurikaupungin kansanopistossa. Otin tästä paremmin selvää ja päätin ilmoittautua, koska kurssilla luvattiin käydä fysiikasta, kemiasta ja pitkästä matematiikasta lukion oppimäärä ja Galle läpi – siis iltalukio ja valmennuskurssi yhdessä, suht lähellä ja tähän sai vieläpä opintotukea!



Samoihin aikoihin muutin eksäni luota nykyiseen yksiööni asumaan ja täältä kävin sitten bussilla naapurikaupungissa kurssilla (lisäkustannuksia seutulipusta 75e/kk). Syksystä bussiaikataulut natsasivat kivasti, mutta keväällä niitä muutettiin siten, että oli aina joko 45 min etuajassa opistolla tai 15 min myöhässä... Päivämme alkoivat yhdeksältä ja kestivät kahteen.

Nautin opistoajasta kovasti: aamulla oli ihanaa, kun sai vain istua bussissa ja kertailla päivän aiheita tarvitsematta heti puhua kenellekään. Opiston ruuat olivat mahtavia ja välillä kävin aamupalallakin ja sitten teekuppi kourassa tunnille, ah <3 Väki koululla vaihtui ahkeraan, sillä siellä järjestettiin paljon lyhyitä kielikursseja. Niinpä tunnelma oli myös useimmiten varsin kansainvälinen, etenkin kun siellä kävi myös pakolaisia opiskelemassa suomea. Monesti me suomalaiset olimme jopa vähemmistönä :D

Ryhmässämme vallitsi hyvä henki ja autoimme ja tsemppasimme toisiamme etenkin loppua kohden kovasti. Vieressäni istuneen tytön kanssa mietimme näitä fyssan, kemian ja Gallen koukeroita erityisen tarkkaan yhdessä, sillä meillä molemmilla taisi olla aika samat lähtökohdat. Kova työ kuitenkin palkittiin: pääsimme molemmat lopulta sisään. Yhteensähän meitä pääsi 4/9.

Gallea en ollut siis tosiaan ennen kurssia juuri lukenut, vaan opiskelin aina kotona päivän aikana käsitellyt aiheet kurssin edetessä. Fysiikka/kemia/matematiikka –päivinä (ma-ke) kävimme ensin syksyllä läpi pitkää matikkaa, johon kului lopulta ehkä hieman liikaa aikaa, koska lyhyelläkin olisi hyvin pärjännyt. Me yhdeksän rohkelikkoa kuitenkin edustimme ns. kokeiluerää, sillä olimme ensimmäinen vuosikurssi, jolle tämä valmennuskurssi järjestettiin. Vasta joulun maissa siirryimme toden teolla fysiikan ja kemian pariin ja kävimme läpi oikeastaan kaikki lukion kurssit pl. ykköskurssit ja magnetismin. Tänä aikana kurssitehtäviemme ohella laskin suunnilleen kaikki lukion kirjojen laskut ko. kursseista, osan jopa pariin kertaan. Näin jonkinlainen laskurutiini saatiin alulle. Loppukeväästä teimme paljon paljon soveltavia ja välillä varsin vaikeitakin tehtäviä ja pohdiskelimme tarkkaan esim. pintajännitys-kappaletta.

Meillä oli sikäli hyvä tilanne, että opettajana oli ihan yliopistotason fyysikko. Ihan lopussa jäi myös hyvin aikaa kertailuun ja saimme jatkuvasti vaikuttaa opetukseen aktiivisesti ja toivoa vaikeita asioita käsiteltäviksi. Niinpä kurssin lopussa tuntuikin, että kaikkiin kysymyksiin oli saanut vastauksen, eikä Galleen tuntunut jääneen epäselviä kohtia. HUIMA muutos vuodentakaiseen, jolloin en ymmärtänyt aiheesta juuri mitään! Toki myös joitain ongelmiakin oli (kuten tuo matikkaan tuhraantunut aika) - uusi kurssi kun oli kyseessä - mutta kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen. Olin saanut ne puuttuvat pohjat, joita olin lähtenyt hakemaankin.

