EnLiHon tentti tosiaan oli viime torstaina, ja illalla oli ansaitusti luvassa appro eli baarisuunnistus tuolla keskustassa. Ihan mukava keikka, etenkin kun oli paljon elukkalaisia porukalla liikkeellä, joskin jatkot olivat turhan massatapahtuma omaan makuuni. Perjantaina sitten kampesin itseni päivällä ylös mikroskopoimaan. Miten sitä linssin läpi tuijottelua onnistuukin aina harjoittamaan pikku hedari ohimoilla jyhmien? Ei varsinaisesti mitään tehokkainta päänsärkylääkettä ;)
Illalla nollausputki jatkui latobileitten merkeissä. Siihen mulla ei ole näiden kuvien jälkeen mitään kommentoitavaa:
... muuta kuin että hullun hauskaa oli nyt jopa jatkoilla, josta tuo vessakuva :D Antanee jotain osviittaa haalareiden sisällä kulkeutuneista olkimääristä...
Lauantaina kampesin itseni ylös vasta 22 maissa illalla (olin kotiutunut aamulla vasta ensimmäisellä aamudösällä), mutta sunnuntaina suuntasin ahkerana tyttönä piirtelemään viimeisiä mikroskopointikuvia yliopistolle, ja sainkin urakan lähes päätökseen. Eilen oli sitten vuorossa ultimate mikroskopointikoitos eli n. 75 kudosleikkeestä oli laadittu tunnistustentti, joka onneksi menikin kerralla läpi. Ei sillä, ettäkö sitä kovasti pelännyt olisin. Mikroskopointi on kivaa. Ja se kuvien piirtelykin. Ainakin, jos ei ole kiire. Eikä sitä hedaria.
On muuten kateenkorva tuo kuvan mykkyrä. Yksi niistä helpoimmista.
Muuten on ollut aikamoista lomailua tässä edelleen. Uusi, tämän vuoden viimeinen (!!!) kurssi alkoi nyt, ja se onkin itselleni varsin mielenkiintoinen. Nyt on nimittäin meneillään ensimmäinen kerta, kun koko opinahjossa käsitellään niitä itseäni eniten kiinnostavia eksoja eli jyrsijöitä, lintuja, kaloja, matelijoita ja sammakkoeläimiä. Aika pintapuolisen oloisesti tosin vertailevan anatomian ja fysiologian merkeissä. Toivottavasti tulevaisuudessa näiden pikkueläinten osuuteen opetuksessa tullaan panostamaan hiukkasen nykyistä (=tämä ja valinnaiskurssi) enemmän, sillä niiden määrä (sekä lukumäärällisesti että eri lajien kirjo) lemmikkeinä ja sitä kautta myös potilaina on kuitenkin koko ajan kasvussa. Itse olenkin vakavasti harkinnut ulkomaille vaihtoon lähtöä jossakin vaiheessa opiskeluita, että saisi hiukan laajennettua osaamistaan näiden pikkuotusten hoidossa. Maailmalta kun tietotaitoa kyllä löytyy. Omasta uskalluksestani en vielä ole niin varma. Kiinnostuksestani sitten sitäkin enemmän.
Luentoja ei ole vielä ehtinyt olla järin montaa, mutta ihan lupaavalta on vaikuttanut. Eilispäivän tosin käsittelimme jyrsijöitä lähinnä koe-eläiminä, eikä se ollut varsinaisesti kovin mieltä ylentävää. Lähinnä tuli paha olo. Itsellä kun on jyrsimiä ollut lemmikkeinä, niin jo noiden koe-eläinten asumusten näkeminen aiheutti lievää ahdistusta.
Omista taustoistani voisinkin tässä vaiheessa kertoa lukijoille, että olen kotoisin perheestä, jossa muut eivät koskaan ole olleet erityisen eläinrakkaita (molemmat mummuni ja tätini sen sijaan kyllä). Siitä huolimatta eläinlaumaani on 5-vuotiaasta lähtien kuulunut ainakin viisi kilpikonnaa, useampi akvaariollinen kaloja, kaksi hamsteria, kolme kania, viisi afrikkalaista kääpiösiiliä, neljä sokerioravaa ja kaksi koiraa. Lisäksi olen ollut jonkin aikaa eläinkaupassa töissä välivuotenani. Pikkueläimistä väitän siis tietäväni jonkin verran, mutta hevos-/lehmä-/sika-/kana -akseli on itselleni aika lailla vieraampi. Onneksi aika moni muu tuntuu olevan kiinnostunut nimenomaan kaupungin eläinlääkärin töistä eli suureläinten hoidosta, joten ehkä sitten itse voin hyvällä omalla tunnolla panostaa näihin eksoihin :)
Vaan kai sitä pitäisi painua tekemään jotaki järkevää. Tänään on vielä luvassa agilitya, huomenna toinen varsapäivystys (tällä kertaa taitaakin odottaa neljä pikkuista), lauantaina kotipuoleen T2:n pippaloihin, sunnuntaiaamuna tänne takaisin mätsäriä järkkäämään... sitten onkin melkein jo vappu! Hullua vauhtia kiitää eteenpäin tämä kevät, mutta ei auta kuin yrittää pysytellä kelkassa. Siispä ensi kertaan!
EDIT. Oli pakko vielä tulla kertomaan, että agility meni aivan l-o-i-s-t-a-v-a-s-t-i noin niin kuin toiseksi kerraksemme ja viime kertaan verrattuna. Ja muutenkin. Tykkään jo nyt siitä, että lajissa edistyy niin nopeasti. Viimeksi otimme vain hyppyjä ja suoraa, lyhyttä putkea ja Iippu meni kesken harkkojen ihan lukkoonkin. Nyt ei ollut mitään sellaista havaittavissa, vaan otimme jo pidempää ja mutkalla olevaa putkea, pussia, rengasta ja kaikista omista Iipun tippumis- ja traumaantumispeloistani huolimatta puomia. Ja mitä tapahtui? Parin ohjatun kerran jälkeen Iippu mennä paukutti puomia aivan oma-aloitteisesti päästä päähän, ainakin kymmenen kertaa! Tämän yleensä niin pidättyväisen ja rauhallisen koiran kohdalla se oli uskomaton näky :D Ja voi sitä hymyä (koirathan todellakin hymyilevät!), mikä sillä oli päällään! Luulen, että tytöllä heräsi joku muisto aiemmasta elämästään, jossa sen kanssa on agia ymmärtääkseni melko rennossa mielessä harrastettu. Mutta emännän sydän suli sitä katsoessa ja perässä juostessa <3 Meidän lajimme lienee löytynyt...
Ihan kuin Iippu! ;)
Jaksa jaksa vaan kirjoittaa! :> Mukava lukea kuulumisia elukasta, jonne minäkin toivottavasti vielä joskus pääsen.. n_n' Muutenkin käsittelemäsi aiheet ovat mielenkiintoisia :) Itselläni on ollut monen vuoden ajan lemmikkinä rottia, aivan mahtavia elukoita :) Mitenhän rottiarakastavalle käy nuitten koe-eläinjaksojen kanssa, auts..!? :/
VastaaPoistaKoitetaan jaksaa :D
VastaaPoistaEn tiedä, itseäkin vähän hirvittää etenkin nuo koe-eläinten käsittelyharkat, mutta onneksi kyseessä on kuitenkin varsin suppea osa-alue (yhden päivän luennot + yksi harkka), joten ehkä se siinä ohessa menee, kun koittaa vaan asennoitua :<