Yksi lensi yli rotvallinreunan

Viikonloppua on vietetty täällä aika moninaisissa tunnelmissa.

Lauantain ateria: currykanaa, paistettua parsakaalia ja mustaherukkasosetta.

Sunnuntain jälkkäri: omenamurupaistosta ja vaniljakermavaahtoa.

Sadetta ja koirien kusetusta synttärihaalareissa.

Mausteena ripaus pieneläinten maksatauteja.

Eilen olivat kurssikaverini K:n tuparit, joissa olikin paikalla melkein koko vuosikurssimme vakiporukka - siis mitä bileissä käymiseen tulee.

K:n koti oli ihanan energisoiva raikkaine väreineen ja yksityiskohtineen, mutta nämä  salamalla otetut tylsät pokkarikuvat eivät tee sille oikeutta.

Pupseja!

Klo 22 jälkeen jatkoimme keskustaan, Painobaariin istuskelemaan. Jossakin vaiheessa O laittoi viestiä, että hänelle oli sattunut pieni äksidentti. Aika pian sitten poistuinkin hoivaamaan potilasta, kun muutenkin tuppasi harmittamaan yksi sun toinenkin asia.

 Yhtäaikainen dösästä hyppääminen ja viestin kirjoittaminen: ei suositeltavaa.

Aamuinen visiitti Marian sairaalaan paljasti, että mitään ei ollut murtunut - onneksi. Vain nivelsiteet ovat venähtäneet, mutta aika käyttökelvotonhan tuo jalka nyt pari viikkoa lienee.

Lohdutustiimi toimessaan.

Utun mielestä koko välikohtaus taisi tosin olla jännittävintä, mitä meillä on hetkeen tapahtunut. Kissa osaa kääntää epäonnenkin onneksi!

Me ihmiset ei ehkä olla ihan samaa mieltä. Kuinka nyt käy Liettuan matkan?