Joka tapauksessa meitä kohtaan Utu on mitä rakastavin kissa, vaikka sitä olikin vaikea vakuutella esimerkiksi vanhemmilleni, kun kotipuolessa joulun aikaan vierailimme. Herra antaa kyllä silittää ja leikittää, mutta ei kiipeä syliin tai kehrää vieraille ihmisille, kuten pikkuveljensä. Niinpä päätinkin kuvata Utun todellisesta kotiminästä todistusaineistoa. Hellyyskohtauksen iskiessä Utu seuraa silittäjäänsä huoneesta toiseen juoksujalkaa kintereillä hölkytellen ja kiipeää jokaiselle mahdolliselle tasolle, jonka päältä voisi kiinnittää ihmisen huomion. Jos muu ei auta, tarttuu herra suoraan lopetusaikeissa olevan silittäjän olkapäästä tai kädestä kiinni ja antaa astetta selkeämmän vinkin.
Molemmat kissamme myös tuntevat nimensä ja tulevat lähtökohtaisesti juosten luokse niitä kutsuttaessa.
Nämä puolet kissoissa ovat juuri niitä, jotka välittyvät vain kissojen omistajille itselleen ja voivat jäädä ulkopuolisilta pimentoon. Kissaa on vaikea ymmärtää, ennen kuin hankkii itselleen sellaisen.
Löytyykö teidän kissuistanne vastaavia piirteitä?
PS. Hurmaavassa Kissankujeita-blogissa on käynnissä arvonta, josta voi voittaa kissalleen kivoja palkintoja! Käykäähän ihmeessä osallistumassa, vielä pari päivää aikaa!
Ihana video, Utu selvästi tykkää rapsutuksista! :) Meillä Hugo on semmoinen, ettei se oikein lämpene ikinä vieraille. Tie Hugon sydämeen vie kuitenkin vatsan kautta, eli jos sille antaa kinkkua niin sitten vieraatkin alkaa hieman kiinnostaa.. :D Muuten Hugo on aika välinpitämätän vieraita kohtaan. Jade sen sijaan menee haistelemaan kaikki vieraat tarkasti!
VastaaPoistaSe on kyllä totta että yleensä nuo kissojen hellyydenpuuskat välittyy pelkästään omistajille, mutta onneksi on kamerat, joilla taltioida näitä hetkiä muillekin näytettäväksi! :) Mäkin otan aina välillä kuvia kun Hugo on sylissä ja laitan Facebookiin, että muutkin näkee kuinka ihana sylieläin kissa voi olla. ♥
Kiitos :) Hengenheimolaisia siis sielläkin! Joo, musta tuntui, etten milloinkaan ennen ole saanut kissoista todenmukaista kuvaa kuin nyt ja etenkin klinikkaolosuhteissa (omatkin) kissat käyttäytyvät niin eri tavalla, että voisi johtaa ajatuksia harhaan, jollei paremmin tietäisi ;)
PoistaIhana, hymy tuli väkisin kasvoille tuota katsoessa :)
VastaaPoistaTeillä on ihan niinku meilläkin - Minni on "kaikkien kaveri", kehrää jokaiselle jo pelkästään kun sille juttelee, hyppää vieraidenkin ihmisten olkapäille.. Vivi taas on niin mamman tyttö, vieraat ihmiset jos yrittää silittää niin tassu voipi heilahtaa ja näykkiipä vielä lisäksi. Ei se omienkaan sylissä viihdy, ellei ole oma-aloitteisesti siihen tullut, silloin kyllä tykkää olla vaikka tuntitolkulla. Mahdoton kiehnääjä kun sille päälle sattuu. Ja tosiaan perässä joka paikkaan, ihan niinkuin teidän Utu :P Ja jos sattuu jäämään wc:n ulkopuolelle niin hirmuinen huuto, sitte se on vain pakko päästää mukaan.
Aww, sielläkin siis! Joo meillä kanssa tulee kova huuto, jos joku jää erilleen laumasta tai esim. toinen kissoista pääsee vessaan ja toinen ei :D Ovat todella paljon kiinni paitsi meissä, myös toisissaan :)
PoistaVoi IIIIIKS kun ihana video!! <3 <3 Iso hymy huulilla katselin sitä, melkein liikutuin tuosta hellyydenkaipuusta :)
VastaaPoistaMeillä on myös kaksi "itämaista" (korateja), joista toinen on kasvanut isossa pentueessa, ja toinen (Jade) on ainoa pentu. Ja meillä on Jaden kanssa ihan sama juttu kun teillä Utun kanssa: vieraita vihataan ja niille ärjytään, mutta kotiväelle (varsinkin minulle) ollaan juuri niin ihania kun kissat vaan voi olla. Kukaan ei voi käsittää, kuinka lälly kissa sen "ärjyn" ulkokuoren sisällä onkaan.. Pitäisi varmaan tehdä itsekin tuollainen video :) Komppaan sua tuosta pentuajan sosiaalistumisesta, se varmasti vaikuttaa luonteeseen. Jadea sorsittiin ainoana pentuna kyllä emon ja tädin osalta aika raakasti: kerran esimerkiksi löysin pienen viikon vanhan pennun yksin kylmältä parketilta värisemästä, kun emo ja täti nauttivat keskenään saunan lämmöstä..
