Skiing on ice

Sisätautijakso vaihtui tämän viikon alussa Saaren jaksoon, eli matkat Mäntsälään ovat käyneet jälleen tutuiksi. Olen tosin ollut ihan poikkeuksellisen uninen tällä viikolla ja koomannut lähes jokaisen automatkan, joten eipä niitäkään ole juuri tarvinnut tuskastella. Viikkoon on sisältynyt sikalan olosuhdemittauksia (karsinoiden koon, ilmankosteuden, ammoniakkipitoisuuden, vetoisuuden ja lämpötilan mittaamista) ja sikojen verinäytteiden ottoa, mielenkiintoisia pieneläinpotilaita, kuten eräs harvinaisempi ihosairaus, silmäongelma ja kasvaimenpoistoleikkaus, hevosten rokotuksia ja lehmiä. On siinä omalla laumalla ollut jälleen vaatteideni hajuissa ihmettelemistä!

Akvaarioinnostus on rapujen tulojen myötä nostanut jälleen päätään, mutta tällä hetkellä harmaita hiuksia aiheuttaa pikkurapusten joutuminen akvaarion suodatinkotelon sisään. Tänäänkin pelastin sieltä neljä reppanaa! Ratkaisuja ongelmaan pohditaan nyt kuumeisesti...

Vapaa-ajanvieton suhteen suurin saavutuksemme lienee hiihtovöiden hankkiminen ja sitä myötä hiihtokauden avaaminen. 

Itse en ole sitten lapsuusvuosien jälkeen ollut mikään hiihdon ystävä, mutta koirien kanssa se on hauskempaa. Niinkuin, no, melkein mikä tahansa.

Helsingin lumitilanne on vielä sen verran heikko, että hiihtomaastoja ei oikein tahdo löytyä. Piristävän poikkeuksen sääntöön tekee Vantaanjoen jää, jolta bongasimme ensimmäiset hiihdon merkit Oulunkylän suunnilla alkuviikosta lenkkeillessämme. Se innosti kunnollisten hiihtovöiden hankintaan ja testailuun heti sama iltana. Toimivat!

Tänään pääsin lähtemään Saarelta niin ajoissa, että ehdimme nähdä jäältä vielä auringon viimeiset säteet, ennen kuin ne painuivat puiden varjoon. Nyt suksien jättämien jälkien määrä oli lisääntynyt entisestään, mutta mitään varsinaisia latujahan tuolla ei mene.

Hyvä niin - kehtaa mennä koirienkin kanssa!

 Jotkut rohkeat kävivät tuolla avannossa uimassa, hrr!

 Hiihtoreissun jälkeen otin pienet tahattomat päiväunet ja niiltä herättyäni löysin pienen yllätyksen.

O oli salaa tilannut minulle söpöt kissakuoret puhelimeeni! Edelliset kuorenihan kärsivät syksyllä hiukan syöpymisvahingoista, kun desinfiointivanutuppo oli Saarella unohtunut puhelimeni kanssa samaan taskuun... En suosittele kokeilemaan!

Ruuaksi tein tänään arkisen arkista chili con carnea ja paistettuja meksikolaisia kasviksia. Onnistui kyllä yli odotusten - yleensä en nimittäin ole mikään mestari maustamaan mitään vähänkään mausteisempia ruokia.

Loppuillan ohjelma:

Kynttilöiden polttelua, dermatologiaa ja oftalmologiaa. On ihan huippua opiskella välillä sitä, mitä eniten tykkää ja mistä on kiinnostunut. Yleensä ottaen olen nyt klinikkavuoden aikana pyrkinyt lukemaan kotona niitä aiheita, jotka ovat liittyneet päivän potilaisiin tai diskussioaiheisiin (hevossairaalalla hevosista, tuotantoeläinsairaalalla tuotantoeläimistä...), mutta välillä on kiva saada itse päättää, mikä on tärkeää ja olennaista osata. Pitää motivaation korkealla!

Ensi viikoksi matkaan kotipuoleen kunnaneläinlääkäriharjoitteluun. Sitä ennen on kuitenkin luvassa vielä hartaasti odotettu viikonloppu, jonka varalle olen suunnitellut lähinnä rentoilua hyvässä seurassa.

Sounds purrrrfect!

Itsetehty Snickers

Eilen illalla innostuimme pakertemaan itsetehtyä suklaata, tällä kertaa vhh-"Snickersiä", eli O:n lempisuklaapatukan kaltaista herkkua kotoa löytyneistä tarpeista.

Siihen käytettiin:

Suklaakerrokset
- n. 100 g maitosuklaata (stevialla makeutettua)

Puolet suklaasta sulatetaan mikrossa ja kaadetaan pieneen vuokaan ohueksi kerrokseksi. Jähmetetään jääkaapissa tai pakastimessa.

