Milano/Como/Verona -09

Ystäväni halusi ostaa minulle syntymäpäivälahjaksi matkan jonnekin ja kohteeksemme valikoitui Milano, jonne sattui olemaan halpoja matkoja tarjolla (lennot+hotelli 220e + 260e kahdelta). Varasimme matkan siis melko ex tempore ja päätimme tehdä myös pari päiväretkeä Comon kylään Como-järvelle sekä Veronaan. En ollut koskaan aiemmin käynyt Italiassa, joten olin hyvin innoissani :)

1. päivä





















Lensimme ystäväni TePan kanssa Milanoon (tai oikeastaan Bergamoon, josta on tunnin bussimatka Milanoon) Ryanairilla Tampereelta. Olimme perillä ehkä n. klo 17. Milanossahan kello on tunnin Suomen aikaa jäljessä. Löydettyämme hotellille ja saatuamme vaihdettua kevyempää vaatetta päälle (lämpötilat huitelivat hellelukemissa koko viikon, jopa +29 asteessa), päätimme lähteä tutustumaan kaupungin keskustaan ja erityisesti Piazza del Duomoon, jolla Duomo, tuomiokirkko, päänähtävyys sijaitsee. Samalla aukiolla on paljon muotiliikkeitä, ravintoloita (kalliita), riemukaari ja Galleria Vittorio Emanuele II (vanhimpia eurooppalaisia toiminnassa olevia kauppakeskuksia – katettu lasikattoinen käytävien muodostama halli, jossa mm. Pradan ja Louis Vuittonin liikkeitä).





Gallerian toisella puolella Piazza della Scala, jonka laidalla sijaitsee kuuluisa oopperatalo La Scala ja keskellä Leonardo da Vincin patsas, johon on kuvattu taiteilijan neljä työnalaa: anatomia, arkkitehtuuri, maalaus ja insinöörin työ.

Hengailimme näillä piazzoilla pimeän tuloon asti, nautiskelimme tunnelmasta ja totuttelimme kuuman kosteaan ilmaan. Kävimme myös syömässä läheisessä ravintolassa, jonka antiin emme tosin olleet järin tyytyväisiä: TePan annos oli täysin mausteeton ja ranskalaiset pliisuja, oma kana-annokseni kovin pieni, eikä vienyt nälkää. Hotellille päästyämme ilmastointi ei ollut vielä ehtinyt puhaltaa tarpeeksi kauaa, joten edessä oli kuuma yö. Jouduimmekin tapojemme vastaisesti turvautumaan baarikaapin vesipulloon (2,60e…), kun emme muualta vettä siihen hätään saaneet.







2. päivä



Toisena päivänä, maanantaina, olivat kaikki museot keskieurooppalaiseen tapaan kiinni, joten suuntasimme koko päiväksi Como-järven rannalla olevaan Comon kaupunkiin nautittuamme ensin hotellilla ala-arvoisen aamiaisen (munia ja vähän hedelmiä). Edestakainen junalippu maksoi n. 6-7 euroa. Como oli uskomattoman kaunis n. 100 000 asukkaan kaupunki, joka oli ollut strategisesti tärkeä Milanolle. Se sijaitsi vuorien välissä kirkasvetisen järven rannalla ja sieltä pääsi Funicolare-junalla (4,50e edestakaisin) ylös vuoren huipulle Brunaten kylään, jossa seistä tönötti myös oma pikkuinen kirkkonsa. Vuorelta avautui komeat maisemat aina Apenniineille asti. Lämpöä oli n. 25 astetta. Söin vuorella kaupasta evääksi ostettua salaattia ja tonnikalaa, ja TePa halusi ostaa minulle muistoksi puisen käsityönä tehdyn siilin :)







Palattuamme alas Comoon kävelimme jonkin aikaa järven rannalla. Koko kaupungissa leijui merellinen tuoksu, mutta ilma oli todella kuuma. Niinpä kävimmekin kahlailemassa järvessä – varsinaisia uimapaikkoja siellä ei pettymykseksemme ollut. Vesi oli todella kirkasta ja lämmintä, pohja veden pyöreiksi hiomia kiviä.
















