Sytyttelin sitten kynttilöitä, katselin leffoja ja katkeroiduin keskenäni, kun yläkerrassan kämpässäkin kuului olevan bileet. Not fair! Mutta annoinpa luultavasti vastalauseeni kuulua naapuriin asti huudattamalla palovaroitinta (ja se puolestaan Iippua) keskellä yötä, hähä. Oikeasti sekin oli vahinko, uunin pohjalle oli valunut hiukan taikinaa :(
Lohdutukseksi oli sitten turvauduttava naisen parhaaseen ystävään koirien (ja timanttien) jälkeen - suklaaseen. Tällä kertaa unelmatortun muodossa. Olen vihdoin kehitellyt reseptin, joka onnistuu kuin - no, unelma! Kirjoittelen sen reseptin tänne joku kerta ylös.
Tänään suurin osa aamupäivästä on sujunut sisustusohjelmamaratonin jaa teekupposen...
... sekä James Herriotin eläinlääkäriseikkailujen parissa.
Olon virkistyttyä olen tosin koittanut saada hiukan jotain järkevääkin aikaan: olen mm. kaivanut syyskengät kaapin pohjalta esiin ja järjestellyt uusia opiskelujuttuja. Kävin nimittäin toissaviikolla hamstraamassa Tiimarista uusia tusseja, yliviivauskyniä, kansion välilehtiä, luentopaperia, isomman penaalin piskuisen Marimekon pussukkani rinnalle...
Ihanan värikästä! Oppisinkohan tänä vuonna jo käyttämään muistiinpanoissani muitakin värejä kuin mustaa huolimatta siitä, että värikästä tekstiä on aika vaikea lukea...?
(Kuumemittari ja muistitikku ovat uusimpia lahjuksia tuutoroinnista)
Taisi mukaan tarttua myös uusi lompakko ja laukku, jonne sopii mukavasti luentokansio...
... joka näyttää näin aikuismaiselta ja sivistyneeltä :D En vain raaskinut vaihtaa tuota vielä pois, kun hankin sen aikoinaan valmennuskurssille motivoimaan itseäni tylsien laskujen ja ihmisen anatomian parissa pakertamiseen. Tuo syötävän suloinen kultsun pentu oli niinä tunteina ainoa kosketukseni mihinkään eläimiin liittyvään ja auttoi pitämään tavoitteen kirkkaana mielessä. Se ohitti jopa sen tosiasian, että noin yleisesti inhoan oranssia väriä, enkä hankkisi mitään sen väristä vapaaehtoisesti.
Huomenna on sitten yliopiston avajaiset, jotka jäänevät multa nyt välistä. Tiistaina sitten uutta tarmoa puhkuen luennoille, joita näyttäisikin olevan klo 8-16 koko viikon ajan... tarmoa siis todella tarvitaan, joten taidanpa jatkaa sen keräilyä! Sunnuntain jatkoja!
Siis WAU tuo sun kämppäs! Etenkin tossa ekassa kuvassa toi sisustus on aivan ihana, värit, elementit, sisustustarvikkeet... nyt tuli entistä isompi halu muuttaa omaan kämppään ja sisustaa se oman mielen mukaan :D
VastaaPoistaVoi että, odotan niin innolla että pääsen siihen pisteeseen kun asun omassa vuokrakämpässä ja opiskelen täyttä päätä eläinlääkäriksi! Nämä sun kirjoitukset auttaa vielä motiovimaan ja skarppaamaan, vaikka eläinlääkikseen pääsy tuntuu vielä pelkältä unelmalta... Täytyy nyt selvitä kirjoituksista kunnialla ja alkaa valmistautua sitten pääsykokeeseen keväällä.
Kiitos vielä miljoonasti tästä ihanasta blogista, jonka avulla muistan aina, miten kovasti haluankaan eläinlääkikseen!
Voi kiitos :) Tykkään tästä kyllä itsekin kovasti, ihan mun näköinen, vaikka joku muu varmaan vierastaisi näitä värejä ja niiden määrää :D HOAS kun ei vain tunnu tuntevan muita värejä kuin valkoisen, niin on sitten itse käytävä vastarintaan ;)
VastaaPoistaKiva kuulla, että mun höpöttelyistä on motivaattoriksi. Tsempityksiä abivuoteen ja pääsykoekevääseen kovasti! :)
Aivan ihana olohuone sulla! Kauniit värit ja jotenkin niin lämmin ja pehmoinen fiilis välittyy ainakin tänne. Mä asun muuten myös HOAS:illa ja jotenkin tässä asunnossa on jo pohjaratkaisu sellainen, että tuntuu hankalalta sisustaa tätä mieleiseksi. Ja jotenkin ei ole ollut edes hirveesti fiilistä, kun tämä nyt kuitenkin on tällainen parin vuoden väliaikainen koti...
VastaaPoistaKiitos kaunis :) Tollaset tunnelmakuvat kyllä imartelee huonetta kuin huonetta! :)
VastaaPoistaJännä miten mulla tää opiskelijaelämyys taas herätti ihan päinvastaisen reaktion: halusin nimenomaan luoda tästä kliinisen valkoisesta asunnosta itselleni kodin, koska elämää se kuusi vuottakin on :) Ja helpottaa kummasti uuteen kaupunkiin ja elämään sopeutumista, kun on se oma mieluisa koti, johon käpertyä turvaan elämän kolhuilta :D
Mikään helpoin sisustettava ei tämä munkaan kämppä ole: koostuu kahdesta identtisestä pitkänmallisesta huoneesta, jollaisia tunnetusti on vaikea sisustaa.
PS. Kävin vakoilemassa, että sullahan kasvaa siellä Iipun sukulaisia! Ihan mielettömän suloinen pakkaus, tuitui <3