Pessimisti ei pety

Otsikon kulahtanut, mutta ah niin osuva sanonta piti kutinsa tälläkin kertaa. Osoittautui se Joda nimittäin kauniiksi muutaman muunkin mielestä.

Aloitetaan tarina kuitenkin ihan alusta. Näyttelypäivänä heräsimme ennen seitsemää. Olimme onneksi pakanneet kaiken valmiiksi jo edellisiltana O:n saavuttua kotiin ja mun päästyä iltavuorosta. Tänne blogiin laatimani lista mukaan tarvittavista tavaroista osoittautui varsin kattavaksi: mitään puuttuvaa emme näyttelyssä kaivanneet. Korkeintaan tuuletinta kissan häkkiin.

Näyttelypaikkana toimi Kaapelitehdas, jonne saavuimme kahdeksan jälkeen. Liityimme suoraan ovelta eläinlääkärintarkastukseen jonottavien joukkoon. Samaan pisteeseen piti jättää postin mukana saapunut vahvistuskirje ilmoittautumisen perillemenosta. Jodasta ei löytynyt vikaa, joten pääsimme jatkamaan meitä vastaan tulleen kasvattajan mukana itämaisten häkkirivistöille, jotka sijaitsivat yläkerrassa, kaukana muista. Tämä sopi meille kuitenkin oikein hyvin, sillä ylhäällä oli vähemmän kuhinaa etenkin ensikertalaista Jodaa stressaamassa.

Ja stressaantunuthan se oli. Uusi paikka, uudet hajut, paljon ihmisiä ja kissoja. Poika pyrki vain pesään nukkumaan tai sylissä ollessa painamaan päänsä kainalooni. Annoin sen tehdä niin ja yritin välillä silitellä rauhoittelevasti. Kasvattaja ja muutama muukin rodun harrastaja halusi nähdä Jodan. Sain kuulla hämmästelyjä sen koosta, mutta kaikki vakuuttivat massan muodostuvan vain lihaksista, ei läskistä. Itse pohdin mielessäni vain, millaiseksi jättiläiseksi Utu mahdettaisiinkaan täällä leimata, jos jo Joda on kerran iso! Meillehän se on veljeensä verrattuna vain pieni kirppu, ikuinen vauva. Joskin nyt useita rotutovereita ja etenkin lyhytkarvamalleja ihasteltuani sain itsekin todeta, että onhan siitä aika isorakenteinen tullut moniin siroihin rimppakinttuihin verrattuna. Syytän raakaruokintaa ja kiipeilypuusta toiseen rallaamista.

IV-kategorialla, eli itämaisilla roduilla (=siamilainen, balineesi, itämainen lyhytkarva, itämainen pitkäkarva, seychellien lyhytkarva, seychellien pitkäkarva, peterbald) oli kaksi tuomaria (+tuomarioppilas), joille kummallekin oli jaettu eri-ikäisiä itämaisia kaikista luokista, niin että kumpikin valitsee mielestään parhaan kissan kustakin luokasta (pennut, nuoret, avoin, kastraatti jne.) ja lähettää sen sitten paneeliin kilpailemaan toisen tuomarin valitseman kissan kanssa näyttelyn voittajan tittelistä (BIS).

Meidän tuomarimme aloitti arvostelunsa hieman myöhässä, mutta Joda päätyi pöydälle ensimmäisten joukossa. Kovin pitkään ei siis tarvinnut jännittää. Huomaa, että olen viime aikoina tottunut arvioimaan kissojen vatsaontelon täyttyneisyyttä ja sisältöä, sillä Joda ei ollut ehtinyt tai tajunnut käydä aamulla ennen lähtöä kakalla, joten sen vatsaontelo tuntui pinkeältä ja täyttyneeltä, vaikka vielä edellisiltana olin ihastellut sen slimmiä olemusta. Kaikkien rodunharrastajien vielä kommentoitua pojan kokoa minua pelotti kovasti, että tuomari julistaisi kovaan ääneen kissani olevan lihava ja kehottaisi laihdutuskuurille. Olen nimittäin itse alkanut huomata, että Jodankin kasvu alkaa nyt olla ohitse tai ainakin lopuillaan, niin että ruuan määrää  pitää alkaa säännöstellä, jottei painoa ala kertyä. Siirryimmekin säännölliseen ateriarytmiin noin viikko sitten.

