Olen kyllä tyytyväinen, että sain nyt syksylle aloitettua edes jonkin ryhmäliikuntatunnin. Tekee hyvää lenkkeilyn ohella! Onneksi tajusin olla skarppina, kun ilmoittautumiset syksyn kursseille alkoivat, sillä parin tunnin päästä ilmoitautumisajan alkamisesta paikat olivat jo täynnä kaikissa zumbaryhmissä ja ainakin omassamme oli 38 ihmistä jonottamassa mahdollisia peruutuspaikkoja. Ai miten niin muotilaji?
Tänään oli tiedekunnasta vuorossa retkipäivä tuotantoeläinsairaalalle Mäntsälään. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä kyytön (uhanalaista, pienikokoista itäsuomenkarjaa), harjoitella lehmän käsittelyotteita (esim. pään kääntämistä syliin) ja lypsää! Maitoa tarvittiin tosin vain muutama tippa lettupannutestiin, jolla tarkistetaan, onko maidossa soluja ja mikä on sen pH, mutta yllättävän hankalaa oli kaupunkilaistytön saada ensimmäiset suihkaukset ulos.
Iltapäivällä vierailimme myös minkkitarhalla, joka vakuutti monet meistä siisteydellään ja häkkien koollaan - ainakin verrattuna häkkikanaloiden oloihin. Oma sydämeni kuitenkin murtui niiden tuhansien pienten minkinpentujen työntäessä neniään verkon välistä. Minkit olivat hurjan kiinnostuneita meistä ja yhdellekin juttelin pitkään, kun se ei malttanut lähteä verkon luota lainkaan, vaikka yrittikin monta kertaa. Aina oli kuitenkin palattava äkkiä takaisin. Ihastuttavia olentoja!
Valitettavasti taisimme vain olla suurin virike, mitä nuo nyt nelikuiset "näädät" tulevat reilun puolivuotisen elämänsä aikana kokemaan :( Ei siitä yhdestä neljälle eläimelle tarkoitetusta putkesta ja ritilän läpi putoavista kutterinpuruista taida nimittäin oikein haastetta noin uteliaille ja älykkäille eläimille riittää. Tilaakin olisin toivonut olevan paljon enemmän.
Omassa ajatusmaailmassani minkit näätäeläiminä vertautuvat automaattisesti fretteihin, joita ei koskaan tulisi pitää häkissä, kuten ei koiria tai kissojakaan. Syykin on selvä: niin valtavaa määrää energiaa ei saa mitenkään sullottua häkkiin, ilman, että seuraukset eläimen mielenterveydelle ovat katastrofaaliset. Miten nuo näkemämme minkit sitten erosivat lemmikkifreteistä? Mielestäni eivät tässä mielessä mitenkään.
Luotan kuitenkin vielä siihen, että turkistarhaus tullaa kieltämään tai tekemään käytännössä mahdottomaksi n. 10-20 vuoden sisällä, kuten on tapahtunut jo Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa, Sveitsissä, Briteissä... Kiinan ja Venäjän hienosto eli turkkien todellinen käyttäjäkunta saa todellakin luvan pärjätä ilman Suomen panostusta tähän ajasta jälkeenjääneeseen, puistattavaan rikokseen eläinkuntaa vastaan.
Jos vielä epäilyttää, niin kannattaa katsella alla oleva video. Tällaiselta siis näyttää osalla suomalaisista kettutarhoista:
Jos joku muukin haluaa toimia pienten, kohtaloonsa täysin vaikutuskyvyttömien näätä- (ja koira-)eläinten äänenä, niin käykääpä ainakin allekirjoittamassa adressit turkistarhauksen lopettamisen puolesta sekä frettien häkissä pitämistä vastaan!
Niin ja Suomiko on sivistysvaltio ja ykkönen jossain top10-listalla...
VastaaPoistaTuli mieleen, kun tutkittiin koulussa possun keuhkoja (terveysalaa opiskelen), niin opettaja sanoi, että sen possun loppumetrit teurastusautossa ovat olleet stressaavat, kun keuhkoista tuli vaahtoa. Olin kyllä kuullut tästä aikaisemminkin, että tietyistä löydöksistä voidaan päätellä onko eläin kärsinyt/ollut ahdistunut ennen viimeistä niittiä. Miten paljon te kohtaatte merkkejä kaltoinkohtelusta eläinten leikelyissä ja ovatko olleet suomalaisia vai ulkomailta tuotuja?