Maapähkinätäyte
- 1/2 dl Lidlin makeuttamatonta maapähkinävoita
- 13 g voita 
- 1 rkl (karppi)sokeria
- muutama rkl suolapähkinän puolikkaita

Maapähkinä- ja tavallinen  voi sulatetaan mikrossa ja joukkoon sekoitetaan muut aineet. Levitetään jähmettyneen suklaakerroksen päälle. Siirretään takaisin jääkaappiin tai pakastimeen jähmettymään.

Suklaatoffeetäyte
- 1 dl kuohukermaa
- 1 rkl voita

- 1 rkl (karppi)sokeria

Ainekset sekoitetaan kattilassa ja keitetään sakeaksi pohjaa myöten sekoittaen. Seos on valmista, kun vesilasiin pudotettu tippa sitä jähmettyy pieneksi palloksi. Levitetään jähmettyneen maapähkinäkerroksen päälle ja siirretään takaisin kylmään jähmettymään.

Lopuksi sulatetaan loput maitosuklaasta ja kaadetaan se jähmettyneen toffeetäytteen päälle. Jähmetetään vielä kertaalleen kylmässä ja leikataan sitten halutun kokoisiksi paloisiksi. Säilytetään jääkaapissa ja nautiskellaan makeanhimon yllättäessä!

EDIT. Muokkasin reseptiin pari muutosta, joiden avulla herkusta tuli vielä parempaa!

Kirsikat kakun päällä

Pikapäivitys viikonlopusta. 

Perjantaina olin tosiaan kurssikaverini kemuissa ja oli huippuhauskaa, vaikkemme päätyneetkään minnekään jatkoille. Tai ehkä juuri siksi? Paikalla oli paljon vaihtareita ja tarjoilut olivat loistavat näin karppaajankin näkökulmasta. Juttua riitti pitkälle yöhön ja havahduin ajankuluun vasta puoli kahden maissa. Onneksi fyysinen sijaintimme oli Viikki, joten kotimatka sujui joutuin ja kotona kaaduin suorilta jaloilta sänkyyn.

Aamulla oli nimittäin luvassa odotettu kissaluento Hämeenlinnassa ja yhteiskuljetus starttasi puoli yhdeksän aikaan Rautatientorilta. Minä, kuten lähes koko muukin bussillinen eläinlääkäreitä, nukuin lähes koko matkan. Perillä meitä odottivat aamukahvit ja piirakat. Päivän luentokokonaisuus käsitteli syömättömiä kissoja, kissojen synnytystä sekä pentujen ensitaipaleen ongelmia. Luennoitsijat olivat lähes yksinomaan kissoja hoitavia eläinlääkäreitä, joita oli huippumielenkiintoista kuunnella. Kissapraktikko minussa nosti jälleen väkevästi päätään. Olisi niin kiva päästä tekemään puhdasta kissapraktiikkaa edes joksikin aikaa!

Kylpylähotellin puitteet ja ruuat saavat myös kiitosta. Tai no, ainakin alkupala, joka käsitti mm. kaloja, kalkkunaa ja salaatteja. Lisäksi kaltaiseni kirjafriikki viihtyi tovin jos toisenkin myytävien eläinlääketieteellisten kirjojen parissa. Jospa vain olisi kaikki raha maailmassa...

Lauantai-ilta ja koko sunnuntai sujuivatkin sitten rauhallisissa merkeissä.  Kävimme pitkästä aikaa koko koirapoppoon kanssa lenkillä ja oli kiva huomata, että tytöt rähjäsivät toisilleen paljon vähemmän kuin olimme pelänneet. Rähinä jäi oikeastaan häntien nostelun tasolle ja etenkin Iippu tuntui varsin rennolta. Uskalsimme jopa kävellä hetken käsi kädessä, mikä on jo paljon! Samalla heräsi into päästä hiihtämään tuon nuorison kanssa. Luulen, että Ledi saattaisi innostua siitä yhtä paljon kuin Taikkis.

 Päivän suurin saavutus taisi kuitenkin olla tämä:

Saimme vihdoin hankittua akvaarioomme asukkaita, jee! Ennen joulua sukarapuja tuntui olevan varsin huonosti tarjolla, mutta nyt löysimme useitakin vaihtoehtoja ja muutaman tunnin kuluttua olimme onnellisia kirsikka- ja vihersukarapujen omistajia.

Kuuluisiko tämän kunniaksi nyt sitten järjestää rapujuhlat?

Ihana arki

Koulu jatkuu nyt kolmatta viikkoa ja arkisiin kuvioihin on palauduttu. Pieneläinten sisätautijakso on ollut erityisen kovasti mieleeni - harmi, että sitä ei ole jäljellä enää kuin pari päivää. Olisin voinut viettää sen parissa vaikka koko loppukevään. Selvä kiinnostuksen kohde ja potentiaalinen erikoistumisalue spotattu! Ei sillä, ettäkö olisin yllättynyt.

