Keskeltä geenivirheiden keskittymää

Tulin vähän aikaa sitten kotiin toisesta varsapäivystyksestä, eikä vielä väsytä, joten ajattelinpa purkaa tämänkin vuoron tuntoja. Toivottavasti kirjoittaminen ei venähdä (hiukan liian tyypillistä mulle...), koska klo 12 pitäisi kuitenkin olla pirteänä kotikaupungissa jo. Which should be interesting.

Tällä kertaa varsoja oli sairaalalle saapuessamme viime kertaa enemmän. Olisi siis voinut odottaa hieman kiireisempää vuoroa kuin miksi se lopulta osoittautui. Suurin syy kiireettömyyteen oli se, että vain yksi varsoista oli varsinainen "patjavarsa", joka vaatii jatkuvaa hoitoa, eli sitterin pitämään vauvan päätä koholla ja samalla koko eläintä sen oman rinnan päällä, maitoaterioita nenä-mahaletkun kautta ja kyljen kääntämistä tunnin välein, verenpaineen mittausta ja mitä milloinkin.

 (Kuva)

Vastasyntyneen varsan perushoito on siis varsin yksinkertaista ja samaa rutiinia toistavaa, vaikka fyysiset voimat välillä etenkin lötköksi heittäytyvää varsaa nosteltaessa ja kannettaessa ovatkin koitoksella. Nytkin meillä taisivat melkein kaikki valitella selkäkipuja lopputunneilla. Ei siis ole ergonomisesti oikeaoppinen jaloilla nostaminen vielä meillä keltanokilla oikein hanskassa ;)

 (Kuva)

Illan jännin (!) anti taisi olla peräruiskeen antaminen varsalle. Boksin purut kun olivat jonkun mielestä olleet parempaa herkkua kuin tamman maito ;) Tämä kuvaa kuitenkin mielestäni hyvin eläinlääkärin työn haastavuutta: vaikka varsinainen hoito onnistuisi, eläin saattaa tietämättään hankaloittaa paranemistaan keksimällä mitä erikoisempia temppuja. Samankaltainen tilanne lienee lastenlääkäreillä - sillä erotuksella, että lapsille voi yleensä ottaen joitakin asioita kuitenkin saada ihan puhumalla perille. Ja sillä, että lapsilta ei löydy neljää piikkihanskaista raajaa, kunnioitettavan kokoisia kulma- ja raateluhampaita tai kovia kavioita valmiina täydellisesti tähdättyyn iskuun kohti ikävänpuoleista lääkäritätiä.

 (Kuva)

Tähän sopiikin hyvin Korkeasaaren eläinlääkärin Eeva Rudbäckin ikimuistoinen lohkaisu "Ei tämä ole mikään kutsumusammatti. Pikemminkin geenivirhe".

 (Kuva)

Mukavaa viikonloppua itse kullekin!
<3:llä onnellinen mutaation uhri :)

Hay Ya!

Kirjoittelumotivaatio on ollut himppusen hakusessa viime päivinä (povaa muuten tosi pitkää elinikää tälle blogille, jos jo nyt :D). Koitan nyt kuitenkin pyynnöstä (kuulumisistani on siis joku jopa tosiaan kiinnostunut!) kirjoitella taas hiukan kuulumisia ennen - jälleen kerran - luvattoman kiireistä viikonloppua.

EnLiHon tentti tosiaan oli viime torstaina, ja illalla oli ansaitusti luvassa appro eli baarisuunnistus tuolla keskustassa. Ihan mukava keikka, etenkin kun oli paljon elukkalaisia porukalla liikkeellä, joskin jatkot olivat turhan massatapahtuma omaan makuuni. Perjantaina sitten kampesin itseni päivällä ylös mikroskopoimaan. Miten sitä linssin läpi tuijottelua onnistuukin aina harjoittamaan pikku hedari ohimoilla jyhmien? Ei varsinaisesti mitään tehokkainta päänsärkylääkettä ;)

Illalla nollausputki jatkui latobileitten merkeissä. Siihen mulla ei ole näiden kuvien jälkeen mitään kommentoitavaa:

 ... muuta kuin että hullun hauskaa oli nyt jopa jatkoilla, josta tuo vessakuva :D Antanee jotain osviittaa haalareiden sisällä kulkeutuneista olkimääristä...