-H
Järkyttävä toi video! Katsoin vajaan minuutin ja tuli niin paha mieli, että ei huvittanut loppuun asti katsoakaan. :(
VastaaPoistaJa tosiaan huomaa zumban olevan nyt kova juttu. Munkin vakisalilla viikossa on useampi vakiozumbatunti ja niiden lisäksi vielä toistakymmentä tuntia ripoteltu sinne tänne, mihin väliin nyt on vain lisätunteja mahtunut. Ite en ole kyl lajia kokeillut...
Tuli edelliseen postaukseen viitaten mieleen että onko "uusi eläinlääkärisukupolvi" enemmän eläinkoevastaisempaa ynnä muuten eläinten oikeuksia "tiedostavampaa"(tai mikä lieneekään syynä) sillä olen käsittänyt, että tämä nykyinen (mies)eläinlääkärien edellinen sukupolvi suhtautuu suht myönteisesti eläinkokeisiin? Jäin miettimään sitä, se on jotenkin jännää, että mistähän se johtuu. Ajatellaanko eläimet enemmän "tieteen teon" tai "työvälineiksi" vai onko ylipäätään koko käsitys eläinkoemyönteisistä vanhemmista eläinlääkäreistä ihan vain mielikuvituksen tuotetta.
VastaaPoistaT. MOH
Ja turkistarhaus: voi BUUU!
H: eipä meillä kyllä tuotantoeläinten kohdalla ole vielä tullut vastaan moista, en tosin edes tiedä mistä nuo isommat eläimet meille tulivat. Lisäksi ne olivat yleensä viettäneet hyvän tovin pakkasessa ennen meille tuloa, eli kaikkia muutoksia tuskin edes olisi näkynyt. Kotimaisia ne kuitenkin aina olivat ja mahdollisimman terveinä kuolleita, koska emme opiskelleet viime vuonna vielä patologiaa vaan perusanatomiaa. Sen sijaan lemmikkien pidossa olisi joskus ehkä ollut toivomisen varaa jo ihan ruokinnasta alkaen :P
VastaaPoistaStressiliha sinänsä on kyllä tuttu käsite, mutta sehän on sen verran huonolaatuista (kelvanneeko edes markkinoille?), että sitä ja näin ollen eläinten stressaamista pyritään kaiketi välttämään (mm. teurastamalla eläimet mahd. nopeasti ilman odotteluja) - täysin siinä onnistumatta. Kyllä se yhtäkkinen muutos, kuljetus, ahtaus, vieraat olot, vieraat kaverit ja aiemmin teurastettujen pelokkaiden eläinten virtsa ym. stressaavat kotieläintä tietysti aina :(
Janita: Joo, mä itkin silmät päästäni, kun ekaa kertaa tuota katsoin :( Ja meilläkin tosiaan oli valtaisan kysynnän vuoksi lisäilty ainakin yksi zumbavuoro vielä jälkeenpäin :) Ihme laji.
MOH: Hmmmm, paha kysymys. Luulen, että jotain tekemistä on sillä, että nykyihminen on ehkä alkanut tiedostaa ja tutkia eläinten kipua ja kärsimystä uudella tavalla. Ennen eläimiä on ehkä pidetty enemmän "vain" eläiminä, joilla ei ole tunteita? Tietysti voisi kuvitella (ja toivoa), että näin ei eläinlääkärien kohdalla olisi ollut silloinkaan.
Lisäksi tietysti nykyisin löytyy myös vaihtoehtoisia menetelmiä eläinkokeiden korvaamiseen, mikä on saanut monet kyseenalaistamaan eläinten käytön tuotteiden testauksessa. Tai jos mietitään tuotantoeläinpuolta, niin pari sukupolvea sittenhän tilat ovat olleet vielä pieniä ja eläinten olot hyvät nykyiseen tehotuotantoon verrattuna.
Täytyy kuitenkin sanoa, että näin mututuntumalla aika moni omankin ikäisistäni hyväksyy eläinkokeet, jos ne vain tehdään mahdollisimman vähän kipua aiheuttaen ja niin, että eläinten olot ovat kunnossa. Mäkin voisin periaatteessa hyväksyä eläinkokeet esim. niin, että eläin rauhoitetaan niin, ettei se tunne kipua, tehdään koe ja lopetetaan eläin sitten samalla (kuten harkoissamme keväällä tehtiin), mutta näinhän se harvoin käytännössä onnistuu...
Lisäksi itse kun tulen harrastustaustaltani pieneläinpuolelta, niin en pysty näkemään koe-eläinten oloja (pienet, virikkeettömät) nykyisellään riittävänä :( Toisaalta moniko lapsen lemmikkinä pikkuhäkissä elelevä, päiväsaikaan heräteltävä hamsteri on yhtään sen onnellisempi?
Vaikeita kysymyksiä :/
Voi kyytöt <3
VastaaPoista