Seuraavaksi suuntasimme Comon ”keskustaan” ja kävimme tutustumassa Comon Duomoon. Ostin itselleni myös 30 ml pullon Aquolinan Pink Sugar –hajuvettä (n. 16e), jota olin pitkään himotellut. Keskustassa eräällä aukiolla sijaitsi myös Alessandro Voltan patsas – viime talven fyssan luvuista tuttu nimi :D Sähkön parissa kunnostautunut mies siis, joka oli syntynyt Comossa.

Keskustasta käpöttelimme jälleen rantaan ja lähdimme risteilylle järvelle (hintaan 6,80?). Se viilensi ihanasti :) Näimme useita pikkukyliä ja villoja vuorten rinteillä. Risteily kesti noin tunnin.

Lopuksi kävimme vielä syömässä. Otin pienen pitsan palan, josta jätin suurimman osan pohjaa syömättä (joku roti niissä hiilareissa ;D). TePa sen sijaan söi hieman tukevammin pitsaa. Sitten sai paluumatka Milanoon alkaa.





3. päivä



Tiistaiaamuna selvisi, että aamiainen ei kuulunutkaan huoneemme hintaan, vaan maksoi 13e/hlö, eli olimme jo maanantaina tehneet itsellemme laskua 26e edestä. Tämä harmitti vähän, sillä nyt oli sitten hankittava aina aamuiksi jotakin evästä kaupasta. Aamupäivällä menimme kuitenkin hengailemaan Giardini Pubbliciin eli suureen puistoon, sillä päivä oli kuuma ja jaloissa tuntui edellisen päivän kävely. Puistossa näkyi paljon koiria, joita ulkoilutettiin pääasiassa vapaana. Koiria näkyi muutenkin Italiassa huomattavasti runsaammin kuin Espanjassa vuonna -05. Tai sitten niihin vain kiinnitti nyt enemmän huomiota :) Lisäksi puistossa olisi ollut perhostalo (suljettu elokuussa niin kuin muuten useat muutkin paikat, kuten kioskit ja kaupat – italialaiset lomailevat elokuussa, mikä taas selittänee osaltaan matkamme edullista hintaa…), lapsille poniajelua ja possujunia, planetario ja muutama kahvila.
Lammikoissa uiskenteli sorsia ja kivikkorakennelmissa mennä vilisti paljon pieniä liskoja, jotka kotoa käsin tunnistin muurisisiliskoiksi (Poracis muralis, Common Wall Lizard). Jotkut paikalliset viettivät siestaa penkeillä tai nurmikolla torkkuen. Itse vetelin täällä jälleen salaatin tonnikalalla ja TePa kahvilasta jonkin sortin leivän, joka oli kyllä herkullisen näköistä.

Puistosta jatkoimme hotellin kautta Duomolle tutustumaan kirkkoon sisältä käsin. Komea goottilaistyylin ilmentymä – Italian kolmanneksi suurin kirkko. Itse pidin etenkin kauniista ruusuikkunoista, joiden kussakin ruudussa oli oma taideteoksensa.





”Naviglille” eli katsomaan Milanon viimeisiä jäännöksiä kanaaleista, joita pitkin kaupunkiin on ennen kuljetettu mm. marmoria rakennustarpeiksi. Sittemmin suuri osa näistä kanaaleista on täytetty, mutta hieman loitommalla keskustasta on näitä vielä muutamia jäljellä. Menimme paikalle metrolla omalta lähiasemaltamme Centrale F.S:ltä eli keskusrautatieaseman metroasemalta, joka siis sijaitsi lähellä hotelliamme, Delle Nazionia. Kävelimme yhden kanaalien rantaa paikkaan, jossa oli muinoin ollut kolmen kanaalin risteys ja löysimme sieltä kivan ruokapaikan. Itse söin lihaa ja jotakin juustoa. Kun lähdimme kävelemään takaisin päin, alkoi kanaalien varsille ilmestyä koru- ja vaate- sekä laukkumyyjiä. Itse ostin muutaman vaatteen ja korun muistoksi.




