Tulin vähän aikaa sitten kotiin toisesta varsapäivystyksestä, eikä vielä väsytä, joten ajattelinpa purkaa tämänkin vuoron tuntoja. Toivottavasti kirjoittaminen ei venähdä (hiukan liian tyypillistä mulle...), koska klo 12 pitäisi kuitenkin olla pirteänä kotikaupungissa jo. Which should be interesting.
Tällä kertaa varsoja oli sairaalalle saapuessamme viime kertaa enemmän. Olisi siis voinut odottaa hieman kiireisempää vuoroa kuin miksi se lopulta osoittautui. Suurin syy kiireettömyyteen oli se, että vain yksi varsoista oli varsinainen "patjavarsa", joka vaatii jatkuvaa hoitoa, eli sitterin pitämään vauvan päätä koholla ja samalla koko eläintä sen oman rinnan päällä, maitoaterioita nenä-mahaletkun kautta ja kyljen kääntämistä tunnin välein, verenpaineen mittausta ja mitä milloinkin.
Vastasyntyneen varsan perushoito on siis varsin yksinkertaista ja samaa rutiinia toistavaa, vaikka fyysiset voimat välillä etenkin lötköksi heittäytyvää varsaa nosteltaessa ja kannettaessa ovatkin koitoksella. Nytkin meillä taisivat melkein kaikki valitella selkäkipuja lopputunneilla. Ei siis ole ergonomisesti oikeaoppinen jaloilla nostaminen vielä meillä keltanokilla oikein hanskassa ;)
Illan jännin (!) anti taisi olla peräruiskeen antaminen varsalle. Boksin purut kun olivat jonkun mielestä olleet parempaa herkkua kuin tamman maito ;) Tämä kuvaa kuitenkin mielestäni hyvin eläinlääkärin työn haastavuutta: vaikka varsinainen hoito onnistuisi, eläin saattaa tietämättään hankaloittaa paranemistaan keksimällä mitä erikoisempia temppuja. Samankaltainen tilanne lienee lastenlääkäreillä - sillä erotuksella, että lapsille voi yleensä ottaen joitakin asioita kuitenkin saada ihan puhumalla perille. Ja sillä, että lapsilta ei löydy neljää piikkihanskaista raajaa, kunnioitettavan kokoisia kulma- ja raateluhampaita tai kovia kavioita valmiina täydellisesti tähdättyyn iskuun kohti ikävänpuoleista lääkäritätiä.
Tähän sopiikin hyvin Korkeasaaren eläinlääkärin Eeva Rudbäckin ikimuistoinen lohkaisu "Ei tämä ole mikään kutsumusammatti. Pikemminkin geenivirhe".
Mukavaa viikonloppua itse kullekin!
<3:llä onnellinen mutaation uhri :)
onko toi kurssi illasta vai ihan normaalisti koulupäivän aikana? Onko ekana vuonna valinnaisina muita tollasia käytönnönläheisiä kursseja? Varmaan mukavaa vastapainoa koulumaiselle opiskelulle :)
VastaaPoista-H
Oon lukenu sun blogia jo jonkun aikaa, mutta en oo viel kommentoinu. Nyt täytyy kummiski sanoa että tällasia juttuja on tosi mukava lukea, missä on eläinlääkis opiskelujuttuja, ja toi kurssi vaikuttaa mielenkiintoselta. :) Itse olen miettiny eläinlääkikseen hakemista, joten nää jutut kiinnostaa todella.
VastaaPoistaTuntuuko elukassa opiskelu muuten välillä rankalta/vaikealta? Ja tarvitseeko siellä sitten erityisesti osata fysiikkaa ja kemiaa hyvin, muutenkin kuin hakemisvaiheessa?
H: Kyseessä on valinnainen kurssi, eli vuorot (n. 6kpl/kevät) ajoittuvat arki-iltoihin ja -öihin sekä viikonloppuisin kolmeen vuoroon.
VastaaPoistaEkana vuonna saattoi muutama nopein ehtiä ilmoittautumaan akupunktio-kurssille ja kymmenkunta pääsi seminologi- eli keinosiementäjäkurssille, ja tekevät kyseistä työtä sitten kesätyönään. Edellytyksenä kurssille pääsyyn oli siis alan työpaikan saaminen haastatteluissa. Ja kyllä on huippiskivaa kaikki käytännönläheinen teorian vastapainona! :)
Anonyymi: Itse en ole kokenut elukkaa ollenkaan niin raskaaksi kuin olin alunperin pelännyt. Monen kurssikaverinkin mielestä elukalla on paljon pahempi maine kuin mitä se todellisuudessa sitten on. Toki asiaa on paljon, eikä ulkoaopettelulta voi välttyä. Ne, joilla on hyvät opiskelurutiinit valmiina selviävät uskoakseni helpommin kuin ne, jotka ovat menneet "lukion lukematta läpi". Kirjallisia töitä ja pakollista läsnäoloa vaativaa opetusta on kuitenkin huomattavasti lukiota vähemmän, joten siinä mielessä hyvinkin kevyellä työllä voi selvitä, mutta toki suotavaa olisi mieluummin ajatella, miten tulla hyväksi eläinlääkäriksi kuin miten kursseista pääsee mahdollisimman helpolla läpi ;)
Fyssaa ja kemiaa ei perusopinnoissa juurikaan tarvita, mitä nyt jotain peruslaskuja labratöissä. Luonnontieteellinen ajattelutapa ja ymmärrys sen sijaan tulevat tarpeeseen fysiologian ymmärtämisen kannalta, eli että ymmärtää esim. happo-emästasapainojuttuja, ioneiden merkitystä vaikkapa asidoosissa -> sen vaikutusta hengitykseen ja koko kehon homeostaasiin jne. Eli sen kannalta fy/ken lukemisesta on kyllä hyötyä, vaikkei esim. mitään laskuja tai kyseisten aineiden teoriaa täällä tarvitsekaan opiskella :)
Sinun blogisi on aivan älyttömän hyvä. Heräs vaan tällanen kysymys, että minkälaiset ne kurssikokeet on sielä eläinlääkiksessä?
VastaaPoistaAika loistava pointti Rudbäckilta. Jotain samansuuntaista sitä on kieltämättä itsekin miettinyt aina välillä. Mutta onneksi tämä on pääsääntöisesti kuitenkin varsin mukava geenivirhe! :)
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitos kaunis :) En ole nyt varma, tarkoititko tätä kurssia koskevaa koetta (jollaista ei ole, suoritukseen vaaditaan vain läsnäoloa ja päiväkirjan kirjoittamista) vaiko yleensä ottaen. No, joka tapauksessa useimmiten kurssit suoritetaan lopputentillä, aivan kuten vaikkapa lukiossa. Toiset lukevat tenttiin lähinnä luentoprujuja, useimmat myös kirjoja, jotka siis ovat kaikki englanniksi. Muutamat kurssit suoritetaan korvaavilla kirjallisilla töillä (ryhmätyöt, työselostukset, oppimispäiväkirja).
VastaaPoistaNti Herriot: Mustakin tuo on aivan loisto, niin kuin koko tyyppi muutenkin :D Enkäpä löydä vikaa geenivirheestäkään :)