Tämä viikko on hujahtanut ohi pitkälti näyttelyn jättämissä jälkitunnelmissa - eli ihan loistavissa! Hauskinta on se, että O:kin on nyt ihan innoissaan kysellyt ja selvitellyt eri rotujen EMS-koodeja tai mitä mikin kirjainyhdistelmä ja luokka näyttelyarvosteluissa tarkoittaa. Ollaan sitten yhdessä niitä lueskeltu.
Mulla tähän kevyeen mielialaan on vaikuttanut pitkälti myös erittäin mukava työviikko, jonka aikana olen mm. saanut harjoitella tikkaamista, antanut synnytysapua, ottanut monta kelvollista röntgenkuvaa, saanut harjoitella sydämen ultraamista sekä täppäämistä, huuhdellut fistelöitynyttä anaalirauhasta ja haavoja sekä onnistunut (lähes?) jokaisessa verinäytteenotossa ja kanyloinnissa. Jopa siinä, jonka kohteena oli kanin korvasuoni! Alkaa vihdoin tuntua siltä, että jokin perusosaamisen taso on saavutettu, niin että vitosen aikana pystyy keskittymään muuhunkin. Hyvä niin, sillä se olikin tämän kesän tärkein tavoitteeni, eikä vuoroja ole harmikseni jäljellä enää kovin montaa.
Tänään, kuten lähes jokaisena muunakin iltavuoropäivänäni O oli käyttänyt koirat illalla lenkillä ja Taikkis oli tuossa meidän lähimetsässä kuulemma suunnannut askeleensa kohti kalliota, jolta oli noussut savua. Heinikossa oli kytenyt metsäpalon alku. Onneksi parivaljakko sattui paikalle ja toimi ripeästi, niin että kytevä maaperä saatiin kasteltua ajoissa. Olin aika ylpeä, kun kuulin tästä! Lisää hyvän mielen juttuja siis.
Alkavan viikonlopun kunniaksi kokkasimme illalla "tacoja" Cosmopolitan-salaatin lehtiä kuorina käyttäen. Tai oikeastaan O kokkasi, kun olin päässyt töistä kotiin. Ne ovat luonnostaan tuollaisia suuria, kuppimaisia ja varsin jämäköitä - kuin tehty ruuan tarjoilualustoiksi!
Täytyy sanoa, että suorastaan yllätyin, miten hyvin lehti toimi: ei repeillyt eikä pettänyt, vaikka olinkin lastannut täytteitä päälle varsin runsaalla kädellä. Tyylikäs korvike perinteisille maissilärpäkkeille!
Huomenna olisi luvassa ylenpalttista luksusta: kesän ensimmäinen kokonaan vapaa lauantai. Sekin työkaverin kanssa tehdyn vuoronvaihdon ansiota. Jotakin jännää pitäisi ehkä kehittellä. Tai olla tekemättä yhtään mitään. Kumpikin passaa.
Ehkä voisin yrittää kirjoitella varastoon myös uusia postauksia. Mulla olisi vaikka kuinka monta aihetta jemmassa ja vielä lisää inspiroivia juttuja tulossa, mutta pienoinen kirjoittajan blockki vaivaa ja itsesensuuri tahtoo rajoittaa postailua liiaksi. Toivon, että tämä arkikuulumisten rupattelu auttaisi avaamaan sen.
Eipä siis muuta kuin antoisaa alkavaa viikonloppua kaikille!
Hei älä siellä itsesensuroi! Täällä kytätään uusia päivityksiäsi melkeen päivittäin, ja aina (paitsi jos aiheena jotain ikävää) saan hymyn huulille kun luen kirjoituksiasi.
VastaaPoistaKaipaisin päivitystä tämän hetken tunnelmistasi opiskelun suhteen, nyt kun käytäntöä on jo ollut jonkin verran. Mitkä asiat ovat yllättäneet sinut ell-koulutuksessa? Onko jotain ollut liikaa tai liian vähän? Jos nyt voisit aloittaa opiskelun näillä tiedoillasi, mihin kiinnittäisit huomiota eri tavalla kuin olet nyt tehnyt?
Muutenkin olisi milenkiintoista lukea tämän hetken mielipiteitäsi (tai pohdintaa) käytännön töissä vastaan tuleviin asioista eettiseltä kannalta. Esimerkiksi lyttynenäkoirat jne. Ymmärrän että et voi kirjoitella yksittäistapauksista tai välttämättä sanoa ihan ääneen mielipidettäsi näin julkisella foorumilla, mutta olisi mielenkiintoista tietää miten koulutus ja käytännön näkeminen ovat vaikuttaneet ajatteluusi ja suhtautumiseesi asioihin. :)
Keep on going!
Awww, olipas kivasti sanottu :) Voisin tosiaankin kirjoitella jotakin tämän tyylistä lähitulevaisuudessa, kiitos ideasta! Ja mielipiteitäkin tosiaan löytyisi aiheesta sun toisesta, mutta pitää tosiaan hiukan miettiä, mitä kehtaa sanoa ääneen :)
PoistaHehe, kiitos vain itsellesi kun näät niin paljon vaivaa tämän blogon eteen. Aloitin omat kirjoittelut vasta, kun muutimme ulkomaille saman alan koulupaikan perässä muutama viikko sitten. Nyt tajuan kuinka paljon aikaa tämä blogiharrastus voi viedä, kun sen tekee kunnolla... kauhee vaiva! :D
VastaaPoistaLähinnä siis siksi nuo opiskelujen painopisteet jne kiinnostaa, kun oma opiskeluni on vasta alkava projekti, ja toki toivoisin saavani mahdollisimman paljon irti tulevasta koitoksesta! Muutaman viimeisiä vuosia eläinlääkiksessa opiskelevan kanssa jutelleena odotukseni koulutusta kohtaan ovat aika erilaiset kuin silloin kun aloitin hakuprojektin, ja kaikki oli mutu-tuntumaa. Eihän tosiasioita voi tietää ennenkuin pääsee kokeilemaan :)
-A
Hei, laitahan linkkiä blogiisi! :) Joo, kyllä tämä tiettyä innostusta vaatii... ja ehkä... hulluutta? :D Millaisia odotuksia sulla sitten on? :)
Poista