Bilsan opetus oli myös aivan ensiluokkaista. Bilsassa meitä opetti niin ikään biologiksi valmistunut opettaja, joka käytti välillä varsin monipuolisiakin opetustyylejä. Pelasimme mm. "aliasta" opettajan Gallen termeistä laatimilla korteilla ja tämä oli niin kivaa, että innostuimme itsekin askartelemaan näitä kortteja lisää (kts. kuva alla). Myös bilsan opetukseen saimme vaikuttaa aika tavalla ja aikaa kertaukseen jäi loppukeväästä loistavasti. Itse arvostin erityisesti pääsykoetyyppisiä tehtäviä, pistoja, kuvatehtäviä (ja ylipäätään kuvia opiskelun tukena, esim. solujen väliset liitokset oli näin paljon helpompi hahmottaa) ja aineistotehtäviä, joita teimme etenkin loppukeväästä ihan kivasti ja saimme henkilökohtaista palautetta. Kokeita oli myös sopivasti ja kun niihin luki kunnolla, helpotti se kevään luku-urakkaa huomattavasti.



 Kaiken kaikkiaan matskuja kurssilta kertyi yksi pursuileva mapillinen (ma/ke/fy) ja toinen ns. normaalikokoinen bilsaa. Näiden lisäksi käytin Eximian (-07), Huippuvalmennuksen (-06) ja osittain myös Epionen materiaaleja (Epionelta en tosin tehtäviä tehnyt kauheasti). Nämä olivat mielestäni erittäin hyvänä tukena, etenkin tuo Huippuvalmennus, joka sisälsi paljon hyviä tehtäviä etenkin kemian osalta. Toisaalta Epionella oli hyvin selitetty joitakin aiheita, kuten magneettikuvausta ja Eximian teoriatiivistelmästä pidin kovasti, sillä tykkäsin aina lukea päivän aiheista ensin ns. yksinkertaistetusti io-materiaaleista ja ikivanhasta, laboratorionhoitaja-isäni muinoin käyttämästä IFA:sta (Ihmisen fysiologia ja anatomia) ja sitten vasta Gallesta.







Kurssimme bilsan matskuja (klikkaa kuvia isommaksi):









Kemiaa ja fysiikkaa:





Ihan loppuaikana en opistolla enää kauheasti käynyt (tein kertaustehtäviä etänä kotoa - helpotti kun sai olla koko päivän kotona matskujen ääressä tarvitsematta lähteä kouluun). Taloudellisesti sain olla tiukemmilla kuin koskaan ennen, kun tuon koulun ohella oli normaalit vuokrat ja eläminen ym. maksettavana. Mutta siitä huolimatta - elämäni paras tai yksi parhaista vuosista ehdottomasti ! Oli tosi kiva haastaa itsensä päivittäin opiskeluun oman unelman puolesta ja näin jälkeenpäin katsottuna se todella kannatti :)

24 kommenttia:

  1. Voisinko saada messenger-osoitteesi tai edes sähköpostiosoitteesi, sillä minulla on aika lailla samat lähtökohdat, ja minulla olisi PALJON kysyttävää!

    Aloitin blogisi lukemisen tänään, ja tulen varmasti kahlaamaan sen läpi muutaman päivän aikana. :)

    VastaaPoista
  2. Jätäpä mulle mailiosoitteesi, niin voin ottaa yhteyttä :)

    VastaaPoista
  3. mirvajkorhonen (at) gmail. com

    Välit pois. :)

    VastaaPoista
  4. Ymmärsinkö oikein että luit vuoden pääsykokeisiin ja pääsit sitten sisään?? Ja vieläpä ke/fy/bi eivät sinua kiinnostaneet?:O olen tässä harkinnut jo todella pitkään eläinlääkikseen hakemista, mutta kun olen lukenut ihmiset kommentteja että kuinka vaikeaa sinne on päästä niin unelmat on siihen kaatuneet. En ole mikään huippu oppilas, ja ekaa vuotta lukiossa ja numerot tippuneet, fysiikasta ja kemiasta tullut 7. Matikka on 8 ja bilsasta yritän saada 9,mutta saa nyt nähdä. Mitä mieltä olet, onko mulla mahiksia? Yritän taistella itteni kanssa koska on vaan niin hemmetin vaikee pakottaa lukemaan jos ei jaksa tai ei huvita mut pakkoha se unelmien takia on niin kun säkin oot jaksanu käyttää kokonaisia päiviä pänttäämiseen..Voisitko jossain blogissasi kertoa miten on lukio opinnot menneet, mitä numeroita tuli ja sillai?se olisi huippua!:)

