Litilatimaa, osa I

Viime viikon perjantaina ajelimme koulun jälkeen Tampereelle, josta matkamme kohti Liettuan Kaunasia starttasi. Karvakorvat jäivät kurssikaverini hoteisiin Helsinkiin nautiskelemaan ensiluokkaisesta hoidosta. Niinpä pystyimmekin hyvin omintunnoin poikkeamaan matkalla Ideaparkissa, josta lähti mukaan lähti mm. kattovalaisin olohuoneeseen.

Lento lähti vasta yhdeksän jäljestä, joten Kaunasia emme perjantaina ehtineet nähdä juuri taksimatkaa ja hotellihuonetta enempää. Majoituimme Kaunas City Hotelliin, joka oli rankattu Booking.comissa yhdeksi Kaunasin suosituimmista hotelleista, enkä ihmettele: halpa majoitus, mutta uusi siisti hotelli loistavalla sijainnilla ja ilmaisella Internet-yhteydellä.

Multa kysellään aina välillä, että mitä karppaaja voi syödä esimerkiksi ulkomaanmatkoilla. Tällä kertaa tuli ikuistettua aika hyvin lähes kaikki matkan ateriat, joten aiheesta kiinnostuneet saanevat nyt vastauksensa.

Aamupalan koostaminen ei yleensä tuota juuri ongelmia - sen kun lappaa lautaselle pekonia, munia, leikkeleitä, juustoja ja vihanneksia, niin johan pysyy nälkä kurissa pitkän aikaa. Liettuassa ruoka oli halpaa, joten aamupaloistakaan ei tarvinnut köyhtyä 3,5 euroa enempää, vaikka tilasimme ne vasta paikan päällä. 

Aamupalan jälkeen oli aika kurkistella ikkunasta, millaiseen paikkaan olemmekaan laskeutuneet ja punoa juonia päivän kulusta. Matkaseuranamme toimineilla vanhemmillani oli tosin jo suunnitelma valmiina.

Ei enempää, eikä vähempää kuin koordinaattien tarkkuudella.

Me O:n kanssa päädyimme kuitenkin skippaamaan purkkien kaivelun ja lähtemään ihan avoimin mielin kaupungin tuulia haistelemaan ja Akropolis-kauppakeskusta etsimään.

Moni kirkko päältä kaunis. Ja yllä olevassa kuvassa ehkä symppiksimmät mummot ikinä! Kaunas oli kai aika tyypillinen Baltian kaupunki: uutta ja vanhaa, korjattua ja korjaamatonta ripirinnan. Ehkä kuitenkin aavistuksen verran enemmän vanhaa. Näissä mun kuvissa korostuu ehkä eniten se korjaamaton puoli - musta sitä on kivoin kuvata. Mitä lie eksotiikan hakua.

Vihdoin löysimme etsimämme ja hankkiuduimme eroon litistä jos toisestakin. 

Akropoliksen ravintolakerroksessa tilasimme ruuaksi kanaa erinäköisin lisukkein. Meitä kävi palvelemassa ainakin kolme eri tarjoilijaa, koska kukaan ei tuntunut ymmärtävän englantia edes sanan "water" verran. Sama kielimuuri oli huomattavissa kyllä muuallakin Kaunasissa: kun sanoit sanankin vierasta kieltä, vastapuoli vaikeni. Sen koinkin koko maan huonoimmaksi puoleksi.

Jos nyt palataan kuitenkin vielä siihen ruokaan, niin kuvittelin tosiaan saavani broilerinleikkeen, mutta todellisuudessa sainkin jonkinlaisen keitettyjen perunoiden päälle kasatun ja juustolla kuorrutetun paistoksen. Kun alta kaivoi perunat pois ja kippasi ne O:n lautaselle, jäi syötävää yllä näkyvä määrä.

Joskus vaan tulee takkiin! Onneksi näistäkään aterioista emme köyhtyneet 3,5 euroa enempää.

Ostoskeskuksessa oli myös pari eläinkauppaa, joista kotiutimme Taikkikselle uuden hihnan ja valjaat. Edelliset olivatkin jo hiukan kärsineen näköiset. Biotooppiakvaario lupaili hyvää...

... mutta pahan mielenhän se taas jätti :( Olisi varmaan jääneet valjaat ostamatta, jos olisin huomannut tämän ajoissa. Siellä se repi alustaansa ja kakkasi sille, puolivuotias reppana.

Eipä ruokakauppakaan siitä juuri petrannut. Aika heikossa kunnossa näytti suurin osa kaloista sinnittelevän, eikä ihmekään tuon kokoisessa tankissa, jonka veden suodatus vaikutti vähintäänkin kyseenalaiselta.

Akropolikselta käpöstelimme lopen uupuneina takaisin hotellille ja nautiskelimme hiukan iltapalaa: tomaatteja, mozzarellaa, jotakin mausteisempaa juustoa, kylmäsavulohta ja jotain salamin tyylisiä paikallisia nakkeja. Jälkkäriksi 70% chilisuklaata ja muutama lasi kuivaa valkkaria. Ai ai! Kävimme myös istuskelemassa terassilla ja nuuhkimassa Liettuan yöelämää, minkä jälkeen kelpasikin kaatua hotellin puhtaisiin valkeisiin lakanoihin.

Loistava, loistava lauantaipäivä.