Foal sitting

Palasin tuossa kotiin varsanhoitokurssin ensimmäisestä päivystyksestä ja piti tulla vielä kirjaamaan tuoreimmat ajatukset muistiin. Päivä muistutti taas kovalla kertaryminällä siitä, mitä varten täällä oikein opiskellaan. Hoidettavanamme oli kaksi varsaa, toinen keskonen ja toinen muulla tavalla ongelmainen, jonka vointi vaihteli aivan laidasta laitaan. Kyllä siinä tuli melkein tippa linssiin ja askarruttamaan jäi, miten pienten hevostenalkujen mahtaa nyt yön pimeinä tunteina käydä.

(Kuva)

Empaattisuus on eläinlääkärin työssä hyvästä, liika herkkyys ei. Ehkä se kultainen keskitie löytyy, kun työhön aikanaan tottuu. Vaan muistanpa itsekin erään nuoren eläinlääkärin vuodattaneen rinnallani kyyneleitä yllättäen käsiini kuolleen kanini vuoksi (itsehän itkin tuolloin kuin vuolas putous), enkä pitänyt sitä mitenkään pahana, päinvastoin. Asiakaspalvelutaitoja harjoitellaan opinnoissamme ymmärtääkseni kuitenkin harmillisen vähän. Ehkä jo pääsykokeissa niin ihmis- kuin eläinpuolella olisi tämän suhteen hieman kehittämisen varaa. Olen nimittäin kuullut useammankin eläinlääkärin todenneen, etteivät olisi hankkiutuneet tähän ammattiin, jos olisivat tienneet, miten paljon tässä työssä joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä.

(Kuva)

Yhtenä ensimmäisistä todellisista kosketuksistani hevosiin päivä oli myös mielenkiintoinen, sillä kaikki nyt kohtaamani hevoset eivät varsinaisesti olleet rauhallisimmasta päästä - ymmärrettävistä syistä tosin. Hiukan siis pukkasi välillä jännitystä niskaan, mutta jotakin hevosten elekielestä koen myös kaiken ohessa oppineeni. Pikku varsojen käsittely on taitolaji sekin, sillä nuo lähes pelkkää jalkaa olevat otukset tuppaavat sätkimään (hyvässä tapauksessa = tarpeeksi terve varsa) ja nykimään eri suuntiin. Jos etujalat saa pysymään paikallaan, tapailevat takajalat jo laukka-askelia tai pää vippaisee kipeästi kolahtaen omaan leukaan. Enää en ihmettele, miksi "villi varsa" ja "vikuroiva varsa" ovat niin kieleen vakiintuneita sanapareja, että ne kuulostavat ei-hevosihmisen korvaankin varsin tutuilta.

(Kuva)

Eritteistä pääsi jälleen ottamaan toden teolla mittaa. Perinteisen oksennuksen tosin korvasi tällä kertaa tammoista ajoittain suorastaan ruiskunnut maito. Kuinkahan moni eläinlääkärin tai -hoitajan ammatista haaveileva todella tietää, miten paljon työhön kuuluu juurikin tuota erinäisten eritteiden kanssa lutraamista ja niiden siivoamista? Ehkä pääsykokeita pitäisikin uudistaa siten, että kokelaiden pitäisi ensitöikseen siivota parit ripuliset takapuolet, oksennuslammikot ja pissakroonarit lattioilta ja selvittää muutama kipakka asiakaspalvelutilanne. Auttaisikohan tämä karsimaan parhaiten motivoituneet joukosta? ;)

PS. Kiitos sinulle, joka vihjaisit Dunlopeista eli niistä turvasaappaista, sellaiset odottivat minua kotipuolessa (kiitos myös sinne) :)

Pizzaperjantai

Viime perjantain darrapäivän kunniaksi tuli väännettyä jälleen karppipitsaa Vyötärön metsästäjän pizzapohjaohjeen avulla. Itse tosin vaihdan aina maitorahkan kermaviiliin, koska se antaa pohjalle pehmeämmän maun ja ruisjauhot karpimpaan mantelijauheeseen.