Lauantaina kampesin itseni ylös vasta 22 maissa illalla (olin kotiutunut aamulla vasta ensimmäisellä aamudösällä), mutta sunnuntaina suuntasin ahkerana tyttönä piirtelemään viimeisiä mikroskopointikuvia yliopistolle, ja sainkin urakan lähes päätökseen. Eilen oli sitten vuorossa ultimate mikroskopointikoitos eli n. 75 kudosleikkeestä oli laadittu tunnistustentti, joka onneksi menikin kerralla läpi. Ei sillä, ettäkö sitä kovasti pelännyt olisin. Mikroskopointi on kivaa. Ja se kuvien piirtelykin. Ainakin, jos ei ole kiire. Eikä sitä hedaria.

On muuten kateenkorva tuo kuvan mykkyrä. Yksi niistä helpoimmista. 

 Muuten on ollut aikamoista lomailua tässä edelleen. Uusi, tämän vuoden viimeinen (!!!) kurssi alkoi nyt, ja se onkin itselleni varsin mielenkiintoinen. Nyt on nimittäin meneillään ensimmäinen kerta, kun koko opinahjossa käsitellään niitä itseäni eniten kiinnostavia eksoja eli jyrsijöitä, lintuja, kaloja, matelijoita ja sammakkoeläimiä. Aika pintapuolisen oloisesti tosin vertailevan anatomian ja fysiologian merkeissä. Toivottavasti tulevaisuudessa näiden pikkueläinten osuuteen opetuksessa tullaan panostamaan hiukkasen nykyistä (=tämä ja valinnaiskurssi) enemmän, sillä niiden määrä (sekä lukumäärällisesti että eri lajien kirjo) lemmikkeinä ja sitä kautta myös potilaina on kuitenkin koko ajan kasvussa. Itse olenkin vakavasti harkinnut ulkomaille vaihtoon lähtöä jossakin vaiheessa opiskeluita, että saisi hiukan laajennettua osaamistaan näiden pikkuotusten hoidossa. Maailmalta kun tietotaitoa kyllä löytyy. Omasta uskalluksestani en vielä ole niin varma. Kiinnostuksestani sitten sitäkin enemmän.

Luentoja ei ole vielä ehtinyt olla järin montaa, mutta ihan lupaavalta on vaikuttanut. Eilispäivän tosin käsittelimme jyrsijöitä lähinnä koe-eläiminä, eikä se ollut varsinaisesti kovin mieltä ylentävää. Lähinnä tuli paha olo. Itsellä kun on jyrsimiä ollut lemmikkeinä, niin jo noiden koe-eläinten asumusten näkeminen aiheutti lievää ahdistusta.

Omista taustoistani voisinkin tässä vaiheessa kertoa lukijoille, että olen kotoisin perheestä, jossa muut eivät koskaan ole olleet erityisen eläinrakkaita (molemmat mummuni ja tätini sen sijaan kyllä). Siitä huolimatta eläinlaumaani on 5-vuotiaasta lähtien kuulunut ainakin viisi kilpikonnaa, useampi akvaariollinen kaloja, kaksi hamsteria, kolme kania, viisi afrikkalaista kääpiösiiliä, neljä sokerioravaa ja kaksi koiraa. Lisäksi olen ollut jonkin aikaa eläinkaupassa töissä välivuotenani. Pikkueläimistä väitän siis tietäväni jonkin verran, mutta hevos-/lehmä-/sika-/kana -akseli on itselleni aika lailla vieraampi. Onneksi aika moni muu tuntuu olevan kiinnostunut nimenomaan kaupungin eläinlääkärin töistä eli suureläinten hoidosta, joten ehkä sitten itse voin hyvällä omalla tunnolla panostaa näihin eksoihin :)

 
Vaan kai sitä pitäisi painua tekemään jotaki järkevää. Tänään on vielä luvassa agilitya, huomenna toinen varsapäivystys (tällä kertaa taitaakin odottaa neljä pikkuista), lauantaina kotipuoleen T2:n pippaloihin, sunnuntaiaamuna tänne takaisin mätsäriä järkkäämään... sitten onkin melkein jo vappu! Hullua vauhtia kiitää eteenpäin tämä kevät, mutta ei auta kuin yrittää pysytellä kelkassa. Siispä ensi kertaan!

