Sisätautijakso vaihtui tämän viikon alussa Saaren jaksoon, eli matkat Mäntsälään ovat käyneet jälleen tutuiksi. Olen tosin ollut ihan poikkeuksellisen uninen tällä viikolla ja koomannut lähes jokaisen automatkan, joten eipä niitäkään ole juuri tarvinnut tuskastella. Viikkoon on sisältynyt sikalan olosuhdemittauksia (karsinoiden koon, ilmankosteuden, ammoniakkipitoisuuden, vetoisuuden ja lämpötilan mittaamista) ja sikojen verinäytteiden ottoa, mielenkiintoisia pieneläinpotilaita, kuten eräs harvinaisempi ihosairaus, silmäongelma ja kasvaimenpoistoleikkaus, hevosten rokotuksia ja lehmiä. On siinä omalla laumalla ollut jälleen vaatteideni hajuissa ihmettelemistä!
Akvaarioinnostus on rapujen tulojen myötä nostanut jälleen päätään, mutta tällä hetkellä harmaita hiuksia aiheuttaa pikkurapusten joutuminen akvaarion suodatinkotelon sisään. Tänäänkin pelastin sieltä neljä reppanaa! Ratkaisuja ongelmaan pohditaan nyt kuumeisesti...
Vapaa-ajanvieton suhteen suurin saavutuksemme lienee hiihtovöiden hankkiminen ja sitä myötä hiihtokauden avaaminen.
Itse en ole sitten lapsuusvuosien jälkeen ollut mikään hiihdon ystävä, mutta koirien kanssa se on hauskempaa. Niinkuin, no, melkein mikä tahansa.
Helsingin lumitilanne on vielä sen verran heikko, että hiihtomaastoja ei oikein tahdo löytyä. Piristävän poikkeuksen sääntöön tekee Vantaanjoen jää, jolta bongasimme ensimmäiset hiihdon merkit Oulunkylän suunnilla alkuviikosta lenkkeillessämme. Se innosti kunnollisten hiihtovöiden hankintaan ja testailuun heti sama iltana. Toimivat!
Tänään pääsin lähtemään Saarelta niin ajoissa, että ehdimme nähdä jäältä vielä auringon viimeiset säteet, ennen kuin ne painuivat puiden varjoon. Nyt suksien jättämien jälkien määrä oli lisääntynyt entisestään, mutta mitään varsinaisia latujahan tuolla ei mene.
Hyvä niin - kehtaa mennä koirienkin kanssa!
Jotkut rohkeat kävivät tuolla avannossa uimassa, hrr!
Hiihtoreissun jälkeen otin pienet tahattomat päiväunet ja niiltä herättyäni löysin pienen yllätyksen.
O oli salaa tilannut minulle söpöt kissakuoret puhelimeeni! Edelliset kuorenihan kärsivät syksyllä hiukan syöpymisvahingoista, kun desinfiointivanutuppo oli Saarella unohtunut puhelimeni kanssa samaan taskuun... En suosittele kokeilemaan!
Ruuaksi tein tänään arkisen arkista chili con carnea ja paistettuja meksikolaisia kasviksia. Onnistui kyllä yli odotusten - yleensä en nimittäin ole mikään mestari maustamaan mitään vähänkään mausteisempia ruokia.
Loppuillan ohjelma:
Kynttilöiden polttelua, dermatologiaa ja oftalmologiaa. On ihan huippua opiskella välillä sitä, mitä eniten tykkää ja mistä on kiinnostunut. Yleensä ottaen olen nyt klinikkavuoden aikana pyrkinyt lukemaan kotona niitä aiheita, jotka ovat liittyneet päivän potilaisiin tai diskussioaiheisiin (hevossairaalalla hevosista, tuotantoeläinsairaalalla tuotantoeläimistä...), mutta välillä on kiva saada itse päättää, mikä on tärkeää ja olennaista osata. Pitää motivaation korkealla!
Ensi viikoksi matkaan kotipuoleen kunnaneläinlääkäriharjoitteluun. Sitä ennen on kuitenkin luvassa vielä hartaasti odotettu viikonloppu, jonka varalle olen suunnitellut lähinnä rentoilua hyvässä seurassa.
Sounds purrrrfect!
Kuule, jos suodatinkotelon suojais rapulapsilta vaikka harsolla? Tarpeeksi tiheää harsoa, niin rapulapset ei siitä mene läpi, mutta vesihän nyt menee läpi käytännössä mistä vaan. Voisko toimia, noin ajatuksen tasolla edes?