Vyötärön metsästäjän pizzapohja

yksi pyöreä pizza

1/2 prk kermaviiliä
n. 70g juustoa raastettuna 

1 kananmuna 

2 rkl vehnälesettä 

2 rkl mantelijauhetta
n. 1 tl leivinjauhetta

Ainekset sekoitetaan ja levitetään ohueksi levyksi leivinpaperin päälle pellille. Paistetaan 200 asteessa ensin 10 min, levitetään päälle täytteet ja paistetaan vielä niiden kera 10-15 min.

Tein vain puolikkaan pohjan (ettei tule syötyä liikaa ;)) ja muotoilin sen tällä kertaa pyöreäksi. Täytteenä ananasta ja tonnikalaa, muuta ei tähän hätään kaapista löytynyt.

Pääsiäisjuttuja

Pääsiäinen on yksi suosikkijuhlapyhistäni. Se symboloi niin vahvasti kevään tuloa ja uuden syntyä. Ja väritkin sointuvat kerrankin sisustukseeni ;) Itse asiassa nämä pääsiäiskoristeet ovatkin ensimmäisiä omaan kotiin hankittuja sesonkikoristeita - nyt siis jo kolmatta kertaa ja kolmannessa kodissa esillä.

Rairuohon kylväminen jäi hieman viime tinkaan (viime lauantaihin, jolta kuva), mutta kyllä sieltä nyt jo kivasti ruohonkorsia nousee :) Pääsiäinen olisi tarkoitus viettää osin Vantaalla, osin kotipuolessa ja osin Tallinnassa. Iloista pääsiäistä itse kullekin, muistakaahan pääsykokeisiin lukijatkin rentoutua välillä ;)

Vaihtelua aamupaloihin

Olen himppusen kyllästynyt pekoni-/nakki-/kananmunaosastoon, joten yksi päivä tuli kokeiltua tällaisia ensimmäistä kertaa.

Juustoleipäset

(2 leipää)

1 kananmuna 

0,75 dl mantelijauhetta

1 dl juustoraastetta
1 tl leivinjauhetta

Aineet sekoitetaan, muotoillaan leiviksi leivinpaperille ja paistetaan 225 asteessa kauniin ruskeiksi.
Rakenne oli näissä tosi leipämainen ja mehevä, eikä sattuneista syistä edes kookoksen tai soijan (=ei leipämäistä) makua. Tulee varmasti tehtyä toistekin!

"Tapaus x"

(Kuva)

 Huhhuh, mikä päivä. Jätin taas aamuluennot välistä (koskahan viimeksi olen moisella edes istunut, hmm?) ja lueskelin lämmönsäätelyä kotona. Välillä tuntuu, että omatoiminen lukeminen on etenkin tiettyjen aihepiirien suhteen paljon tehokkaampaa kuin luennoilla istuminen - niissä viehättää ainoastaan se sosiaalinen aspekti ;) Jos olisin kuuntelemalla oppiva, olisi tilanne heti aivan toinen, mutta valitettavasti mieleni hylkii käsiteltävää aihetta kuin teflonpannu jonkun muun papattaessa sitä läpi, eli mieleen ei sillä tavalla jää mitään. Niinpä tyydynkin luennoilla yleensä vain alleviivailemaan ja tekemään prujuihin lyhennyksiä ja kaavioita suomentavia merkintöjä, jotka helpottavat niiden myöhempää lukemista. Raapustelu kun on ainakin omalla kohdallani se ainoa tapa pysyä hämärässä luentosalissa aamuvarhaisella hereillä. Etenkin niillä univeloilla, joita itse yleensä kannan harteillani unirytmini vuoksi.