Sisätautiosastolle saapuu siis haastavampia sisätautipotilaita paitsi sairaalan omista potilaista, myös muiden klinikoiden lähetepotilaista ympäri Suomen esimerkiksi tähystyksiä ja muuta haastavampaa diagnostiikkaa varten. Oppimistahti tuolla on ollut aika eksponentiaalinen, eikä ole yhtään haitannut käyttää kaikkia iltoja pänttäämiseen.

Sen vastapainoksi olen rauhoittanut viikonloput täysin opiskeluvapaiksi päiviksi ja keskittynyt puhtaasti rentoutumiseen. Jotenkin hassua, että mitä vanhemmaksi sitä tulee, sen enemmän aikaa tuntuu tarvitsevan ihan vain arkiviikosta palautumiseen. Tai ehkä se on vain tämä klinikkavuosi ja sen intensiivisyys. En kuitenkaan valita! Huippukivaahan se on päästä vihdoinkin tekemään sitä, mistä nauttii.

Onnistuin taannoisella Tallinnan reissullamme koukuttamaan O:n croissantteihin, kun usutin hänet maistamaan sellaista. Hups!

Viikko-pari sitten saimme vihdoin tänne eteläänkin lunta, mistä koirat ovat olleet erityisen innoissaan. Eihän tämä nyt edellistalville vertoja vedä, mutta ainakaan ei ole yhtä pimeää.

Ehdin iloita onnistuneeni nappaamaan Ledistä ensimmäiset hyvät yksilökuvat, mutta näitä koneelle ladatessani huomasin, että kuvien taustahan on aivan puhkipalanut! Voi näitä mustia eläimiä! Aivan mahdottomia kuvattavia! Nyt kaikki vinkit kehiin, jos sellaisia löytyy!

Ja jos edellisviikonloppu sujui herkuttelun parissa, niin nyt olemme palanneet rytinällä varsin arkisiin pöperöihin: kermaista kana-ananaskastiketta ja uunijuureksia, rapeita kanankoipia ja sweet&sour-wokkivihanneksia, jauhelihapihvejä ja lanttutikkuja...

Lauantai-illan kunniaksi tosin leivottiin hiukan tomaatti-basilika-mozzarella-piirakkaa ja siemailtiin lasilliset viiniä elokuvaa katsellessa.

Samoin katselimme The Big Bang Theoryn ykköskautta, koska O ei ole koskaan päässyt siihen ihan täysillä sisälle ja alusta aloittaminen on siihen toki paras apu. Suloisinta oli, että kissatkin vahtasivat televisiota hetken aikaa toisiaan kaulaillen.

Nyt palaan huomisen potilasesitykseni pariin. Perjantaina olisi luvassa kurssikaverini syntymäpäiväjuhlat, joihin on kutsuttu myös nyt tammikuussa tiedekuntaamme saapuneita vaihtareita kokeilemaan saunomista. Itsehän toimin jälleen tuutorina, joten tulkkaushommissakin on riittänyt uutta haastetta tälle jaksolle. Lauantaina olisi sitten vuorossa eläinlääkäreille tarkoitettu kissaluento Hämeenlinnassa, jee! Eipä siis muuta kuin palailemisiin!

Talvikoti

"Ja meillehän ei väritöntä olohuonetta tule!"

Never say never.

Joulukodin jälkeen ei palattukaan totuttuun pinkkiin, vaan pelkistettiin olohuoneen värimaailma hyvinkin maanläheiseksi, talviseksi. Idea lähti oikeastaan joululomalla löytämästämme taulusta, johon tykästyimme molemmat kovasti. Se löysi sittemmin paikkansa ruokapöydän päädystä ja huusi kavereikseen muita talvisia elementtejä. Omassa päässäni tämä tarkoitti neulekuvioita, kelon väristä puuta, poroja ja pörröisiä taljoja. Muutaman vihreän kuusen luonnonläheisyyttä lisäämään.

Ja tällainen siitä sitten tuli.

Suurin osa sisustustarvikkeista löytyi kotoa, mutta muutaman tyynynpäällisen ja neulotun torkkupeiton hankimme uusina. Niin ja tuo matto... no, O halusi sen. Riskillä. Jännityksellä odotamme, milloin sitä pääsee hinkkaamaan ensimmäistä kertaa puhtaaksi ja miten se onnistuu. Eipä se toisaalta maksanut kuin houkuttelevat 39 euroa Sotkan tarjouksessa, muuten olisin varmasti ylipuhunut herran jättämään sen kauppaan.

Lopputuloksesta tuli mielestäni ihan kotoisa ja talvinen, joskaan en voi välttyä pohdiskelemasta, että pitäisikö tähän kuitenkin tuoda vielä rahtunen jotakin energisoivaa tai piristävää väriä. Mutta mikä se sitten olisi? Hempeä vaaleanpunainen? Metsänvihreä? Jokin ruskean sävy? Vai voisiko talvikoti olla vain tällainen värimaailmaltaan rauhallinen, pehmoinen, lämmin ja rentoutumaan kutsuva?

En osaa päättää. Mitä mieltä te olette?