    VastaaPoista
  5. On mahiksia, etenkin jos nyt et vielä koe tekeväsi kaikkeasi. Fysiikka ja kemia on kuitenkin ennen kaikkea 99% työtä ja 1% neroutta (tms :D), eli jos nyt vielä et saa itseäsi tekemään tarpeeksi töitä, niin sitten se on edessä lukion jälkeen :)

    Rautainen laskurutiini pääsykokeessa kun olisi hyvä olla, ettei jää mitään tyhmiä mokia sinne pisteitä syömään.

    Ja joo, jotenkin noin se meni mun kohdalla mut sain kyllä motivoitua itteni aika hyvin viime vuonna silti fyssan ja kemian kimppuun ja jotkut kemian laskut oli jopa ihan kivoja :D Asennekysymyksiä pitkälti.

    Muutenhan luin lukiossa kieliä, psykaa ja muuta kivaa humanistista. Kirjoitin jokusen ällän näistä kyllä, eli siinä mielessä oli omat oppimistavat tiedossa ja rutiinit kunnossa jo pääsykoerumbaan lähtiessä, mutta fysiikan ja kemian suhteen lähdin kyllä liikenteeseen ihan idioottitasolta "ai mikä mooli?" :D

    Tsemppiä ja voimia opintoihin! Ei tänne ole mitenkään mahdotonta päästä, jos vain todella haluaa ja tekee tarvittavan työn :)

    VastaaPoista
  6. Sulla on hieno ja mielenkiintoinen blogi!

    Vaikka ajatuksen jo kerran hautasin, aloin sittenkin haaveilla uudelleen eläinlääkikseen hausta. Tiedätkö, onko mitään mahdollisuuksia päästä sisään pisteiden puolesta/muutenkaan jos ei ole kirjoittanut bi/ke/fy/ma? Entä ovatko kaikki käyneet valmennuskurssin tai muutoin erilahjakkaita? :)

    VastaaPoista
  7. No, mä olen elävä esimerkki siitä, että voi päästä :D Ja kyllä niitä joka vuosi jokusia on - meidänkin vuosikurssilla useampia. MUTTA fy/ke/bi on kyllä hallittava ja nykyään vissiin vähän tilastomatikkaakin - sillä vaan ei ole väliä, hankkiiko tietonsa lukiosta, valmennuskurssilla, itsenäisesti vai vaikka iltalukiosta jälkikäteen.

    Eli riippuu ihan oppijasta. Kyllä suurin osa taitaa käydä jonkun valmennuskurssin ja itsekin suosittelen sitä ehdottomasti (tai ainakin hankkimaan parit itseopiskelumateriaalit). Lukiokursseja on rankka kahlata yksinään läpi, eikä saa apua, jos ei ymmärrä, ei vertaistukea, ei takapuolelle potkijaa laiskoina päivinä... Itse en siihen ainakaan pystynyt, vaikka kokeilin :) Valmennuskurssin jälkeen kaikki asiat puolestaan tuntuivat selviltä. Aika iso ero.

    Erityisen lahjakas ei tarvitse olla: kyllä ne asiat on ihan sisäistettävissä. Lahjakkuuden sijaan vaaditaan ennemminkin paljon motivaatiota, laskurutiinia ja työtätyötätyötä - siis erityisesti, jos lukiossa ei ole oikeita aineita tullut luettua.

    Toivottavasti pääset johonkin lopputulokseen :)

    VastaaPoista
  8. Heippa !
    Aloitin juuri lukemaan tätä blogiasi ja erittäin kiinnostava on!
    Olen 14-vuotias tyttö, joka haaveilee eläinlääkärin opinnoista :)
    Tämä blogisi on tsempannut minua ihan hirveästi ja kiva näin etukäteen lukea millaista opiskelu todella on. Kestävätkö eläinlääkäriksi opiskelu 6 vuotta?
    Ps. Juuri tälläkin hetkellä luen Galenosta :))

    VastaaPoista
  9. Heip!

