Pääsykoerumba

Tänä keväänä eläinlääketieteellisen yliopistojen yhteishaussa haki 592 ihmistä (joista kaikki tosin eivät tehneet lopulta koetta), joista 68 eli n. 11,5% tuli valituiksi. Mistään helposta sisäänpääsystä ei siis elukan kohdalla voi puhua, ja itsekin olin valmistautunut hakemaan ko. opinahjoon vähintään kahdesti. Ilouutinen siis yllätti minut totaalisesti 30.06.09 – elämäni onnellisimpana päivänä - aiheuttaen hurjan itkuhyperventilaatiokohtauksen. Seuraavassa kerron hieman pohjia, joten ymmärrätte helpommin, miksi.

Kirjoitin siis ylioppilaaksi paikallisesta lukiostamme keväällä -07. Luin lukiossa vain pakolliset yhden kurssin kemiaa ja yhden fysiikkaa (näistä tosin erinomaiset arvosanat, eivät vain aineina silloin kiinnostaneet) - samoin bilsasta vain pakolliset. Aikomuksenani oli ryhtyä humanistiksi (keskityin siis lähinnä vain psykologiaan ja kieliin), mutta jo abivuonna tajusin virheeni – vaikka ko. aineista kovasti pidänkin, en saa niiden saralta ammattia, jossa haluaisin toimia lopun ikääni. Eläimet ovat aina olleet rakkain harrastukseni – minulla on 5-vuotiaasta lähtien ollut mm. kilpikonnia, akvaariokaloja, hamstereita, kaneja, afrikkalaisia kääpiösiilejä, sokerioravia ja pari koiraa. Eläinlääkärin ammatti olisi siis hyvinkin sopinut kuvaan jo lapsuuden unelmana, mutta jotenkin lähipiirini oli saanut minut peloteltua eläinten lopettamisesta, hevosten silmäleikkauksista ja eläinlääkärien oletetusta elämättömyydestä siihen pisteeseen, etten ollut asiaa sen vakavammin harkinnut. Lisäksi naiiveina teinivuosina ajatus Helsinkiin muuttamisesta tuntui kovin ahdistavalta – Tampere sen olla piti.

Kipinä kuitenkin syttyi ja jäi kytemään, kun käytimme abivuotenani lemmikkisiiltäni Daimskua Tampereella suurella eläinklinikalla hampaiden poistossa. ”Mä voisin kuvitella sut hyvin tänne, sä sopisit kuvaan” totesi tuolloin äitini eläinklinikan hulinaa seuratessaan ja siitä se ajatus sitten lähti… Abivuonna oli kuitenkin myöhäistä enää alkaa lukea fy/ke/bi:aa pitkänä, joten päätin tilata Eximialta itseopiskelumateriaalit ja katsoa, kuinka pitkälle pääsisin yksin puurtamalla. No, kuten arvata saattaa, en päässyt, vaan luovutin melko pian. Edellisvuonna puolitosissaan lääkikseen hakeneelta kaverilta saatu pääsykoekirja Galenos eli tuttavallisemmin ”Galle” ja jo materiaalit itsessään olivat minulle täyttä hepreaa. (Huomaa, että käytössäni oli vielä tänäkin vuonna siis Gallen vanha painos (uusi on kellertävämpi kanneltaan), eli silläkin pärjäsi vielä aivan hyvin, kunhan kopioi puuttuvat sivut ja korjaili jokusia kohtia, jotka kavereilla oli eri lailla. Koristelin myös Galleni muistilappusilla, joiden avulla kappaleet löytyivät kirjaa selailtaessa helposti ja lisäksi merkkailin niillä myös vaikeita, kerrattavia kohtia.) Samoin io-matskuni ja lukion kirjani olivat pari vuotta vanhoja, mutta aivan asiansa ajavia.

Niinpä päädyin pitämään välivuoden miettien, mitä todella haluaisin isona tehdä. Olin työkkärin kautta harjoittelijana eläinkaupassa 7kk ja eläinklinikalla 3kk ja tänä aikana minulle varmistui (en tosiaan ollut koskaan ollut klinikalla edes TET:ssä, vain asiakkaana), että eläinklinikka olisi se työympäristö, jossa haluaisin tulevaisuudessakin tehdä töitä – joko eläinlääkärinä tai edes pieneläinhoitajana tai eläinfysioterapeuttina.

