Vihdoinkin

Syksy on saapunut, kotiinkin. Kaipasin kaiken yksivärisyyden keskelle hiukan edgeä, hiukan särmää, niinkuin O sanoisi. Lila nyt oli multa aika luonteva valinta, mutta tuo ällökkivärini oranssi - siitä joudun jo antamaan itselleni muutaman taputuksen olalle.

Alkuviikosta sain tämän vuoden ensimmäisen kirjani, jonka ostin käytettynä vanhemmalta opiskelijalta säästäen oivan tukun rahaa.

Kirjan mukana tuli dvd-levy ja puhuimmekin, että täytyy pitää joku leffailta tuon parissa! Huikeaa viihdettä elukkatyyliin.


Opiskelu on kyllä pitkän kesätauon jälkeen taas maittanut: olen toistaiseksi istunut jokaisella luennolla ja lueskellut päivän aiheita vielä illalla kotona - joka päivä. Kaikki luennoilla läpikäytävä asia on poikkeuksetta tärkeää ja haluan ottaa asioiden omaksumiselle tarpeeksi aikaa. Priorisointi noussee avainasemaan - niin oman ajankäytön kuin opiskeltavan materiaalinkin suhteen.

Tällä viikolla olemme käyneet läpi mm. koirien ja kissojen infektiotauteja (Espanjasta tutut leishmanioosi, ehrlichioosi, sydänmato- ja muut hyönteisvälitteiset tartunnat, kissojen infektiot, kuten FeLV, FIV, FIP, kissarutto...), myrkytys- ja rokotusasioita sekä nyt loppuviikosta dermatologiaa eli ihotauteja. Loistavia luentoja ja luennoitsijoita, ihanan käytännönläheistä ja oleellista asiaa! Vaan kunpa aikaa vain olisi enemmän...

Lisäksi posti toi vihdoinkin mukanaan yhden odotetun jutun.

Mun virallinen kandiutumiseni viivästyi Espanjan harjoittelun ja tiedekunnan edustajien kesälomien vuoksi niin, että sain todistukseni vasta tänään käsiini. Nyt saakin sitten liittää nimensä eteen nöyrän tittelin ELK ja kehtaa lähteä hyvillä mielin Liettuaan - tämä matka kun nyt sattuu olemaan äitikultani hankkima kandiutumislahja.

Oon siis ollut hyvä opiskelija, mutta huono opiskelija - as in huono opiskelijaelämän viettäjä. Eilen feidasin Selli-appron, eli eläinlääkiksen oman appron ja tänään ilotulituskisat. Sinne olimme O:n kanssa jo ekoista tv-mainoksista asti puhuneet menevämme - ja kappas, unohdimme. Lähdimme hakemaan Jumbosta rahaa ja viimeisiä matkajuttuja ja yksinkertaisesti unohdimme. Ei hyvä. On ylipäätään pieni ihme, että mulla edes on enää kavereita jäljellä...

Vaan ei sillä, oli Jumbossakin kivaa ja niin ihanan kotoista. Kirpeän kuulas syksyinen ilta Vantaalla nostatti monia muistoja mieleen...

Ja nyt on sitten lompakko Liettuan litejä täynnä! Huomenna koulun jälkeen olisi tarkoitus ajella lentokentälle ja ampaista matkaan. O:n jalka on jo parempi, vaikka se näyttääkin ihan mustikkaämpäriin upotetulta, eikä sille voi vieläkään varata täyttä painoa. Toivottavasti Ryanair suhtautuu positiivisesti kainalosauvoihin!

Ihanaa viikonloppua teille lukijoille, palaillaan taas!