Pakollisiin ryhmätöihin kuitenkin tietysti tänään iltapäivällä ilmestyin ja niihin menen muutenkin yleensä varsin mielelläni. Nyt meillä on jokusen kerran ollut käsittelyssä "potilaskeissejä" eli saamme esimerkkipotilastapauksen anamneeseineen eli esitietoineen, joiden perusteella pitää sitten diagnosoida sairaus ja laatia siitä pienimuotoinen esitys, joka lopuksi esitetään koko ryhmälle ja puretaan yhdessä opettajien kanssa. Tästä käsittelytavasta saan ainakin itse aina todella paljon irti ja samalla muistuu aina mieleen, että mitä varten täällä ylipäätään opiskellaan. Olen myös nyt jälkikäteen saanut ilahduttavia ahaa-elämyksiä siitä, miten klinikalla, jossa täysin märkäkorvana olin harjoittelijana, todella eläimiä diagnosoitiin ja hoidettiin.

(Sarjis)

Ryhmätöiden jälkeen ahkeroin kolme tuntia omatoimisesti mikroskoopin ääressä piirrellen kuvia koko kevään aikana läpikäymistämme elimistä. Nyt on valmiina vasta neljäsosa, eli saattaapa tulla kiire ennen tenttiä. Oma vika, aikaa olisi kyllä yliopiston puolelta ollut ja onpa sitä nyt vieläkin hieman tarjolla. Hyvä olisi kuitenkin loman aikana saada jokunen tehtyä.

Sitten kävin vielä salilla, kaupassa ja olin ennen yhdeksää kotona. Jännä, miten olenkin koko päivän painellut aamupalalla (pari nakkia, puolikas tomaatti, puolikas porkkana ja kolme siivua pekonia), eikä ole ollut nälkä. Huomaa kyllä, että nälänsäätelykeskus toimii heti paremmin, kun liikkuu paljon ja on karsinut hiilarit minimiin. Rasva ja protsku pitävät paljon kauemmin kylläisinä.

Huomenna olisi taas yksi työhaastattelu, joten luennot taitavat jälleen jäädä välistä. Se tarkoittaa, että lomaksi on paljon lukemista - ja  niin, että lomani taisikin jo itse asiassa alkaa! :) En kyllä mitenkään voi vielä väittää, että elukassa opiskelu tuntuisi järin raskaalta (kop, kop, eiköhän tämä vielä kolahda omaan nilkkaan myöhemmin). Asiat eivät mene yli ymmärryksen (suurin osa jo perusteiltaan Gallesta tuttua), työtä ei ole liikaa, vapaa-ajan harrastus- ja illanviettomahdollisuuksia löytyy jonkin verran, vaikkakin vähemmän kuin monessa muussa tiedekunnassa, pakollisia oppitunteja ajoittain hyvin vähän (eli vapaapäiviä voi itse pitää varsin paljonkin) ja kirjallisia töitä sitäkin vähemmän, toisin kuin vaikkapa lukiossa.

Toki täälläkin saisi helposti tapettua itsensä työllä, jos haluaisi pakkomielteisesti käydä joka luennolla ja saada vitoset kaikista kursseista. Siinä en kuitenkaan näe mitään järkeä, koskei se valtava tietomäärä kuitenkaan pysy loputtomiin päässä ilman kertausta eikä suurin osa siitä kuitenkaan tule kliinisessä työssä vastaan. Tärkeintä, niin kuin meille kovasti toistellaankin, lienee saada hyvä peruskäsitys elimistön toiminnasta, taito löytää tarvitsemansa tieto niin halutessaan sekä säilyttää sellainen hyvinvoinnin ja mielenterveyden (jep, kuulemma varsin suuri osa elukkalaisita syö mielialalääkkeitä/on masentuneita...) taso, että jaksaa sitten klinikkavuoden jälkeenkin tehdä töitäkin palavalla halulla. Sille tasolle olen itse koettanut pyrkiä ja kivasti on mennyt. Työmäärä on tuntunut sopivalta ja tulokset ovat siihen nähden olleet hyviä.

Suurin henkilökohtainen saavutukseni tänä vuonna onkin ollut oman perfektionisti -taipumukseni hiljentäminen lopullisesti useidenkin eri elämänalueiden suhteen. Ennenhän, mikäli en pystynyt antamaan kaikkeani, löin suosiolla hanskat tiskiin ja annoin koko homman mennä läskiksi eli liikuin akselilla ääripäästä toiseen. Nyt uskon kuitenkin vihdoin löytäneeni kultaisen keskitien, jota eteenpäin taivaltaessani tunnen olevani ehkä onnellisempi kuin koskaan.