Keväällä -08 en huomannut ilmoittautua tarpeeksi ajoissa pieneläinhoitajakoulutuksiin (jälkeenpäin katsottuna onneksi), mutta sen sijaan hain lukemaan fysioterapiaa Helsinkiin Metropoliaan ja pääsinkin sisään. Eläinfysioterapeutiksi päästäkseen on nimittäin ensin käytävä 3,5-vuotinen ihmispuoli ja sitten 1,5-vuotinen eläinpuoli. Tuossa muuten mielenkiintoisessa ammatissa minua kuitenkin epäilytti se, että miten paljon ohessa joutuisi kuitenkin hoitamaan ihmisiä, mikä minua taas ei ollenkaan kiinnosta. Niinpä päädyin ottamaan paikan vastaan, mutta lykkäämään sitä vuodella.

Olin keväällä yrittänyt lukea kemiaa ja fysiikkaa itsenäisesti, mutta hieman heikolla menestyksellä. Suunnitelmissani olikin suorittaa fy/ke/bi –kurssit iltalukiossa, käydä keväällä valmennuskurssi ja pyrkiä ensimmäistä kertaa todella elukkaan. Sitten paikallislehdessä sattui kuitenkin olemaan ilmoitus 9kk kestävästä lääketieteen valmennuskurssista naapurikaupungin kansanopistossa. Otin tästä paremmin selvää ja päätin ilmoittautua, koska kurssilla luvattiin käydä fysiikasta, kemiasta ja pitkästä matematiikasta lukion oppimäärä ja Galle läpi – siis iltalukio ja valmennuskurssi yhdessä, suht lähellä ja tähän sai vieläpä opintotukea!



Samoihin aikoihin muutin eksäni luota nykyiseen yksiööni asumaan ja täältä kävin sitten bussilla naapurikaupungissa kurssilla (lisäkustannuksia seutulipusta 75e/kk). Syksystä bussiaikataulut natsasivat kivasti, mutta keväällä niitä muutettiin siten, että oli aina joko 45 min etuajassa opistolla tai 15 min myöhässä... Päivämme alkoivat yhdeksältä ja kestivät kahteen.

Nautin opistoajasta kovasti: aamulla oli ihanaa, kun sai vain istua bussissa ja kertailla päivän aiheita tarvitsematta heti puhua kenellekään. Opiston ruuat olivat mahtavia ja välillä kävin aamupalallakin ja sitten teekuppi kourassa tunnille, ah <3 Väki koululla vaihtui ahkeraan, sillä siellä järjestettiin paljon lyhyitä kielikursseja. Niinpä tunnelma oli myös useimmiten varsin kansainvälinen, etenkin kun siellä kävi myös pakolaisia opiskelemassa suomea. Monesti me suomalaiset olimme jopa vähemmistönä :D

Ryhmässämme vallitsi hyvä henki ja autoimme ja tsemppasimme toisiamme etenkin loppua kohden kovasti. Vieressäni istuneen tytön kanssa mietimme näitä fyssan, kemian ja Gallen koukeroita erityisen tarkkaan yhdessä, sillä meillä molemmilla taisi olla aika samat lähtökohdat. Kova työ kuitenkin palkittiin: pääsimme molemmat lopulta sisään. Yhteensähän meitä pääsi 4/9.

Gallea en ollut siis tosiaan ennen kurssia juuri lukenut, vaan opiskelin aina kotona päivän aikana käsitellyt aiheet kurssin edetessä. Fysiikka/kemia/matematiikka –päivinä (ma-ke) kävimme ensin syksyllä läpi pitkää matikkaa, johon kului lopulta ehkä hieman liikaa aikaa, koska lyhyelläkin olisi hyvin pärjännyt. Me yhdeksän rohkelikkoa kuitenkin edustimme ns. kokeiluerää, sillä olimme ensimmäinen vuosikurssi, jolle tämä valmennuskurssi järjestettiin. Vasta joulun maissa siirryimme toden teolla fysiikan ja kemian pariin ja kävimme läpi oikeastaan kaikki lukion kurssit pl. ykköskurssit ja magnetismin. Tänä aikana kurssitehtäviemme ohella laskin suunnilleen kaikki lukion kirjojen laskut ko. kursseista, osan jopa pariin kertaan. Näin jonkinlainen laskurutiini saatiin alulle. Loppukeväästä teimme paljon paljon soveltavia ja välillä varsin vaikeitakin tehtäviä ja pohdiskelimme tarkkaan esim. pintajännitys-kappaletta.