    Kiitos kiitos ja teretulemast! :) Hurjan aikaisin oot alottanu Galleen tutustumisen, varo ettet kyllästy :D Vaikka tokihan se helpottaa lukemista sitten, jos asia on jo ennestään tuttua :)

    Ja juu, opinnot kestävät 6 vuotta.

    VastaaPoista
  10. Hei!
    Päädyin Neiti Herriotin blogin kautta tänne, mielenkiintoista asiaa. Itse olen juuri valmistumassa maisteriksi humanistiselta alalta, ja silti haikailen vanhan haaveeni perään eli eläinlääkikseen. Luin myös lukiossa vain lyhyen matikan ja yhdet pakolliset kurssit fyssaa ja kemiaa, ja annan sen ehkä jarruttaa eniten tämän haaveeni toteuttamista. Vaikka näissä aineissa hyvin pärjäsinkin, en enää osaa (/muista!) sitäkään vähää mitä lukiossa. Josko tästä rohkaistuisin ja seuraisin esimerkkiäsi...! -rea

    VastaaPoista
  11. Heip! Et ole suinkaan ainoa tuossa kohtaa elukalle pyrkivä, eli rohkeasti vain unelman perään! Fysiikat ja kemiat kannattaa käydä opiskelemassa iltalukiossa tai pitkällä valmennuskurssilla. Nokkela ja aikaansaava lukee ne toki itsenäisestikin. Rohkeasti vain yrittämään, mitäänhän siinä ei häviä! :)

    VastaaPoista
  12. Moikka taas, kiitos rohkaisevasta viestistä! :) Olen nyt ehtinyt lukemaan blogiasi vähän enemmän ja täytyy vielä kehua että oikein mielenkiintoinen ja hauskakin ("Ole nopeampi kuin lehmä." :) ) Hirveän työnhän se sisäänpääsy nyt vaatisi, mutta aina olen kuitenkin halunnut työskennellä eläinten parissa. Ehkä vielä kypsyttelen ajatusta urakkaan ryhtymisestä, toistaiseksi vain haaveilen, ja kadehdin elukkalaisia...! -rea

    VastaaPoista
  13. Hehe, kiva jos oot saanut jotain irti :) Mä kanssa punnitsin yhden välivuoden ajan, että kannattaako siihen duuniin lähteä, mutta kävin pieneläinklinikalla toteamassa, että mun juttu - siis kannattaa! Klinikkaeläinhoitajathan tekevät varsin saman tyyppistä hommaa, kannattaa miettiä myös sitä, jos eläinten parissa haluaa työskennellä :) Itsekin olin sinne myös hakemassa. Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
  14. Klinikkaeläinhoitaja on kyllä käynyt mielessä, ja täytyy vielä ottaa asiasta paremmin selvää. Olen kuitenkin saanut sellaisen käsityksen, että töitä voi olla hankala löytää ja palkka (ja arvostus) on aika pieni... Nyt kyllä harmittaa niin vietävästi kun en hakenut elukkaan lukion jälkeen, että on varmaan helpompaa hakea sinne nyt kuin jatkaa tätä harmittelua ja jossittelua. Mukavaa kesää myös sulle ja hauvoille! -rea

    VastaaPoista
  15. No juu, tuollaista kuulee. Palkka riippuu hiukan paikasta ja arvostus samoin. Kyllä tällä vastaanottohoitajan palkalla ainakin toimeen tulisi, mutta on sitä mullekin muualta paremmin maksettu :P Enemmän sellainen kutsumusammatti eläinrakkaille. Toivottavasti suunnitelmat selkiävät ja kaikki kääntyy vielä parhain päin :)