EDIT. Oli pakko vielä tulla kertomaan, että agility meni aivan l-o-i-s-t-a-v-a-s-t-i noin niin kuin toiseksi kerraksemme ja viime kertaan verrattuna. Ja muutenkin. Tykkään jo nyt siitä, että lajissa edistyy niin nopeasti. Viimeksi otimme vain hyppyjä ja suoraa, lyhyttä putkea ja Iippu meni kesken harkkojen ihan lukkoonkin. Nyt ei ollut mitään sellaista havaittavissa, vaan otimme jo pidempää ja mutkalla olevaa putkea, pussia, rengasta ja kaikista omista Iipun tippumis- ja traumaantumispeloistani huolimatta puomia. Ja mitä tapahtui? Parin ohjatun kerran jälkeen Iippu mennä paukutti puomia aivan oma-aloitteisesti päästä päähän, ainakin kymmenen kertaa! Tämän yleensä niin pidättyväisen ja rauhallisen koiran kohdalla se oli uskomaton näky :D Ja voi sitä hymyä (koirathan todellakin hymyilevät!), mikä sillä oli päällään! Luulen, että tytöllä heräsi joku muisto aiemmasta elämästään, jossa sen kanssa on agia ymmärtääkseni melko rennossa mielessä harrastettu. Mutta emännän sydän suli sitä katsoessa ja perässä juostessa <3 Meidän lajimme lienee löytynyt...

Ihan kuin Iippu! ;)

Kuva

Kuva

Facebook-yhteisöjen helmiä

Nauratti, kun osassa kohdista piili aikamoinen totuudensiemen!


You know you're in vet school when...

 1. Can casually describe the different types of diarrhea over a meal (pätee myös pissaan, oksennukseen ja raatoihin).

2. Are confused when people are disgusted when you talk about sheath cleaning or AI.

3. Feel like you are better than an MD student, but get less respect ("Real doctors treat more than one species..." :D No ei, vaikka normilääkis ei ois kyllä yhtään mun juttu, niin arvostusta riittää kyllä siihenkin suuntaan!)

4. Have told many astonished strangers that vet school is a 4 year program after undergraduate (5 1/2 for non-US/Canada schools) (Meillä jopa kuusi vuotta! )





5. Can identify the four compartments of a ruminant's digestive tract but can't remember what you had for dinner the night before.

6. Can barely recall your family's faces. Does Joe have blue or brown eyes?

7. Can't decide whether being taught reproductive anatomy counts as beastiality or not.





8. Can debate with classmates over what animal shit smells the worse (PIG!).

9. Start seeing neural deficiencies in your pets after taking neuroanatomy.

10. Are constantly updated of the relationship status of every male in every year.

11. Have free pet food from every company on the planet stored up in a dark corner "just in case".





12. Buy a new pack of highlighters every week.

13. Think coveralls and rubber boots are an acceptable fashion (Just pääsin hehkuttamasta turvasaappaita! :D)

14. Wish they made stethoscopes that blocked out the sound of hair, purrs, and growls.

15. Don't have any qualms with the idea of euthanasia for your patients.




16. Scrubs are an acceptable fashion statement

17. Going to bed is not an option (!!!)

18. You hear the acronym OCD and think "Are they referring to a compulsive disorder or some bone lesion?"

19. You spend more time at school than at home (Ei vielä prekliinisessä vaiheessa sentään :)).

20. You're no longer excited about vet school and all you can think about is graduation (Hui, ei toivottavasti siinnä lähitulevaisuudessa...).

21. Have been told numerous boring pet stories by complete strangers once they realize you want to be a vet (En nyt tylsistä tiedä, mutta muuten pitää kyl paikkansa, etenkin baarissa :D).






















22. Are sick of saying, "No, I can't diagnose your cat's problems yet." (!!!)

23. Realize you won't make any money when you graduate because you have promised way too many friends and relatives free pet health care. (!!!)

24. Know that no situation after vet school will ever be more stressful than being in a room for 8 hours a day with the same 80 females.

25. Everyone knows your business before you do.

26. You realise that once you graduate, being a 'doctor' doesn't mean you're going to be rich (No jaa, toivottavasti kuitenkin vähä rikkaampi ku nyt ;)).

27. You think you have every zoonosis after learning about it (hookworm anyone?)





28. You only attend social functions if the alcohol is cheap or free (Eiköhän päde kaikkiin opiskelijoihin enemmän tai vähemmän...).

29. You have convinced yourself that goon "isn't that bad, really!" and goon punch is reserved for special occasions

30. When you identify each and every muscle in your bucket of KFC. (=Kentucky Fried Chicken)

Ruskea kevät

Tenttiin lukemista voi vältellä monella tapaa, esimerkiksi...

... delegoimalla homman innokkaalle pikku apurille...

