Litilatimaa, osa II

Sunnuntaiaamuna, aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään hotellimme editse kulkenutta Laisvės Alėja ("Liberty Avenue") -nimistä kävelykatua kohti vanhaa kaupunkia ja Kaunasin varsinaisia nähtävyyksiä. Nuo lilat pökät, joiden lahkeet olen nähtävästi lomahuumassani sullonut varsin huolettomasti kenkiin, ja takin alta pilkottava karvaliivi olivat muuten edellispäivän Akropolis-löytöjä.

Kävelykatu sukelsi pieneksi matkaksi tunneliin alittamaan astetta isomman autotien.

Kaupungintalo

Joku Kaunasin lukuisista kirkoista

Kaunas sijaitsee kahden joen liittymäkohdassa ja joen varteen vaelleltuamme löysimmekin itsemme yhtäkkiä keskeltä keskiaikaista markkinahumua.

Ikävää olla ilonpilaaja, mutta onkohan lapsien ratsastuttaminen koiralla nyt ihan loppuun asti ajateltua? Nimenomaan koiran kannalta.

Sitä alkaa huomata, miten yksi sun toinen eläimiin liittyvä asia, kuten eläintarhat, delfiininäytökset, eläinkaupat ja turistien hevosajelut ovat pikku hiljaa alkaneet herättää enemmän negatiivisia tunteita kuin aikaisemmin.

Hansamarkkinoilla treffasimme vanhempani ja söimme pienet paikan päällä isoissa padoissa valmistetut lounaat. En tiedä johtuiko se monen tunnin kävelystä, ulkoilmasta, ympärillä leijuneesta savuntuoksusta vai itse ruuasta, mutta herkulta maistui!

Markkinoilta jatkoimme kohti niemen kärkeä, jokien yhteenliittymäkohtaa, joka oli jätetty kauniiksi puistoalueeksi. Siellä sijaitsi Kaunasin linna sekä vanha, rapistumaan jätetty kirkko, jonka taideteoksista suuri osa näytti olevan hukan teillä.

Sähköbussi?

Lopuksi käpöstelimme takaisin hotellille, ihmettelimme Liettuan liikennevälineitä ja poliiseja sekä kävimme tankkaamassa omeletit massuun pitkää kotimatkaa silmällä pitäen. Illalla ajelimme vielä Tampereelta Helsinkiin, kävimme hakemassa lauman kotiin ja pääsimme nukkumaan ehkä puoli kahden maissa yöllä.

Lyhyen, shoppailupainotteisen kaksipäiväisen jälkeen en väitä olevani mikään Kaunas-ekspertti, mutta ihan mukavaksi baltialaisen kulttuurin edustajaksihan tuo osoittautui. Ruoka oli halpaa ja vaatteetkin paikoitellen. Akropoliksesta löytyivät kaikki perusketjut: Zara, VeroModa, Pull and Pear, Stradivarius, Bershka, NewYorker, joissa hintataso ei juuri eronnut Suomen vastaavasta... ja sitten joitakin hieman omaleimaisempiakin. Kenkiä, laukkuja ja koruja en löytänyt yksiäkään, vaikka etenkin kenkiä oli mainostettu Kaunasin valttikortiksi. Valikoimaa olisi kyllä riittänyt, mutta opiskelijastatus asetti rajoitteensa. Suurimman miinuksen annan joidenkin myyjien nuivasta asenteesta englantia puhuviin, vaikka löytyi niitä kielitaitoisiakin sitten sunnuntain aikana muutamia.

Aivan ihanan irtioton arjen stressistä ja kiireestä kuitenkin saimme - siitä vielä mitä suurimmat ja nöyrimmät kiitokset kotipuoleen sekä karvalauman hoitajalle!