Kiikutin kissan pöydälle tuomarin eteen, kun vuoromme tuli. Tuomari tutki ja Joda pyrki pakenemaan matalana alas pöydältä - mieluiten suuaukko ammollaan vieressä häämöttäneeseen jätesäkkiin. Minun tehtävänäni oli estää moiset yritykset. Tuomari kiinnitti ensimmäiseksi huomionsa Jodan turkkiin ja ilmoitti sen olevan aivan liian "auki" eli pörhöllään pesun jäljiltä. Nyökkäilin myöntyvästi, sillä mitäpä minä ihanteellisesta näyttelyturkista tietäisin. Tuomari taisi huomata sen ja kehotti minua kokeilemaan edellisen balineesin turkkia tietääkseni, miltä karvan kuuluu näyttelyssä tuntua (sen teinkin), harkita shampoon vaihtoa ja assistentti muistutti hoitoaineen mahdollisuudesta. "Yeah, perhaps, ok" olivat monisanaiset vastaukseni.

Muuten tuomari oli Jodaan varsin tyytyväinen: kehui ruumiin rakennetta, pitkiä jalkoja, vartaloa ylipäätäänkin. Tykkäsi silmien väristä. Pyysi tulemaan takaisin vielä tuomarin parhaan valintaan. Sitten tilanne oli ohi, kiitimme ja poistuimme paikalta.

Olin todella helpottunut siitä, että Jodan ruumiinrakenne ei ollut saanut haukkuja. Lisäksi kasvattajamme oli aiemmin sanonut, että mikäli pitkäkarva pyydetään tuomarin parhaan valintoihin, on se jo hieno saavutus. Mieli oli siis korkealla - päästiin siihen, mistä salaa haaveiltiin! Tuomarin jatkaessa itämaisten arvostelua päätimme jättää Jodan rauhoittumaan häkkiinsä ja lähdimme O:n kanssa kiertelemään näyttelyaluetta. Samalla ihastelimme paikalle saapuneiden myyjien valikoimia. Tarjolla oli mm. lukuisia erilaisia huiskuja, kissanleluja, -ruokia, näyttelyhäkkejä, kiipeilypuita... kaikkea mitä kuvitella saattaa ja vielä hieman ylikin. Lopulta palasimme ylös seuraamaan arvostelujen etenemistä retkituoleistamme käsin.

Kun viimeinenkin itämainen oli arvosteltu ja tuomarin parhaiden valinta alkoi lähestyä, hain Jodan syliini. Se jännitti edelleen, muttei ehkä yhtä pahasti kuin aamulla. Tuomari valitsi kustakin arvostelemastaan luokasta yhden kissan lähetettäväksi paneeliin, enkä tahtonut uskoa korviani, kun kastraattien kohdalla valinta kohdistui Jodaan! Olin ollut aivan varma, ettei sillä olisi ollut mitään jakoa näyttelyitä kiertäneiden, kokeneempien lyhytkarvaversioiden rinnalla. Enkä ollut ainoa hämmästynyt. Hetken aikaa ehdimme jo pohtia, että kävikö tässä jokin virhe, joka tullaan pian korjaamaan, mutta mitään korjausta ei koskaan kuulunut.

Arvostelujen jälkeen söimme eväitämme - minulle salaattia ja O:lle broileripatonkia, jotka olin pakannut kylmäkallen kera kylmälaukkuun. Samalla ihmettelimme tapahtunutta valintaa. Mulle itse asiassa selvisi vasta tässä vaiheessa, että Joda saa osakseen vielä yhden arvostelun, jossa minun ei tarvitse tehdä enää mitään. Olin toki kuullut paneelista aiemminkin, mutten ollut osannut ajatella sitä omalle kohdallemme, joten kaikki oli oikeastaan valunut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :D

Paneelissa Jodaa vastassa olisi siis toisen itämaisia arvostelleen tuomarin parhaaksi valitsema kastraatti ja näistä toinen julistettaisiin BIS:ksi luokassaan. En uskonut hetkeäkään mahdollisuuksiin, vaan lähinnä keskityin toivomaan, että Joda ei kiemurtelisi itseään irti otteesta tai saisi totaalista paniikkia ja lähtisi kipuamaan pitkin näyttelypaikan verhoja kohti korkeuksia. Vasta myöhemmin muistin, että olin toki ohjeiden mukaisesti leikannut pojan kynnet lyhyiksi edellisenä iltana ja vieläpä viilannut reunat pyöreiksi kynsiviilalla. Kiipeily olisi siis saattanut tuottaa haasteita.