4. päivä



Keskiviikkoaamuksi (klo 9.45) olimme viikkoa aiemmin onnistuneet vielä saamaan liput da Vincin ”Viimeistä ehtoollista” ihailemaan. Yleensä noita lippuja ei saa kuin viikkojen päähän, mutta joku vinkkasi minulle sivuston tickitaly.com (tms.), mistä lippuja vielä noinkin lyhyellä varoitusajalla sai. Viimeinen ehtoollinenhan on ehdottomasti Milanon tärkeimpiä, jollei jopa tärkeinkin nähtävyys. Liput maksoivat n. 11e ja paikan päälle pääsi helposti metrolla. Itse fresko peitti kokonaisen seinän Santa Maria delle Grazie –kirkon yhteydessä olevasta kappelista, joka muuten oli valkoinen lukuun ottamatta toista seinää, jota koristi Donaton Crucifixion. Ilmeisesti kappeli oli maailmansodan pommituksissa niin pahasti tuhoutunut, ettei muuta oikein ollut jäänyt jäljelle. Ja Viimeistä ehtoollistakin on jouduttu korjailemaan hyvin varhaisista vaiheista lähtien, sillä se on aina rapissut pois. Eikä se järin hyvässä kunnossa ollut nytkään. Varsin vaikuttava taideteos – etenkin kun olin juuri katsellut da Vinci –koodin :D Mutta aika kallis ja vaikeaksi tehty vierailu se silti oli.



Itse Santa Maria delle Grazie –kirkossa sai kuvata, toisin kuin kappelissa. Kirkko oli kaunis ja valoisa, renessanssityylin murrosvaihetta edustava rakennus. Sielläkin tosin näkyivät pommitusten jäljet mm. lattiassa ja maalauksissa, joista monista puuttui suuria paloja.



Seuraavaksi jatkoimme tieteen ja teknologian kansallismuseoon, joka sijaitsi aivan kirkon lähellä. Onnistuimme tosin ensin harhailemaan korttelin väärällä puolella, mutta ystävällinen paikallinen nainen tarjosi meille apuaan ja ohjasi oikeaan paikkaan. Ylipäätäänkin italialaiset vaikuttivat kovin ystävällisiltä ja rennoilta ihmisiltä.



Itse museossa olimme molemmat varsin väsyneitä – jalat rikki kaikesta kävelystä ja muu kroppa kuumuudesta, nälästä, janosta ja informaatiotulvasta. Emme siis ehkä saaneet museosta niin paljon irti kuin paremmassa vireessä olisi saanut. Siellä kuitenkin esiteltiin mm. kulkuneuvoja: junia, lentokonetta, sukellusvenettä, laivoja, kierrätystä, eri materiaaleja, metalleja, varhaisia tehtaita ja pajoja, musiikki-instrumentteja, median kehitystä ja ennen kaikkea Leonardo da Vincin aikaansaannoksia. Itselleni oli ainakin kovin valaisevaa nähdä, kuinka paljon erilaisia koneita da Vinci oli suunnitellut (hänen piirustustensa mukaan oli museoon rakennettu käytävällinen pienoismalleja kaikista keksinnöistä), kuinka tarkkoja anatomian kuvauksia hän oli piirtänyt (osatakseen maalata ihmisiä ilmeikkäämmin) ja millaisia arkkitehtuurisia suunnitelmia häneltä oli löytynyt. Tämän lisäksi da Vinci oli suunnitellut erilaisia lentokoneita (ja tutkinut sitä varten lintujen siipiä), maalannut tauluja, tutkinut kasveja ja ollut kiinnostunut musiikki-instrumenteista. Tyypillinen renessanssin ihanneihminen, niin kuin historian tunneilla aina toitotettiin, mutta tämän kyllä sisäisti paremmin vasta nähdessään konkreettisesti kaikki nuo tuotokset.



Viimeisimpänä Milanon nähtävyytenä menimme katsomaan Castello Sforzesco –linnaa. Itse linnaan ei juuri päässyt tutustumaan ja ilmeisesti sen sisällä olisikin ollut lähinnä vain taidemuseoita. Linnan ympäristö oli kuitenkin täynnä ihmisiä ja elämää – erityisesti linna ympäröivä suuri puisto ja sen toisella puolella oleva suihkulähde, jossa me monien paikallisten tavoin kävimme kahlailemassa ja virkistäytymässä. Teki hyvää :) Täältä ostin vielä eräästä kojusta mekon itselleni.