Meillä oli sikäli hyvä tilanne, että opettajana oli ihan yliopistotason fyysikko. Ihan lopussa jäi myös hyvin aikaa kertailuun ja saimme jatkuvasti vaikuttaa opetukseen aktiivisesti ja toivoa vaikeita asioita käsiteltäviksi. Niinpä kurssin lopussa tuntuikin, että kaikkiin kysymyksiin oli saanut vastauksen, eikä Galleen tuntunut jääneen epäselviä kohtia. HUIMA muutos vuodentakaiseen, jolloin en ymmärtänyt aiheesta juuri mitään! Toki myös joitain ongelmiakin oli (kuten tuo matikkaan tuhraantunut aika) - uusi kurssi kun oli kyseessä - mutta kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen. Olin saanut ne puuttuvat pohjat, joita olin lähtenyt hakemaankin.

Bilsan opetus oli myös aivan ensiluokkaista. Bilsassa meitä opetti niin ikään biologiksi valmistunut opettaja, joka käytti välillä varsin monipuolisiakin opetustyylejä. Pelasimme mm. "aliasta" opettajan Gallen termeistä laatimilla korteilla ja tämä oli niin kivaa, että innostuimme itsekin askartelemaan näitä kortteja lisää (kts. kuva alla). Myös bilsan opetukseen saimme vaikuttaa aika tavalla ja aikaa kertaukseen jäi loppukeväästä loistavasti. Itse arvostin erityisesti pääsykoetyyppisiä tehtäviä, pistoja, kuvatehtäviä (ja ylipäätään kuvia opiskelun tukena, esim. solujen väliset liitokset oli näin paljon helpompi hahmottaa) ja aineistotehtäviä, joita teimme etenkin loppukeväästä ihan kivasti ja saimme henkilökohtaista palautetta. Kokeita oli myös sopivasti ja kun niihin luki kunnolla, helpotti se kevään luku-urakkaa huomattavasti.

 Kaiken kaikkiaan matskuja kurssilta kertyi yksi pursuileva mapillinen (ma/ke/fy) ja toinen ns. normaalikokoinen bilsaa. Näiden lisäksi käytin Eximian (-07), Huippuvalmennuksen (-06) ja osittain myös Epionen materiaaleja (Epionelta en tosin tehtäviä tehnyt kauheasti). Nämä olivat mielestäni erittäin hyvänä tukena, etenkin tuo Huippuvalmennus, joka sisälsi paljon hyviä tehtäviä etenkin kemian osalta. Toisaalta Epionella oli hyvin selitetty joitakin aiheita, kuten magneettikuvausta ja Eximian teoriatiivistelmästä pidin kovasti, sillä tykkäsin aina lukea päivän aiheista ensin ns. yksinkertaistetusti io-materiaaleista ja ikivanhasta, laboratorionhoitaja-isäni muinoin käyttämästä IFA:sta (Ihmisen fysiologia ja anatomia) ja sitten vasta Gallesta.







Kurssimme bilsan matskuja (klikkaa kuvia isommaksi):









Kemiaa ja fysiikkaa:





Ihan loppuaikana en opistolla enää kauheasti käynyt (tein kertaustehtäviä etänä kotoa - helpotti kun sai olla koko päivän kotona matskujen ääressä tarvitsematta lähteä kouluun). Taloudellisesti sain olla tiukemmilla kuin koskaan ennen, kun tuon koulun ohella oli normaalit vuokrat ja eläminen ym. maksettavana. Mutta siitä huolimatta - elämäni paras tai yksi parhaista vuosista ehdottomasti ! Oli tosi kiva haastaa itsensä päivittäin opiskeluun oman unelman puolesta ja näin jälkeenpäin katsottuna se todella kannatti :)