...viihdyttämällä itseään käynnillä Heurekassa...

... ruokkimalla juuri talvesta ja jäistä selvinneitä ANKKOJA...

... väistelemällä vastaantulijoita, tässä tapauksessa ilmeisesti lähinnä sorsia ja kaloja...

... kadehtimalla niitä, jotka ovat kesäromanssinsa jo löytäneet....

... tai lenkkeilemällä pari tuntia vielä varsin ruskeissa, mutta aurinkoisissa kevätmaisemissa kuvaillen kevään ihmeitä ja yrittäen jälkeenpäin keksiä niistä jotakin nokkelaa sanottavaa. The choice is yours.

Nappasinpa kuitenkin samalla kevään ensimmäiset pajunkissat maljakkoon...

... ja ensimmäiset leskenlehdet myös! Alkaa sitä väriäkin jo kaiken ruskeuden seassa siis jo pilkotella! Kevät on ehkä lempparivuodenaikani ja rakastan sen etenemisen seuraamista. Tunnen syvää katkeruutta yo-kirjoitusten ja pääsykoekevään menetettyjä aurinkoisia päiviä kohtaan, vaikka yritinkin viime keväänä välillä parvekkeellakin lukea. Nyt on ihanaa, kun ei ole enää moista taakkaa harteilla, vaikka pieni kaiherrus riipaisikin aika yllättäen sydänalaa, kun katselin S:lle valmennuskurssimatskuja aivan toista alaa koskien :) Oli se unelman toteen laittaminenkin siinä määrin jännää!

On kyllä tehnyt hyvää tämä loman poikanen, kun on vain saanut olla kotivaatteissa ja näyttää rähjäiselle! Hyvää valmistautumista loppuviikon vilskettä edeltäen ja viime viikosta palautuen... Me likes :)

Ai niin ja PS. ekassa kuvassa Iippu suuresta sivistyksenjanostaan huolimatta vain näyttää jälleen yhden kissamaisen taipumuksensa - hakeutumisen auringon lämmittämiin paikkoihin :) 

Pääsiäiskuulumisia/Tallinna

Pääsiäisloman piti olla rentotouttava irtiotto arjesta ja opiskelusta mutta pöh, oli jatkuvasti niin paljon menoa, etten juuri ehtinyt henkeä vetää. Torstaina lähdimme kotiin munarikasta pääsiäistä julkisille kulkuvälineille toivotellen: matkaan kun hurahti nyt 4-5 tuntia, kun ensimmäinen dösä ei tullut (aikatauluja muutettu, kivat teille), joten myöhästyin junasta. Menin kuitenkin seuraavalla dösällä 20 minuutin päästä asemalle saadakseni kuulla, että seuraava juna on jo täynnä, joten odottelinpa sitten puoli tuntia sitä seuraavaa, josta ei tosin ollut jatkoyhteyttä kotiin. Tampereella sain sitten odotella bussia kotikaupunkiin puoli tuntia mutta yllätysyllätys, sekään ei tullut! Onneksi seurana istuskellut T2 lopulta heitti meidät kotiin asti bensarahaa vastaan. Illalla käytiin vielä H:n kanssa yksillä vaihtamassa kiireemmät kuulumiset. Launtaina poikettiin porukoiden kanssa yhdellä geokätköllä. Piti käydä katsomassa keväistä koskea (joka olikin vielä ihan jäässä ja kesy) sekä ulkoiluttaa koiraa, mutta aika lyhyeksi jäi sekin lenkki. Illalla käytiin vielä viihteellä ja kebulla ja lauantaina ajettiin S:n kanssa Vantaalle.

Sunnuntaiaamuna klo 10.30 lähti Eckerö Linen laiva satamasta kohti Tallinnaa. Laivamatka kaikkineen oli varsin sumuisa, mutta Viron puolella oli jo ihanan keväistä ja aurinkoista :)

En voinut olla koko ajan miettimättä, että entä jos olisinkin muuttanut tänne (lue: Tarttoon) asumaan, jos olisin päässyt opiskelemaan sinne elukkaan. Paperit piti laittaa menemään ja hyvin olin jo asennoitunutkin ulkomaille muuttoa kohtaan, mutta eipä sitä sitten tarvittukaan.