Lopuksi kävelimme vielä sunnuntaisia reittejä pitkin Duomolle ja kävimme hakemassa siellä pizza slicet Auto Grilliltä eli eräänlaisesta pikaruokapaikasta. Nautimme ne sitten ulkona Duomon edessä rappusilla ja istuskelimme siinä jutellen ja iltaa viettäen aika pitkään :) Aukio oli täynnä ihmisiä ja tuohon aikaan oli jo mukava lämpötila ihan vain olla ja nautiskella suurkaupungin sykkeestä.

5. päivä



Viimeisenä päivänä oli vuorossa Verona, sillä aivan kuten kaikkialla oli etukäteen varoiteltu, Milano on parissa päivässä aika lailla nähty. Veronaan menimme junalla, mutta jouduimme ensin vaihtamaan metrolla toiselle rautatieasemalle, mikä veikin oletettua enemmän aikaa, joten myöhästyimme 11.30 junasta ehkä minuutilla. Seuraava lähti sitten tunnin päästä, joten odottelimme sitä sitten asemalla tutustuen Veronaan etukäteen matkaoppaista.

Itse matka kesti pari tuntia ja maksoi n. 16e (meno-paluu). Nautin kuitenkin suuresti, kun välillä sai vain olla, eikä tarvinnut kävellä tai keskittyä mihinkään :) Täksi viimeiseksi päiväksi olin kuitenkin tehnyt virhearvioinnin kenkiä valitessani: sain Spiritin valkoisista balleriinoistani järkyttävät rakot alta aika yksikön, kun taas gladiaattoreilla olisi varmasti vielä tämä viimeinenkin päivä sujunut ongelmitta (lukuun ottamatta järkkyjä rusketusrajoja, katso kuva :D). No, onneksi ostamani pienet sukat ja nenäliinatoppaukset auttoivat sen verran, että eteenpäin päästiin.





Veronan asemalta pääsi helposti bussilla (1e) keskustaan. Siellä jäimme pois kyydistä Piazza Bran kohdalla, sillä siellä sijaitsi Veronan ehkä tunnetuin nähtävyys – roomalaisrakenteinen Arena eli Colosseumin tyyppinen gladiaattoriesityksiin käytetty teatteri, jossa näin heinä-elokuussa järjestetään oopperaesityksiä. Sieltä ostimme VeronaCardin (joka tosin olisi kannattanut ostaa jo asemalta) hintaan 10e. Sillä sai ilmaisen sisäänpääsyn kaikkiin Veronan nähtävyyksiin, museoihin ja ilmaiset bussiliput, mistä kertyi selvää säästöä jo parin ensimmäisen nähtävyyden kohdalla. Tutustuimme Arenaan ja kiipesimme ylätasanteelle asti ihailemaan maisemia.

Arenalta jatkoimme via Mazzinia pitkin Piazza dell’Erbelle (matkalla ostimme muuten eräästä gelaterista eli jätskibaarista aivan ihanat sitruuna- ja mansikkasorbetit) eli muinaiselle ”yrttitorille” ja sieltä suoraan toiselle tunnetuimmista nähtävyyksistä eli Julian talolle/parvekkeelle.

Talon seinät oli rustattu täyteen rakkauden tunnustuksia ja pihapiirissä oli useita Romeo & Julia –aiheista krääsää myyviä kauppoja. VeronaCardilla (tai maksamalla 6e) pääsi myös käymään Julian parvekkeella valokuvia varten ja pakkohan se sitten oli koittaa :D

Tämän jälkeen kiertelimme Piazza dell’Erben myyntikojuihin ja ostimme hieman hedelmiä kuuman päivän (29 astetta) houkuttelemina. Olivat sitä paitsi hyviä!



