perjantai 3. syyskuuta 2010

Tuutorointia

Väsynyt tuutori täällä hei. Huutelen vain olevani hengissä, ainakin kutakuinkin. Jotenkin hämmentävää taas kirjoitella, kun viimeisen viikon aikana tuli tutustuttua varsin moneen blogin lukijaan. Aina kun joku tunnustautui lukijaksi, tuntui ympäriltä löytyvän kolme muutakin, jotka tiesivät heti, mistä kyse. Vaan eipä kai siinä, kun tähän touhuun on kerran ryhtynyt. Piiloudutaan sitten salasanojen taakse, jos alkaa ahdistaa ;) Terkkuja kuitenkin teille kaikille loistotyypeille (ei vain siksi loisto-, että luette tätä, vaan ihan muutenkin, haha)!


Olin alkuun (ja *kröhöm* ehkä vielä eilen illallakin jollekin tuutoritoimikuntalaiselle) sitä mieltä, että tämänvuotinen tuutorimerkki on harvinaisen ruma. Ja no onhan se hiukan, mutta loppuviikkoa kohden olen alkanut taipua sille kannalle, että se on suurella asiantuntemuksella valittu. Kovaa juoksua paikasta toiseen tämä on nimittäin ollut.

Haalareitakin tuli tuunattua hiukan uuteen uskoon. Sain kuningasidean mukana roikkuvan mukin kiinnittämisestä haalareihin ylimääräisellä ällösöpön värisellä pentufleksillä, jota ehti tänään ihailla jo yksi (opiskeluaikojaan kaiholla muistellut?) opettajammekin :D


Terävien neulojen, skalpellinterien yms. roskisastia puolestaan ajaa asiansa katu-uskottavana (haha) taskumattina/mukina.


Maanantaina kierrätimme pikku varsoja pitkin EE-taloa, kampusta ja keskustaa. Illalla kokoonnuimme ainejärjestön tiloihin nyyttäreiden ja tutustumisleikkien merkeissä.

Uudet onnelliset ykköset, tosi ulospäinsuuntautunutta porukkaa :) Suttasin naamat anonyymiteetin suojaamiseksi.

Tiistaina omalla ryhmälläni oli vuorossa pieneläin- ja hevossairaalaan tutustuminen (näimme mm. hevosen jalan röntgenkuvausta) sekä erinäisiä luentoja opiskelukäytäntöihin liittyen. Illalla piknikkeilimme Suomenlinnassa ihanassa syksyisessä auringonpaisteessa.


Keskiviikkona varsat pääsivät tutustumaan Viikin tiedekirjastoon ja iltapäivällä lähdimme koko porukka Saaren tuotantoeläinsairaalalle Mäntsälään, jossa ykköset saivat kokeilla esim. lehmien pötsiäänten sekä sydämen auskultointia. Saarellahan elukkalaiset viettävät osan viidennestä vuodestaan tuotantoeläinten hoitoa ja kunnaneläinlääkärin toimenkuvaa potilaskierroksineen harjoitellen.




Torstaina oma ryhmäni kuunteli ATK-ajokortin suorittamisesta sekä HYY:n toiminnasta kertovia luentoja, joten sain itse omistaa aamupäivän Iipun kanssa puuhasteluun. Se tulikin tarpeeseen, koska maanantaita (jolloin Iippu oli illan mukanani) lukuunottamatta omatunto soimasi pahasti koiran pitkistä yksinoloista :( Illalla vietimme pizzailtaa ainejärjestön tiloissa ja kuokimme yksissä toisissa Viikissä järjestetyissä bileissä. Pääsin pitkästä aikaa näkemään myös muita kurssikavereitani, jotka ovat viettäneet kesän muualla! :)

Tänään piti olla vuorossa retki Korkeasaareen eläintarhan oman eläinlääkärin johdolla, mutta kyseinen reissu peruuntui em. oppaamme sairastuttua. Ja tämänhän kuulimme vasta bussissa matkalla paikan päälle. Ei siis muuta kuin samaa reittiä takaisin. Kun keskustaan oli kuitenkin tullut lähdettyä, ajattelin palkita itseni menneen viikon pakertamisesta pienellä shoppailuretkellä. Tällaista tarttui mukaan:




(Ensimmäinen, suunniteltu "lushahdukseni" eli pari saippuaa, Porridge ja Rock Star, Lushista kylppärin tuoksumaailmaa luomaan)


(Pari Merilasin vaaleanpunaista tuikkukippoa syksyn pimeneviin iltoihin)


(Pari hassua syksyistä vaatekappaletta)


Jaoimme iltaohjelmiin osallistumista tuutorien kesken siten, että itse saan tänään kaappasta Iipun kainaloon ja painautua sohvan nurkkaan selvittämään, onko BB tänä vuonna mistään kotoisin. Josko sitä nautiskelisi vaikka yhden sidukan ja tekaisisi karppipitsan kyytipojaksi. Viimeinen viikonloppu ennen syyslukukauden alkua, mutta ei haittaa yhtään :) Mielenkiintoiset opinnot, hauskat opiskelijariennot ja ihanat ystävät odottavat, can hardly wait!

EDIT. Muoksittu kuvia, kun koneeni boottauksen jälkeen suostui jälleen yhteistyöhön :)

4 kommenttia:

  1. Jes kiva että kirjottelit taas, näitä sun kirjotuksia odottaa jo ihan päivittäin! tykkään tosi paljon kirjotustyylistäsi, ja kivat kuvat vaan täydentävät koko blogikirjotuksen (: voisinpa sanoa olevani aika koukussa tähän blogiin (;

    mutta siis, eläinlääkisopinnoista mietin sellaista, että millainen porukka siellä on yleensä ollut, onko ollut hyvä yhteishenki, ketään ei syrjitä/kiusata tms? noi kaikki tutustumiset ja iltariennot sun muut kuulostaa tosi kivoilta, mutta vähän jännittää että ollaanko siellä sitten kaikkien kavereita... yläasteelta ja osittain nyt lukiostakin vähän huonoja muistoja, ja vaikea luottaa muihin ihmisiin, niin ajattelin että varmaankin elukassa on sen verran hyvä henki ettei mitään syrjimistä tms tapahdu?

    Ja toinen asia mikä piti kysyä, että täytyykö olla ajokortti kun lähtee eläinlääkikseen opiskelemaan? Varmaan ainakin siinä vaiheessa kun on valmistunut?

    Eipä tässä muuta, blogisi on ihan paras (=

    VastaaPoista
  2. Awws, olipa ihana kommentti, kiitosta vain :)

    Kyllä näillä tuoreimmilla vuosikursseilla ainakin on oikein kiva yhteishenki nähdäkseni ja kiusaamistouhut ovat kai enemmän peruskoulu- kuin yliopistotouhua. Meidän tiedekuntamme on niin pieni, että kaikki oppii tuntemaan helposti ja jotenkin tänne valikoituva opiskelija-aines tuntuu olevan siinä määrin homogeenista, että juttua riittää kaikkien kanssa. Ainakin eläimistä, jos ei muuten :) Eli ei kannata kantaa siitä asiasta huolta ollenkaan, jos tänne mielii! Tietysti kannattaa itsekin olla avoin ja jutella ihmisille, niin metsä aivan varmasti vastaa samoin takaisin!

    Ajokorttia ei kai missään edellytetä, mutta jos haaveilee kunnaneläinlääkärin ammatista (siis ihan perinteisestä tiloilla kiertämisestä), niin viimeistään ennen työelämään siirtymistä sellainen olisi suotavaa olla. Tietysti myös esim. seminologi- eli keinosiementäjäkurssille (valinnainen) osallistuminen käytännössä edellyttää ajokorttia, koska siinäkin kierretään sitten kesätöiden merkeissä tiloilla maakunnassa. Sen sijaan ihan klinikkaeläinlääkäri esim. pk-seudulla saattaa hyvinkin tulla toimeen kortitta lopun ikäänsä, mutta silloin esim. kiirellisten päivystystapausten vastaanottaminen ei ehkä onnistu :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana idea tuo fleksitalutin rakkaan Yksysivitosen kiinnittäjänä..;) Huomenna nähdään! <3

    -Anne

    VastaaPoista
  4. Aaaws, niinpä nähään! <3 Ja eiks ookki :D PS. Säilöin sulle tänään yhen tollasen keltasen siltä varalta, et poikien jemmaamat pysyy siel turhanki hyväs jemmas :D

    VastaaPoista