Yövyimme aivan sataman tuntumassa Clarion Euroopa -hotellissa, mikä oli hyvä ratkaisu. Hotelli oli halpa, uusi, neljän tähden arvoiseksi rankattu ja kaikki tarvitsemamme löytyi lyhyen kävelymatkan päästä (pätee kyllä Tallinnassa melkein kaikkiin hotelleihin) :)

Oli aivan pakko kuvata toi kylppäri, koska olen jo pitkään miettinyt omani kohtaloa, kun en ole siihen yhtään tyytyväinen. Tämä hotellin kylppärin värimaailma sai mut kuitenkin inspiroitumaan: suklaan ruskea ja turkoosi (+valkoinen) ovat mielestäni aina näyttäneet hyvältä yhdessä, olisiko tässä potentiaalia omaankin sisustukseen?

Vanhassa kaupungissa tai nähtävyyksillä emme tällä kertaa käyneet. Kunhan shoppailimme ja nautiskelimme. Kerrankin karppiruuan löytäminen oli huomattavan helppoa.

Sääli, ettei vastaavaa 70% mantelisuklaata ole Suomen marketeista saatavilla. Then again, ehkä ihan hyväkin :D Nautiskelimme illalla myös juustoja, viiniä, salaatteja, mansikoita, pääsiäisen kunniaksi pashaa (en ollut ikinä ennen maistanutkaan!) ja muuta hyvää, ja katselimme suomalaisia tv-ohjelmia.

 (Kaikki epäterveellinen on S:n :D)

Maanantai kului niinikään shoppailun merkeissä ja tällä kertaa löysimme jopa jotain kivaa, josta saatan tehdä oman postauksensa tai sitten en.

Tulomatkasta ensimmäisen kolmanneksen istuskelimme laivan kannella. Aurinko paistoi tosi lämpimästi ja oli ihanaa vain olla :)

Kotiin päästyämme en malttanut vielä jäädä Vantaalle, koska se olisi tarkoittanut Iipun jättämistä viikoksi hoitoon kotipaikkakunnalle, enkä kestänyt sitä ajatusta :( Turvasaappatkin olivat lauantaina jääneet sinne, joten matkasin S:n seurana yöllä takaisin ja tulin aamupäiväjunalla Iipun kanssa kotiin. Sitten olikin vuorossa varsapäivystys, eli mites tuo kotona rentoutuminen? No, onneksi pakollisia harkkoja ei tällä viikolla ollut kauheasti, joten otin aika rennosti ja nyt olen taas lukulomalla. Tänään pitkästä aikaa en ole tehnyt mitään kummallista!

Nyt kun lumet ovat sulaneet ja kadut lakaistut on ollut ihana käydä megalenkeillä mp3-soitin täynnä uusia biisejä. Ihan kuin viime keväänä, mutta stressitaso on aivan toista luokkaa = olematon. Pääsimme torstaina myös ensimmäistä kertaa kokeilemaan agilitya aivan tässä lähellä sijaitsevalla agilityhallilla pienen elukkalaisporukan kanssa ja voi miten se olikin kivaa! Aloittelimme vaatimattomasti hypyistä ja putkesta, jota Iippu hieman ensin jännitti. Olin kuitenkin tyytyväinen edistykseemme, vaikka Iipun koulutuksessa ne omat haasteensa (lähinnä toistojen ja motivoinnin suhteen) onkin. En malttaisi odottaa seuraavaa kertaa! :)

Foal sitting

Palasin tuossa kotiin varsanhoitokurssin ensimmäisestä päivystyksestä ja piti tulla vielä kirjaamaan tuoreimmat ajatukset muistiin. Päivä muistutti taas kovalla kertaryminällä siitä, mitä varten täällä oikein opiskellaan. Hoidettavanamme oli kaksi varsaa, toinen keskonen ja toinen muulla tavalla ongelmainen, jonka vointi vaihteli aivan laidasta laitaan. Kyllä siinä tuli melkein tippa linssiin ja askarruttamaan jäi, miten pienten hevostenalkujen mahtaa nyt yön pimeinä tunteina käydä.

(Kuva)

Empaattisuus on eläinlääkärin työssä hyvästä, liika herkkyys ei. Ehkä se kultainen keskitie löytyy, kun työhön aikanaan tottuu. Vaan muistanpa itsekin erään nuoren eläinlääkärin vuodattaneen rinnallani kyyneleitä yllättäen käsiini kuolleen kanini vuoksi (itsehän itkin tuolloin kuin vuolas putous), enkä pitänyt sitä mitenkään pahana, päinvastoin. Asiakaspalvelutaitoja harjoitellaan opinnoissamme ymmärtääkseni kuitenkin harmillisen vähän. Ehkä jo pääsykokeissa niin ihmis- kuin eläinpuolella olisi tämän suhteen hieman kehittämisen varaa. Olen nimittäin kuullut useammankin eläinlääkärin todenneen, etteivät olisi hankkiutuneet tähän ammattiin, jos olisivat tienneet, miten paljon tässä työssä joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä.