Seuraavaksi oli vuorossa Romeon talo, jossa ei varsinaisesti ollut mitään nähtävää – olipa vain eräälle talolle annettu moinen nimitys. Ja siis eihän tuo Juliankaan talo oikeasti liity Shakespearen fiktionaalisiin hahmoihin, mutta se ei turisteja haittaa ;)



Sitten jatkoimme ihailemaan Adige-joen rantamaisemaa ja ylitimme joen Ponte Pietra –sillan yli saapuen Teatro Romanolle, ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevalle amfiteatterille (tai sen maan alta kaivetuille jäänteille), jossa olisi sijainnut myös arkeologinen museo – VeronaCardilla jälleen pääsimme mukavasti sisään. Museoon emme kuitenkaan siinä säässä (ja niillä jaloilla) jaksaneet tutustua, vaan päätimme mennä vilvoittelemaan jalkojamme ja nyt suorastaan kuumaksi käyneitä vesipullojamme Adigen rannalle. Ja se vesi oli todella kylmää, lähes jäätävää – kenties Alpeilta peräisin?

Jalkojen vilvoittelun virkistäminä vaihdoimme taas Ponte Pietran toiselle puolelle ja kävelimme tutustumaan viimeisiin listalla olleisiin kohteisiimme, Veronan Duomoon (kaunis renesanssityylinen kirkko, jossa oli tosin juuri meneillään jokin kirkollinen toimitus) sekä Castelvecchio-linnaan (= ”vanha linna”). Sen sisäosiin olisi ilmeisesti päässyt tutustumaan vain taidemuseoiden kautta, mutta tätä emme sitten enää ehtineet tehdä, ennen kuin linna meni kiinni. Niinpä lähdimme kulkemaan jälleen kohti Piazza Bra:ta, ja matkalla sattui vastaan yksi ihana kauppa, jossa tein reissun ainoat kenkäostokseni :)



Piazza Bra:n laitamilla kävimme sitten viimeisen illan kunniaksi pizzalla ja minäkin luovuin karppauksestani siksi aikaa, kun kerran Italiassa oltiin. Otin anjovispizzaa, koska se oli kaikkein halvin (:D), n. 5,60e ja rahaa oli reissuun uponnut jo älyttömiä määriä, vaikka juuri mitään emme edes olleet ostelleet. Mutta herkkua oli, ai että :) Kyllä jäi Suomen versiot kakkoseksi!



Sitten lähdimme kävelemään rautatieasemalle, koska emme enää onnistuneet löytämään pysäkkiä, jolta olisi lähtenyt oikeiden linjojen busseja. Matkalla ostimme vielä jätskit jälkkäriksi – minunkin oli pakko päästä maistamaan maidollista versiota (ja voin kertoa, että seuraavana päivänä vatsa ja kroppa eivät suoranaisesti ainakaan kiittäneet…) ja se oli aivan ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n hyvää! Otin pallon hasselpähkinää ja jotakin suklaa-pähkinäjuttua. Sellainen tumma suklaa ja toffee jäivät kaihertelemaan, niitäkin olisi ollut kiva maistaa :)



Juna-asemalla olimme kivasti etuajassa, mutta matka sai ikävän käänteen päästyämme takaisin Milanoon: TePan lompakko oli joko varastettu tai pudonnut noustessamme junasta pois. Palasimme takaisin asemalle ja TePa etsi junan läpi, mutta ei löytänyt lompakkoaan. Niinpä kortit piti sulkea ja tehdä rikosilmoitus poliisille. Toivottavasti kortteja ei kuitenkaan ollut ehditty höyläillä vielä missään. Tämä selvinnee viikon loppuun mennessä. Ei siis niin hyvää, ettei jotakin pahaakin.


6. päivä



Aamulla heräsimme kuuden aikaan ja tsekkasimme pois hotellista. Sitten rautatieasemalta lähti bussi kohti Bergamoa. Lento sujui valtavasta väsymyksestä ja alkavasta flunssasta huolimatta varsin kivasti ja ennen kuin arvasimmekaan, olimme jo koto-Suomen kamaralla. Vaikka matkustaminen onkin kivaa, niin on se aina ihana tulla kotiinkin – etenkin, kun oli Iippua jo kova ikävä :) Ja mussu pieni otti vielä emäntänsä niin suurella riemulla vastaan, ai ai sitä fiilistä!