And then there were three

No niin, virtuaalikummit ja muut, saamanne pitää! Tässä tulee matkakertomus pennunhakureissusta akselilla Tre-Oulu-Vantaa.

Neljän tunnin yöunien jälkeen ja jännityksen myötävaikuttamana tunnelma oli aamulla varsin hilpeä. Ainakin mulla :D Silmät ristissä kahviaan ryystänyt T ei varsinaisesti arvostanut mun 'rise and shine' -kuittailua :P

Hiukset suihkunkosteinaraikkaina mutta meiniki 'let's go'!

Kellohan näytti lähtöhetkellä siis:

.... ja matkaa rapiat 500 km. Siis yhteen suuntaan.

 Koirien meininki ei ollut ihan yhtä let's go...

T suosittelee: osta shiba. Pääset eroon vapaa-ajanongelmista. Etenkin karvanlähtöaikaan :P

Ja hyihyi, vain Iippu oli turviksissa menomatkalla!

Kööri kakkatauolla

(Hmm, missähän tääkin nyt sitten mahtoi olla?)

 Pohjanmaa voidaan tiivistää yhteen kuvaan:

 Tai no, olihan siellä tällainen kellopaikka. Kaikkialla kirkonkelloja. Kelloa kellon perään.

Voiton puolella!

 Jossain kohtaa navigaattori näytti, että seuraavaan käännökseen on 200 km. Lohdullista hei!

Ja pitihän siitä "käännöksestä" ottaa kuva. Liikenneympyrä! Ja matka jatkui yllättäen, SUORAAN :D

Olin asennoitunut ottamaan kaiken irti tästä ylimääräisestä kotimaanmatkailusta, joten matka sujui suht mukavasti ja nopeasti (=8h, nopea on ilmeisen suhteellinen käsite).

Oikean pihan bongasimme Taikan äidin perusteella

Ja kyllä siellä koiria riitti!

Nuorimmat vasta pariviikkoisia, iiih <3

Me olimme kuitenkin kiinnostuneimpia tästä neidistä

 Kirjoittelimme paperit, juttelimme ja ihastelimme koiria pari tuntia. Oli ihana katsella suurta laumaa eri-ikäisiä shelttejä juoksentelemassa keskenään - Iippu mukana. Ja syrjähyppynä yksi kappale shiboja :D

Parit kyyneleet kasvattajan kanssa tirauteltuamme oli aika lähteä matkaan. Päätin pitää Taikaa sylissä alkumatkan ajan, mutta lopulta se venähtikin koko matkaksi, vaikka boksi olisi ollut takapenkillä. Onneksi ei käynyt mitään!

Kun päästiin lähtemään pihasta, Taika painoi päänsä mun kädelle ja nukahti. Näin sitten kuluikin oikeastaan koko loppumatka, mitä nyt välillä tyttö heräsi vaihtamaan hiukan asentoa tai havittelemaan raksuja. Oltiin nimittäin sovittu kasvattajan kanssa, että autossa pahoinvoiva Taika ei saisi ennen matkaa ruokaa, vaan mä antaisin sille sitten matkan aikana raksuja pikkuhiljaa. Onneksi pahoinvointi jäikin nyt vain ehkä ensimmäiset 15-30 min kestäneeseen kuolaukseen. Eiköhän siitä ihan hyvä matkustaja vanhemmiten tule :)

Taukojakin tietty pidettiin ja jossakin Jyväskylän korkeudella tyttö suostui viimein pissaamaan ulos, eikä boksissa odottelukaan nostattanut pennussa vastalauseita meidän ihmisten vessareissujen aikana. Hieno tyttö!

Muunkin lauman matka taittui varsin unisissa merkeissä kaiken juoksentelun jäljiltä :)

Jopa Mandy, joka ei juuri koskaan nuku autossa!

Kotiin päästiin myöhään yöllä ja Taika tsekkasi pikaisesti hoodit, nappasi luun matkaansa ja paineli suvereenisti Iipun pesään sitä nakertamaan :D

Yöllä pentuaidan taakse jääminen aiheutti pienen porun, mutta kun roikotin kättäni aidan toisella puolella, tyttö rauhoittui nopeasti ja nukkui yli kahdeksaan.

Niin alkoi elämä pikkupennun yksinhuoltajana, mutta pennun terrierimäiset piirteet antavat olettaa, että tämä ei ollut vielä tässä.

To be continued... ;)