(Kuva)

Siinäpä nyt hetkeksi spontaania tilitystä opiskelun arjesta. Vantaa kuittaa ja kiittää!

If only I had some more money...

... panostaisin opiskeluun hankkimalla:


1) Veterinary Anatomy of Domestic Mammals (König, Liebich)

Tämä kirja on yksi uusimmista ja parhaimmista näkemistäni anatomian kirjoista, sillä se sisältää paljon hyviä värikuvia, valokuvia, muovivalosmallikuvia (esim. nivelpussit), eri eläinlajien vertailukuvia... toisin kuin oma mustavalkoinen Dycemme, josta ensi vuoden opiskelijoille taitaa olla tulossa värillinen painos. Sitä lienee mukavampi lukea. Dycen teksti on hyvin yksityiskohtaista ja moni kurssikavereistani itseni mukaan lukien onkin nukahtanut mukavasti sen ääreen :D Königin teksti puolestaan on selkeämpää, mutta vähemmän yksityiskohtia sisältävää. Sääli vain, että kuvissa kuulemma esiintyy jonkin verran vielä virheitä, koska kirja on uusi, ja hintaahan on tosiaan se reilu parisataa. Ei näillä tuilla.

  

2) Color Atlas of Veterinary Anatomy, the Dog And Cat (Goody, Stickland ym.)

Tämä on myös kiva anatomian kirja etenkin leikkelyiden kannalta: kirjassa on preparaattikuvia kissoista ja koirista ns. kerros kerrokselta syvemmälle mentäessä ja alapuolella valokuvasta piirretty värikuva, johon eri rakenteet on nimetty. Perusanatomian kertaamisen kannalta ja atlaksena mukava kirja :)










3) Joku eksoihin liittyvä kirja...

Näitä olen  tutkaillut varsin tarkasti jo eläinlääkäripäivillä sekä kirjastossa... sattuneista syistä kun nuo eksot (=eläinlääketieteessä kaikki kissaa pienemmät ja erikoisemmat eli linnut, matelijat, jyrsijät, erikoisemmat nisäkkäät...) sattuvat olemaan aika lailla sydäntä lähellä :) Perusopinnoissa niitä vain ei käsitellä juurikaan.










4) Saunders Veterinary Anatomy Flash Cards -kuvakortit

 Eli anatomian kuvakortit: toisella puolella kuva anatomisesta rakenteesta, toisella puolella rakenteen nimi. Näiden avulla voi siis mukavalla tavalla opetella ja kerrata anatomiaa, tahtoo! Sääli vain, etten ole mistään löytänyt tarkempaa kuvausta tai kuvia esimerkkikorteista. Ymmärtääkseni nämä ovat nyt kuitenkin eläinpuolella varsin uusi juttu, humaanipuolella tällaisia kortteja lienee ollut jo kauemmin. Onko kenelläkään elukkalaisella näistä kokemusta?









5) Turvasaappaat
Tällaiset pitäisi metsästää varsakurssia varten joka tapauksessa. Taidan kuitenkin tyytyä vähän halvempiin kuin tällaisiin 75 euron :D Mikähän lienee kotipaikkakunnan tarjonta, jos vaikka pääsiäislomalla koittaisi nämä hankkia - ensimmäinen päivystys kun on sitten jo heti loman jälkeen.









6) Anatomiset palapelit
Nämä olen maininnut täällä ennenkin, mutta... tahtoooo :)

That Planet Earth turns slowly...

Earth Houria (tänään klo 20.30-21.30) vietellään täällä kynttilän valossa Iipun kanssa, kerrankin ihan rauhassa vain kotona lauantai-iltana. Naapuritalot näyttävät niinikään olevan varsin pimeinä paria asuntoa lukuunottamatta, ja ainakin yhden ikkunasta pilkottavat palavat kynttilät :) Hyvin näyttää sanoma siis levinneen. WWF:n sivuille ilmottautuneita yksityishenkilöitä näyttäisi olevan vajaat 9000.