VastaaPoistaJa tuo hiihto on kyllä aivan mahtavaa! Mun laumassa ei vaan oo yhtään elikkoa, jotka ymmärtäis koirahiihdon perimmäisen tarkoituksen. Bretonipoika sinkoilee hihnanpäässä sinne tänne siksakkia ja ihmettelee sangen syvästi, miksi oma ihminen onkin yks kaks rähmällään hangessa nauramassa :D Ja kelpieneiti taas ei ymmärrä senkään vähän vertaa. Hihnassahan ei saa vetää, joten on parempi kun jolkottelee rauhassa suksien takana tai vähintään vierellä. Että ei meillä tässä lajissa liikuntaa juuri kukaan saa!
Juu, jotain verkkoa mietittiinkin. Ongelma on vain siinä, että suodatin itsessään on aika heikkotehoinen, joten epäilyttää että imeekö se enää yhtään mitään sen jälkeen :/ Tekisi mieli vaihtaa koko höskä.
PoistaHaha, kuulostaa hupaisalta nuo teidän yritykset :D Voin kertoa, että kyllä siinä kärsivällisyyttä vaadittiin meilläkin, kun Taikan kanssa ekaa kertaa silloin 2v sitten hiihdettiin, sukset oli niiiiiin epäilyttävät :D Aika pian neiti kuitenkin äkkäsi, että hiihtäenhän kaksijalkaiset kulkevat normaalia kovempaa = kivaa! :)
Teilläpä on hienot hiihtomaisemat siellä! Ja oma sukarapuinnostus iskee kohta uudelleen näiden kuvien myötä :D. En tiedä tuosta teidän suodattimesta miten siihen sama onnistuu, mutta itselläni oli sukkahousujen kärkipala/nilkkasukka estämässä rapujen pääsyä suodattimeen.
VastaaPoistaJuu, ihan kelvot kyllä :) Kiitos, tää sukkahousukikka ei ollutkaan tullut mieleen, kun eilen sopivia verkkoja pohdittiin...
PoistaSukkahousun lahje suodattimen ympärille niin ravut ei imeydy sinne! :) toimi ainakin miljoonankalanpoikasilla aikoinaan
VastaaPoistaPitänee kokeilla :) Pelottaa vaan, että se rajoittaa muutenkin heikkotehoisen suodattimen toimintaa entisestään :o
PoistaMistä nuo hiihtovyöt löytyivät, vaikuttavat kunnollisilta ja vankoilta? :)
VastaaPoista-Mupu
Ne ovat ihan vain Citymarketin eläinosastolta, mutta vaikuttivat tosiaan vankoilta ja olemme erittäin tyytyväisiä ostoksiimme :) Vyö on takaa pehmeä ja leveä, ei sitä edes tunne, kun se on päällä ja ei tarvitse pelätä, että ratkeaisi liitoksistaan.
PoistaOnpa ihanan näköiset hiihtomaisemat, ja aika tututkin :) Miten opetitte koiria kulkemaan suksien kanssa? Voisin kuvitella, että ainakin meidän shelttimies joko innostuisi ihan liikaa tai vaihtoehtoisesti pelkäisi suksia niin paljon, ettei ekoista hiihtoreissuista tulisi mitään..
VastaaPoistaHihi, tuolla on kyllä ihan kaunista :)
PoistaEipä niitä sen kummemmin opetettu - koirat hihnan nokkaan ja menoksi. Taikalla ensimmäinen kerta oli pari vuotta sitten ja silloin homma oli kyllä aikamoista säätöä, kun tyttö haukkua räkytti suksia epäileväisenä. Kehuttiin kuitenkin oikeasta käytöksestä, kun sitä ilmeni ja pikku hiljaa likka keksi, että hiihtäenhän pääsee lujaa = kivaa! :) Ledin kanssa ei ollut suuria vaikeuksia ekallakaan kerralla, mutta toinen meni silti jo paljon paremmin :) Ei tässä oikein taida olla oikotietä onneen - kärsivällisyyttä vain matkaan!
Ihanat nuo kännykän kuoret <3 *kade* :P Ja ihanat kissuudet <3 Eiks tuo koirien kanssa hiihtäminen oo vähän haasteellista? :D Näyttää kyllä kivalta.
VastaaPoistaNoo, haastavinta hommassa on Taikkiksen innostushaukun hillitseminen :P Muuten ei ongelmia! Ja kuoret on joo kivat, tykkään :)
Poista