    VastaaPoista
  16. Hei!
    ensiksi kiitos ihanasta blogista! Täällä olis taas yksi eläinlääkikseen pyrkijä. jännittää jo tässä vaiheessa kun vielä on (luultavasti)? uusi pääsykoe menetelmä, inhaa olla tälläsessä "kokeiluerässä" jos siis tuo pääsykoe on uudistunut ainakin sen gallen osalta, mutta varmasti on ennenkin ollu pääpaino lukion opinnoilla... NIIN siis kysyisin että olisko sulla antaa vinkkejä opiskelumetodeihin.;D mä olen vasta alottelemassa luku urakkaa, mutta sen olen huomannut että mieleen jää teksti eli sivu ja mitä siinä lukee eli niinkun sitä kautta muistan aiheeseen liittyvän asian. mietin vaan voisko tätä hyödyntää jotenkin visuaalisesti vai miksikä tota oppimista sanotaan näkee niinku "kuvan" mielessään tekstissä. mä en oikeen ole koskaan opetellut mitään tehokasta oppimis menetelmää olen vaan lukenut ja sitten esm. kokeessa muistanut niinku sen sivun ja mitä siinä lukee. kuulostaa ehkä hullulta? mutta mua kiinnostais kaikki erinlaiset oppimistavat. kiitos jos sait selvää ja viitsit vastata!

    VastaaPoista
  17. Heip! Joo, tiedän mitä tarkoitat - mulla on toi sama. Oon kuitenkin huomannut, että pidemmän päälle se ei oo paras tapa muistaa. Saatat toki selvitä pääsykokeessa pitkälle muistamalla tärkeimmät asiat juurikin noin, että miltä ne näyttivät paperilla, mutta pitkäkestoisen muistin mukaan houkuttelemiseksi ja syvemmän ymmärtämyksen lisäämiseksi suosittelen ottamaan tässä käyttöön tehokkaamman välineen - kuvan ihmiskehosta. Eli kun opettelet vaikka ihmisbilsasta jotain anatomisia rakenteita, laita silmät kiinni ja yritä hahmottaa asia päässäsi, eli esim. miltä sydän näyttää, millä puolella on mikin läppä jne. Kun opettelet hormonien keskinäisiä vaikutuksia, kuvittele edessäsi ruuansulatuskanava ja siellä etenemään ruokamöykky, joka saa milloin minkäkin hormonin erittymään jne.

    Aikaavievempää, mutta tehokkaampaa - samalla tulee prosessoitua asiaa syvällisemmin kuin vain ulkolukeamalla. Toki sillekin on sitten omat kohteenssa, esim. Gallen aivohermot piti vain paukuttaa ulkoa ja itse käytin apuna muistilorua.

    Kuvia ja kaavioita kannattaa myös piirtää ja opetella ulkoa. Ne auttavat erityisesti kuvat hyvin muistavaa. Ja tietty niitä kannattaa muotoilla juuri eri tavalla kuin kirja esittää, jotta niistä saa parhaimman hyödyn.

    Uskon, että hiukan jännittää, kun ei yhtään tiedä, millainen koe on tulossa ja munkin on vaikeampi yrittää auttaa, kun en ihan muista mitä lukion kursseilla puhuttiin. Muista kuitenkin, että olette kaikki samassa veneessä ja kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet onnistua. Ei muuta kuin tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  18. moikka,
    kiitos vastauksesta!itse vastailen "vähän" näin jälijunassa, mutta mahtavia ideoita. Tollasta oon vähän itsekkin ajatellut. Ja luulen että ihan hyvin pärjään just bilsan osioissa (ainakin toivottavasti) tai jotenkin sen opiskeleminen on tuntunut aina mielekkäämmältä kuin esimerkiksi fysiikan tai kemian. Eniten juuri jännittää tuo kemian ja fysiikan osuus. onko niissä pääpaino laskuissa? olen lukenut kemian kursseja ja nyt 4 kurssiin päästyäni olen huomannut että on ne muutamat kaavat mitä käytetään laskuissa. eli ne siis tulee osata ja tietysti soveltaa? en oikeen saa kiinni sitä ajatusta mitä esimerkiksi kemiassa pitää opiskella noin pääsykoetta ajatellen. kun nyt sitä galenosta ei ole luettavana, niin ei ainakaan mitään erikoisia kaavoja pidä varmaan muistaa.. siis mitä siinä kemiassa pitikään pitää mielessä tai siis ne tärkeät asiat? no joo varmasti aika vaikeaa vastata kun siitä on varmasti jo aikaa kun olet itse pääsykokeen suorittanut. Mutta olen erittäin kiitollinen pienimmästäkin vinkistä koska itse en tunne ketään jonka kanssa "näistä asioista" voisi jutskata... :)kiitos kannustuksesta :) T:jenni

