This is the dawning of the rest of our lives

Lomafiilis! Tämän kesän työt on nyt sitten taputeltu. Vähän haikea fiilis - olisin mä viihtynyt noissa hommissa kauemminkin. Samaan aikaan edessä häämöttävä klinikkavuosi aiheuttaa vuorottaisia innostuksen, ahdistuksen ja jännityksen aaltoja. Vuoden aikana pitäisi oppia ihan hurjasti! Toisaalta jos nyt vertaan tietojani ja taitojani vuoden takaiseen on eroa kuin yöllä ja päivällä. Ehkäpä alkavan vuodenkin aikana ehtii vielä tapahtua ihmeitä. Töitä ei vitosen aikana ehdi juurikaan tehdä, sillä päivämme klinikalla ovat koko lukuvuoden ajan luokkaa 8-16 ja lomaakin vain muutama hassu viikko. Onneksi tuli viime vuonna otettua kaikki ilo irti siitä kuuluisasta akateemisesta vapaudesta.

Olen kuitenkin tyytyväinen myös kesän saavutuksiini. Sain kanylointiin, potilastyöhön, verinäytteiden ottoon ja käsittelyyn sekä röntgenkuvaukseen sitä kauan kaivattua varmuutta. Lisäksi sain kertailtua itsenäisesti pieneläinten sisätaudit, oftalmologian, neurologian ja monta muuta pienempää juttua. Lisurikin on kohtalaisella mallilla ja toivon, että tämän viikon jälkeen vielä paremmalla. Tästä on hyvä jatkaa. Miksi mua silti pelottaa?

Kesän 2013 ahkeroinnin kiistaton varjopuoli on se, että lämmöstä ja auringosta nauttiminen on jäänyt edellisvuosia vähemmälle. Olin suunnitellut ottavani tällä viikolla menetettyjä kelejä takaisin, mutta mitä vielä - koko viikoksi on luvattu sadetta! Aamupäivälläkin kastuin läpimäräksi, kun poljin lisurimiitistä kotiin. Oh, the irony. 

Onneksi loppuviikosta kutsuu jälleen kotipuoli, joten onpa edes jotain, mitä odottaa!  

Kursailematon lounassalaattini.

 Lisäksi meillä on tässä käynnissä yksi kiva projekti, jonka toteutumisesta olen haaveillut vuosia.

Akvaario! Ei ihan parisataalitrainen, vaan itse asiassa noin kymmenen kertaa pienempi nano, Fluval Edge, jollaista olen kuolannut siitä lähtien, kun sen ensimmäistä kertaa näin. Sisustuksellinen muotoilu ja piilotettu tekniikka. Ainekset kauniiseen kokonaisuuteen.

Onnistuin löytämään altaan käytettynä varsin huokeaan hintaan, joten siinä se nyt nököttää ja odottaa kypsymistään aavemaisen autiona. Tarkoitus olisi haalia sinne vielä paljon lisää kasveja, kanto tai pari ja muutama sukarapu kissojen ihmettelyn kohteeksi. Akvaariokasvit ovat kallistuneet sitten viimenäkemän, joten täytyy yrittää metsästää niitäkin muualta kuin akvaariokaupoista. 25 eurolla ei saanut kuin muutaman hassun Anubiaksen.

Mulla on siis aiemmin ollut isompi seuraakvaario ja 80-litrainen sukarapula, joten nanossa lienee sopivasti haastetta. En tosin ole vielä aivan varma sen sijoituspaikasta - voi olla että se siirtyy vielä makuuhuoneeseen.

Taikkiksella on valeraskaus ja Puikkonokka purkaa äidinrakkauttaan mm. Jodaan. Toivottavasti se menee ohi ilman Galastoppia. Siis raskaus, ei rakkaus. Koirien sotatilanne ei ole parantunut, mutta yritämme nyt totuttaa niitä elämään rauhanomaisesti koiraportti välissään, näköetäisyydellä. Ärinöiltä ei ole vältytty, mutta toivon kovasti, että aika tekisi tehtävänsä ja nuo oppisivat vielä sietämään toistensa naamoja. Edes sen portin takaa. Se olisi hyvä lahja O:lle, jolla on tänään syntymäpäivä.

Itse lahjoin herraa maailman parhaimmalla ja tahmeimmalla minttusuklaa-mutakakulla. Vain 13 minuuttia uunissa ja yön yli jääkaapissa - siitä ei kakku kuulkaa parane! Lisäksi annoin lahjakortin, joka oikeuttaa viettämään yhden romanttisen vuorokauden Tallinnassa minun ihastuttavassa seurassani. Hehah.

Tulee varmasti tarpeeseen tuollainen pieni irtiotto tässä alkavan syksyn mittaan, meille molemmille.