Tänään vietetään tiedekunnan vuosijuhlia, mutta ykkösillä ei ole sinne asiaa muuta kuin nakitusten merkeissä. Vain jatkoille olisimme tervetulleet, mutta ilmeisesti en ole sinnekään lähdössä, enkä tiedä onko järin moni muukaan. Vaan toisaalta tekee hyvää välillä vähän rauhoittua ja rentoutua. Opiskelukirjojenkin olen antanut vain pölyttyä omassa arvossaan...

Ehkäpä sitä voisi yrittää katsella vaikka jonkin leffan :) Tunnelmallista lauantai-illan jatkoa!

Vinkkejä pääsykokeisiin #2

1. Tee Galenoksesta omannäköisesi
Toisin sanoen suttaa mielesi kyllyydestä ja tee marginaaleihin selventäviä merkintöjä. Koko kirja on huonosti kirjoitettu, joten asioita kannattaa mieluummin pyrkiä selittämään itselleen auki kuin opettelemaan ulkoa. Itselleni esim. käsite pKa jäi Gallen perusteella vähän epämääräiseksi, joten googlettelun perusteella olen esim. kirjoittanut kirjan marginaaliin "aineen kykyä luovuttaa/vastaanottaa H+ kuvataan dissosiaatiovakiolla pKa (=pH-arvo, jossa 50% yhdisteestä ioneina eli 50% dissosioituneena)" + esimerkki, mikä avasi asiaa itselleni enemmän kuin Gallen teksti ikinä... ja kun asiat ovat tuohon marginaaliin kirjoitettuna, on ne helppo tarvittaessa tarkistaa.

2. Tee lukemisesta kivaa
Valitse mukava paikka lukea - sohvalla, mukavasti nojatuoliin uppoutuneena, sängyllä, alkukesästä parvekkeella... varaa vierelle hyvää juotavaa ja/tai syötävää, palkitse itsesi esim. 10 laskun jälkeen pienellä välipalalla, datailuhetkellä tms. Itsehän annoin itselleni luvan lihoa pari kiloa pääsykoekeväänä ylisyönnillä, jos sen ansiosta jaksaisin lukea ja pääsisin sisään - kilot kun ovat myöhemmin helposti karistettavissa :D Käytä mukavia opiskelumenetelmiä - paljon värejä, miellekarttoja tai omia tiivistelmiä, muistilappuja vaikeissa kohdissa jne.  Itse muistilaputin Gallen värikkäämmäksi merkitsemällä kirjan yläpuolelle kaikkien kappaleiden alkamiskohdat ja laitaan eri fy/ken aihepiirien kohdat.

3. Opiskele yhdessä muiden kanssa ja jaa tietosi
Tämä on helpointa tietysti erilaisten valmennuskurssien muodossa, mutta itse pystyyn laitetut opintopiirit ajanevat saman asian myös. Kaverilta on helppo kysyä apua, jos jotakin ei ymmärrä ja vertaistuki on tällaisessa rankassa koitoksessa todella eteenpäinvievä voima. Itse sain kovasti tukea loppurutistuksen aikana ihan Facebookista kurssikaverien statuspäivityksistä - tiesi koko ajan muidenkin lukevan, niin oli itsekin "pakko" tai ainakin se auttoi jaksamaan :) En tiedä, olisinko ilman kurssilaisiammekaan koskaan päässyt sisään, niin tehokasta tuo yhdessä laskeminen ja asioiden pohtiminen oli.

Tykkäsimme kurssilaistemme kanssa kovasti myös Galenoksen perusteella tehdyistä Alias-korteista. Peliä pelatessa oikeasti joutui miettimään kirjan asioita ja termejä kontekstista irrallaan, mikä osoittautui huomattavan paljon vaikeammaksi kuin olisi luullut! Ja erittäin tehokkaaksi myös. Aliasta pelailimme yleensä opistossa ruokatunnin aikana, kun syömisen jälkeen jäi aikaa.

Kertokaahan pääsykokeisiin lukevat, että mitenkäs luvut edistyvät? Onko kova draivi päällä? :)