Here we go again

Ohhoh, olen niiiiin rikki. Yritin lueskella tässä lemppariblogieni päivityksiä ja nukahdin läppärini ääreen jo kertaalleen. Nyt yritän kuitenkin vielä ehtiä kirjoittamaan muutaman sanasen viime päivistä ennen kuin treffit hävyttömiä solvauksia korviini jo suoltavan unijukan kanssa vievät viimeisen erävoiton.

Iippu död.

Torstaina oli tosiaan töitä ja viimeinen tenttiinlukupäivä. Todella huono kombo. Ainakin tällaiselle, jonka opiskelurutiineista suuri osa pohjaa edellisen päivän kertausharjoituksiin. Voin kuitenkin kertoa, että työpäivän jälkeen parasitologian lukeminen ei enää napostellut. Ei sitten yhtään. En vain mitenkään saanut pakotettua itseäni tekemään tentin eteen enää mitään. Niinpä voikin olla, että että löydän sen uudelleen edestäni kuukauden-parin päästä.

Pahin syy totaalikieltäytymiseen opiskelusta ei tosin oikeasti tainnut olla työpäivä, vaan se, että uumoilemani projekti todellakin kosahti. Big time. Eipä siinä sitten pettymyksen kyyneleiltäkään vältytty. Lisäksi kaikki uudet yritykseni saada jotain vastaavaa alulle ovat sen jälkeen päättyneet yksi toisensa jälkeen umpikujaan. Hienoinen epätoivo alkaa siis melko vahvasti olla läsnä. Ja joo, on pyllystä puhua asiasta näin salamyhkäisesti, mutta siihen on syynsä - tämä kosahtelu tällä hetkellä ehkä se suurin. Jotain siitä haluan kuitenkin myöhempien aikojen hyvien toivossa kirjoittaa, koska sen verran tunnepitoisesta asiasta itselleni on kyse.

No, pahin aallonpohja selätettiin sitten jo perinteeksi muodostuneilla tentin jälkeisillä shoppailuilla. IKEA, Kodin1 ym. sisustuskaupat päivittäisen kulkureitin varrella ovat hienoinen rrrrriski. Pakkailut ja siivoilut jäivät valitettavan viime tinkaan, kun ei oikeastaan olisi ollut minkäänlaista motivaatiota lähteä kotoa pois. Muutama palautumispäivä olisi tehnyt terää. Jos en olisi tullut klikkailleeksi VR:n sivuilta ennakkolippua ostoskoriin, olisin luultavasti edelleen Vantaalla. Ja se kämppä muuten jäi aika ikävään kuntoon. Piristävä kotiinpaluu tiedossa...

Hela gänget. Miyukin jo niin iso, että aloitti ekat juoksunsa, snif...

Jäin junasta jo Tampereella ja kävin moikkaamassa T:tä, joka onnistui kyllä piristämään. Raahasi mut jopa väkisin Pancho Villaan, kun satuin lipsauttamaan, etten ollut syönyt mitään 26 tuntiin. Parmesaanikana grillivihanneksilla, siitä on taivas tehty <3 Harmi, että taas vasta ruuat tilattuamme muistin, että pr0 bloggaajalla olisi tietysti pitänyt olla ravintolassa kamera mukana! No, ei ollut. Jotenkin ajatus ruuasta taitaa tyhjentää mun pään tehokkaasti muista ajatuksista :D

Kuva

T:n kanssa käytiin myös tsekkaamassa mun sikalaharjoittelupaikan hoodit ja tänä aamuna huristelin sinne sitten ensimmäistä kertaa. Kyseessä on tällä kertaa ihan normaali (ei luomu-), keskikokoinen sikatila mun kotiseudulla. Olen käynyt tuolla samalla tilalla joskus päiväkoti-ikäisenä ja siihen mun kokemukset sioista melkeinpä sitten rajoittuvatkin. That is until today.

Unijukka alkaa kuitenkin nyt käydä siinä määrin levottomaksi, että koen paremmaksi myöntää tässä vaiheessa tappioni ja alistua kiltisti romanttisille treffeillemme höyhensaarilla. Aamulla kun pitäisi kuitenkin siinä puoli kahdeksan maissa (thank god ei enää viideltä!) olla jo pirteänä sikalalla.

Kuva

Jomottavilla mustelmilla oleva reiteni, peukalon juurtani kaunistava rakko sekä täynnä pölyä olevat hengitystieni ja keuhkoni saattaisivat tosin olla asiasta eri mieltä, mutta valitettavasti niille ei nyt tällä kertaa suoda suunvuoroa ;)






EDIT. Uusille lukijoille tiedoksi, että olin siis syksyllä navettaharjoittelussa ja saatan viitata siihen näissä sikalapostauksissakin. Navettaharjoittelusta eniten näissä postauksissa:
Tissien puristelutalkoot by eltdk
20 opittua asiaa