Viimeinen suvanto ennen koitosta

1. T:n kanssa yksillä paikallisessa. 2. Lauantain päivällinen valmistuu. 3. Utun tyytyväisenä terassilla. 4. Sunnuntain ruoka: lohta ja mustatorvisienikastiketta. 5. Taikkis! 6. Ensimmäinen yhteiskuvayritelmä.

Tässä vielä lyhyt kooste muusta viikonlopustamme kotipuolessa. Napsin poikkeuksellisesti osan kuvista kännykällä, koska joka tilanteessa ei sattunut olemaan kameraa käsillä.  Ehkä kollaaseihin ihan siedettävä kuvanlaatu? Jos vähän siristelee silmiä? :D

Perjantaina pääsimme lähtemään liikkeelle vasta alkuillasta, sillä odottelimme osaa syntymäpäiväsankarin lahjasta saapuvaksi postissa. Ja tulihan se - hiukan ennen klo 16! Ennen lähtöä kehitin vielä pakkomielteen akvaarion paikan muuttamisesta, joten muuttaahan se piti, vaikka O ei ollutkaan asiasta kovin innoissaan. Olimme siis kotikotona joskus 19-20 maissa ja O suuntasi suoraan kaverilleen saunomaan. Puhui muuten sieltä palattuaan lähes yksinomaan kaverinsa neljästä kissasta... "Meist on tuuulluu kissahullui..."?

Itse suuntasin T:n kanssa yksille ja ajelemaan. Vaihdettiin ihan kunnolla kuulumisia ja fiilisteltiin huikeita 2000-luvun alkupuolen hittejä, kuten Alcazaria ja Firevisionia, joita aikoinaan luukutettiin samoilla kaduilla mopoautossa, hahah. Ihanan terapeuttinen ilta!

Lauantai valkeni sateisena. Grillailtiin säästä huolimatta ja Utu vaati päästä mukaan. Sillä on herännyt ihan valtaisa kiinnostus pihaamme kohtaan ja siellä se steppailikin menemään huudellen välillä omiaan. Harmi, ettei tullut otettua valjaita mukaan, olisi voinut antaa herran ulkoilla hiukan turvallisemmin mielin ja pidempään.

Iltapäivällä käytiin tosiaan siellä 1-vuotissynttäreillä ja illalla yksillä O:n kaverin kanssa. Oli hauskaa ja nukkumaan kömpiessämme O totesikin, että nämä kotipuolen reissut ovat kuin minilomia ja plussana meidän tulee juteltua enemmän ja ehkä tärkeämmistäkin asioista kuin kotona arjessa.

Sunnuntain pyhitimme aika lailla koirille ja kotiin matkustamiselle. O on nyt ihan tosissaan innostunut tuosta frisbeen heittelystä koiralle ja harkitsee kilpailuissakin käytettävien koirakiekkojen hankkimista. Mitään frisbeetemppuja Taikkis ei vielä osaa, mutta aika hienoja koppeja se jo kyllä ottaa.

Iipun kanssa kävimme taas sillä kalliolampare-alueella, josta olen laittanut aiemminkin kuvia. Viimeksi itse asiassa tyttöjen viimeisestä yhteisymmärryksen päivästä.

O:lle tämä oli sarjassaan ensimmäinen visiitti kyseiseen paikkaan ja herrahan tykästyi niin paljon, että vaati päästä uimaan isoimpaan lampeen. Siellä se sitten polski tyytyväisenä menemään kaikkien vesihämäkkien seassa... Hulluutta vai neroutta? Raja on häilyvä...

Illalla ajoimme levänneinä ja hyväntuulisina takaisin kotiin valmistautumaan eilen alkaneeseen klinikkavuoteen ja O viimeiseen työviikkoonsa. Ajatus alkavasta vuodesta tuppasi hiukan ahdistamaan, mitä ei ole tapahtunut aiempina opiskeluvuosinani, mutta nyt vuoden hurahdettua käyntiin ahdistus on alkanut jo helpottaa. Eiköhän tästäkin voittajina selviydytä!