Kiitos kun jaoit tämän videon! Kissat on vaan niin parhaita!
Hihi, Utu osaa olla valloittava ;) Se ei kyllä ärjy vieraille, ennemminkin suhtautuu hieman välinpitämättömästi. Mutta tosiaan meille on tuollainen lälly. En ole varma, miten paljon Utua on pienenä sosiaalistettu - koiriin ei lainkaan, mutta noin muuten. Sen sijaan Jodasta tiedän, että sen kohdalla asiaan on ainakin paneuduttu ja sen kyllä huomaa :)
PoistaTai sitten kissojesi persoonat ovat vain erilaiset? :) Meidähän kissat ovat täysveljeksiä, aina olleet keskenään ja kokeneet siis kaiken samoin ja silti ovat aina olleet luonteeltaan ihan erilaisia. :) Pusu tosin on kasvattanut ne melko koiramaisiksi ja usein meillä käyvät ihmettelevätkin, ettei vain muiden talouksien kissat tule eteiseen tervehtimään koiramaisesti.
VastaaPoistaKysymykseesi: kyllä! Piiperö on suorastan rasittava rakkaudennälissään. Varsinkin aamuisin, jolloin mieluusti kodin hiljaisuudessa hipsaisisin sängystä suoraan opiskelun pariin, ei lukemisesta tule mitään kissan kiehnatessa sekopäisesti. :) Aamulla ja iltapäivällä ihmisten tullessa kotiin se on pahimmillaan. Ja juurikin niin, että käsi vedetään silittämään vaikka siihen tarttumalla, jos ei muuten kissaa huomata. :D Juksussa taas ei ole tuota ominaisuutta yhtään.
Juu, tottakai ovat :) Eihän Jodan pentueestakaan klooneja tullut. Mutta etenkin koiriin suhtautumisessa eron huomaa: Joda on pienestä pitäen kasvanut koirien keskellä, joten se hyväksyy helposti vieraatkin koirat kavereikseen ja on niistä heti kiinnostunut. Sen sijaan Utulla meni ainakin viikko tottua Lediin. Ihmisiin sosiaalistamisesta en Utun kohdalla kauheasti tiedä, koska näimme herran ensimmäistä kertaa luovutusikäisenä, kun taas Jodan kehitystä saimme ilon seurata pikkunaperosta asti, joten sen sosiaalistumishistorian tiedän ja olisi väärin väittää, etteikö sitä herrasta huomaisi :)
PoistaEikä! Tosta videosta tuli kyllä hyvä fiilis, vaikka muuten on ollut plääh päivä. :)
VastaaPoistaIhana kuulla! :)
PoistaOnko sinulla suositella jotain hyvää konstia, jolla saisi karvat pois sohvasta? Mystisesti sohva on kohta karvaisempi kuin koira tai siltä ainakin tuntuu.. :-)
VastaaPoistaHanki toista materiaalia oleva sohva? Hehe. Sillä on kyllä iso merkitys :) Meilläkin vaikka on suhteellisen epätasaisen kangaspeitteen omaava sohva, siihen jää suhteellisen vähän karvaa, mikä on ollut oikeastaan yllätys. Jos et halua laittaa sohvaa vaihtoon, niin säännöllinen imurointi lienee paras keino. Tällainen lisäosa imuriin on myös ihan kätevä: http://www.zooplus.fi/shop/kissat/hoitotarvikkeet/imurit_lattia/207717
PoistaStaattinen harja on ehdoton! Ja sillä vetelen sohvaa myös "vastakarvaan" (en osaa selittää...), mutta tosiaan staattisella harjalla irtoaa karva minusta paremmin kuin imurilla.
Poistahttp://yle.fi/uutiset/elainlaakarit_myyvat_elamantyonsa_ketjuille/6718574
VastaaPoistaMitä mieltä olet tuosta ketjuuntumisesta? Sain ainakin itse heti sen kuvan, että ollaan vain rahan perässä, kuten tuo nainen jo heti ensitekijöikseen niin ilmoitti.
Minusta tuo on väärin ketjuistaa eläinlääkintäasemia. Pelkkä rahankiilto silmissä.
En tiedä, auttaako mun olla siitä mitään mieltä - se on tämän ajan henki. Ehkä sitten, kun olen ollut töissä ketjulla ja yksityisellä klinikalla voin muodostaa mielipiteen, joka perustuu muuhunkin kuin mutuun. Molemmissa systeemeissä on varmasti jotakin hyvää ja huonoa.
Poista