(Kuva)

Yhtenä ensimmäisistä todellisista kosketuksistani hevosiin päivä oli myös mielenkiintoinen, sillä kaikki nyt kohtaamani hevoset eivät varsinaisesti olleet rauhallisimmasta päästä - ymmärrettävistä syistä tosin. Hiukan siis pukkasi välillä jännitystä niskaan, mutta jotakin hevosten elekielestä koen myös kaiken ohessa oppineeni. Pikku varsojen käsittely on taitolaji sekin, sillä nuo lähes pelkkää jalkaa olevat otukset tuppaavat sätkimään (hyvässä tapauksessa = tarpeeksi terve varsa) ja nykimään eri suuntiin. Jos etujalat saa pysymään paikallaan, tapailevat takajalat jo laukka-askelia tai pää vippaisee kipeästi kolahtaen omaan leukaan. Enää en ihmettele, miksi "villi varsa" ja "vikuroiva varsa" ovat niin kieleen vakiintuneita sanapareja, että ne kuulostavat ei-hevosihmisen korvaankin varsin tutuilta.

(Kuva)

Eritteistä pääsi jälleen ottamaan toden teolla mittaa. Perinteisen oksennuksen tosin korvasi tällä kertaa tammoista ajoittain suorastaan ruiskunnut maito. Kuinkahan moni eläinlääkärin tai -hoitajan ammatista haaveileva todella tietää, miten paljon työhön kuuluu juurikin tuota erinäisten eritteiden kanssa lutraamista ja niiden siivoamista? Ehkä pääsykokeita pitäisikin uudistaa siten, että kokelaiden pitäisi ensitöikseen siivota parit ripuliset takapuolet, oksennuslammikot ja pissakroonarit lattioilta ja selvittää muutama kipakka asiakaspalvelutilanne. Auttaisikohan tämä karsimaan parhaiten motivoituneet joukosta? ;)

PS. Kiitos sinulle, joka vihjaisit Dunlopeista eli niistä turvasaappaista, sellaiset odottivat minua kotipuolessa (kiitos myös sinne) :)

Pizzaperjantai

Viime perjantain darrapäivän kunniaksi tuli väännettyä jälleen karppipitsaa Vyötärön metsästäjän pizzapohjaohjeen avulla. Itse tosin vaihdan aina maitorahkan kermaviiliin, koska se antaa pohjalle pehmeämmän maun ja ruisjauhot karpimpaan mantelijauheeseen.

Vyötärön metsästäjän pizzapohja

yksi pyöreä pizza

1/2 prk kermaviiliä
n. 70g juustoa raastettuna 

1 kananmuna 

2 rkl vehnälesettä 

2 rkl mantelijauhetta
n. 1 tl leivinjauhetta

Ainekset sekoitetaan ja levitetään ohueksi levyksi leivinpaperin päälle pellille. Paistetaan 200 asteessa ensin 10 min, levitetään päälle täytteet ja paistetaan vielä niiden kera 10-15 min.

Tein vain puolikkaan pohjan (ettei tule syötyä liikaa ;)) ja muotoilin sen tällä kertaa pyöreäksi. Täytteenä ananasta ja tonnikalaa, muuta ei tähän hätään kaapista löytynyt.

Pääsiäisjuttuja

Pääsiäinen on yksi suosikkijuhlapyhistäni. Se symboloi niin vahvasti kevään tuloa ja uuden syntyä. Ja väritkin sointuvat kerrankin sisustukseeni ;) Itse asiassa nämä pääsiäiskoristeet ovatkin ensimmäisiä omaan kotiin hankittuja sesonkikoristeita - nyt siis jo kolmatta kertaa ja kolmannessa kodissa esillä.

Rairuohon kylväminen jäi hieman viime tinkaan (viime lauantaihin, jolta kuva), mutta kyllä sieltä nyt jo kivasti ruohonkorsia nousee :) Pääsiäinen olisi tarkoitus viettää osin Vantaalla, osin kotipuolessa ja osin Tallinnassa. Iloista pääsiäistä itse kullekin, muistakaahan pääsykokeisiin lukijatkin rentoutua välillä ;)