    VastaaPoista
  19. Joo, on tosi vaikea lähteä veikkailemaan, mitä uudessa pääsykokeessa kysytään, mutta luultavasti samantyyppisiä juttuja kuin aiemminkin - ainakin näin alkuun. Ja tosiaan laskemallahan tänne on perinteisesti päässyt sisään, eli laskurutiini vahvaksi ja perusjutut hanskaan nyt - haastavampia ja soveltavampia tehtäviä sitten lähempänä koetta. Kannattaa tilata vanhat pääsykokeet itselle (tai jotkut IO-materiaalit, joissa yleensä on mukana myös nuo vanhat kokeet), niin saa jotain ideaa. Mä en tähän hätään edes muista niitten kemian juttujen nimiä, mitkä oli silloin meidän aikaan oleellisia, sorry :D

    Käypä kuitenkin ihmeessä lukemassa Älyvuotoa, lääkiksiin hakevien omaa keskustelupalstaa osoitteessa https://epione.fi/alyvuoto/index.php Sieltä löytyy varmasti muitakin saman asian kanssa painivia ja spekulaatiota tulevasta kokeesta! En esim. tiedä, tuleeko tulevassa kokeessa olemaan kaavakokoelma, jota pitää osata soveltaa (luultavasti tulee), vai pitääkö kaavat opetella ulkoa, mutta Älyvuodosta saattaisi löytyä vastaus. Ihan ehdoton vertaistukiryhmä :)

    VastaaPoista
  20. Hienon blogin olet tehnyt ja erityisesti nuo kokemukset opiskelusta ovat olleet mielenkiintoisia! Mulla on ollut pitempään mielessä lääketieteellinen ja vasta viime vuosina eläinlääkis on ollut mielessä kun noihin omiin elukoihin on tullut hurahdettua näin aikuisiällä :)

    Aikoinani lukiossa luin kaikki fysiikan, kemian ja biologian kurssit mutta kirjoitukset eivät sitten niin hyvin menneet... Vähän nuo "olemattomat" lähtöpisteet mietityttää että kannattaako sittenkään hakea eläinlääkikseen... Mutta yrittänyttä ei laiteta :D

    VastaaPoista
  21. Anonyymi: Kannattaa ehdottomasti! Ja kyllä ne vanhat lukion kurssit alkavat varmasti palailla mieleen, kun niitä lähtee kertailemaan :) Tsemppivaihde vain päälle, täällä pidetään peukkuja! :)

    VastaaPoista
  22. Saako udella missä kansanopistossa luit? Itse aloitin nyt syksyllä eräässä kansanopistossa etelässä ja opiskelin siellä tasan neljä päivää kunnes päätin etten sen tasoisesta opetuksesta suostu maksamaan... Ei ollut "opettajan" ammattitaito oikein kohdallaan. Ensi vuonna olisi tarkoitus ottaa uusi startti jossain toisessa opistossa, mutta en haluaisi päätyä samanlaiseen tilanteeseen kuin tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LSO:ssa. Silloiset opettajani eivät jatkaneet siellä ko. vuotta kauempaa.

      Poista
  23. Hei, sulla on tosi kiva blogi, ja itse painiskelen el.lääkikseen hakemisen kanssa ja bi fy ja ke ovat minulla suht vahvoja alueita, ongelmanani on pitkä matematiikka. Jo ylä-asteella piti tehdä töitä matematiikan kanssa enkä lukiossakaan päätynyt pitkään matematiikkaan koska pelkäsin että en läpäise. Osaatko sanoa että sun mielestä auttaako pitkä matematiikka? onko siitä tosiaan enemmän hyötyä? fy/ke ja bi on pitkinä mulla.

    VastaaPoista