Ennen paneelia meillä oli pari-kolme tuntia luppoaikaa. Käytimme sen näyttelyalueella kiertelyyn, rodunharrastajien kanssa jutusteluun, varsin lievämuotoiseen shoppailuun (kaksi huiskaa koko siitä hienosta valikoimasta) ja muiden rotujen ihasteluun. Kolme "blogituttuakin" tuli moikkamaan. Kiitos paljon teille, oli tosi kiva jutella, kun muuten näyttelyssä oli aika urpå olo, kun ei tuntenut oikein ketään tai ymmärtänyt käytäntöjä! :)

Kävimme myös noutamassa Jodan arvostelusetelin. Näin siinä luki:

Tyyppi: Good, solid strong muscled body, high legs.
Pää: Very nice wedge shape, good profile. (wedge=kiila)
Silmät: Nice shape, excellent colour.
Korvat: Good size, well placed.
Turkki: *Texture could be more silky.* Good contrasts.
Häntä: Good length.
Kunto: Well presented.
Yleisvaikutelma: Kind neuter. (neuter=kastraatti)
Arvostelutulos: (EX1) CAP. (CAP=Certificate of Capacity in Premior, sertifikaatti eli serti)

Lopulta koitti paneelin aika. Koitimme viimeistellä Jodan turkkia hiukan kumisukaa apuna käyttämällä ja sitten pitikin jo mennä. Kissa boksiin ja alas. Kissojen piti odotella paneelin alkua tyhjissä häkeissä, joista näyttelyassistentit kävivät hakemassa ne tuomarien arvostelua varten. Meidän tehtäväksemme jäi siis seistä kehän laidalla ja jännittää, mistä kaikkialta Jodaa saa kohta pyydystää.

Jodan kilpakumppani saapui arvosteltavaksi ensimmäisenä ja aloin jo hiukan huolestua, kun Jodaa ei heti kuulunut.  Muutaman jännittävän minuutin kuluttua sekin saatiin kuitenkin huojennuksekseni paikalle. Jodaa kantanut assistentti oli erittäin osaava ja saikin hyvin rauhoiteltua poikaamme. Hienosti se venyi siellä kaikkien päiden yläpuolella! Tuomarit eivät viihtyneet Jodan kohdalla kovinkaan kauaa, joten olin varma, että viimeistään tässä kohtaa he huomasivat, että eihän tässä mikään näyttelytasoinen kissa kyseessä olekaan :D

Kasvattajan kehotuksesta kiirehdin odottamaan Jodan vastaanottamista assarilta ja kuulin heikosti kuuluttajan sanat "Ja meillä on oppilaan ääni kissalle (Joda). - - - Ja molemmat tuomarit äänestävät samaa kissaa!" Näin kuinka Joda kohotettiin vielä kerran ylös ja kiikutettiin sitten luokseni. Kasvattaja iski kätensä yhteen ja nosti ne ilmaan voiton merkiksi. Sain kissan, mutta unohdin melkein palkinnot. O kiiruhti vastaan. Mitä hittoa juuri tapahtui?  

Meidän lähes turistimeiningillä mukaan ilmoitettu pikkuäijämme valittiin juuri best in show:ksi.



Koko loppunäyttely menikin sitten pienoisen hämmennyksen vallassa. Onnitteluja, halauksia, leimoja arvosteluseteliin. Iso ruusuke, jota siirtelin paikasta toiseen, kun en oikein tiennyt, mitä sillä kuuluu tehdä :D  Monta hymyä, joista leveimmät jaoimme varmasti minä ja kasvattaja. Yksi pieni, väsynyt kissa.

Kissanäyttelyissä pitää pysytellä paikan päällä "loppuun asti", jotta katsomaan saapuneella yleisöllä riittäisi nähtävää. Niinpä hengailimme paikalla vielä parisen tuntia, kun muiden kategorioiden kissoja palkittiin paneelissa. Emme kuitenkaan pystyneet enää keskittymään juuri mihinkää. Lähtölupa annettiin klo 17 ja silloin mekin poistuimme.

Palkinnoiksi saimme näyttelyä sponsoroineen ruokajätin lahjakortin (harmi, etten kasvata enää jauhomatoja - olisin voinut syöttää nuo raksut niille), pienen rapisevan putken ja kauniin Arabian kissa&koira -teemaisen mukin, joka sekin oli nähtävästi myynyt sielunsa samalle ruokajätille. Hehe. Näyttävästi merkki oli tosin esillä kaikkialla muuallakin näyttelytilassa - mukaanlukien oma takkini ja retkituolini. Niin kuin odottaa saattoikin. Mutta kivat palkinnot kyllä, ei siinä mitään! Jodakin rakastui putkeensa välittömästi.

Niin, että mitä tähän nyt sitten loppukaneetiksi toteaisi?

a) WTF?
b) Kiitokset huipulle kasvattajalle ja tukijoukoille!
c) On mahdollista, että tämä ei nyt jäänytkään ensimmäiseksi ja viimeiseksi näyttelyvisiitiksemme :D