Vuoden ensimmäinen kurssi käsittää kotieläinten pitoon, etologiaan, eläinsuojeluun ja toinen kurssi ruokintaan liittyvää asiaa, jota on sitten tarkoitus hyödyntää myöhemmin syksyllä maatilaharjoittelun merkeissä (ja mulla ei tietenkään ole vielä paikkaa, stressaa...). Ylläolevat lituskaiset hyvinvointiopukset ovat muuten ensimmäisiä (ja ainoita) eläinlääkiksen suomenkielisiä kirjoja, mutta sen helpotuksen vastapainoksi osa luennoista onkin nyt sitten ollut ruotsiksi! Yllättävän hyvin sitäkin kuitenkin ymmärsi :)
Kurssisuoritukseen kuuluu lisäksi ryhmätyö, jonka aiheena on laatia ihanteelliset olosuhteet arpomalla valikoituneelle kotieläimelle. Oma ryhmämme pääsi suunnittelemaan tallia siitostammoille varsoineen ja ryhmämme hevosihmisten tietämyksen myötä tuntuu omatkin tiedot jälleen kaltaisellani pieneläinihmisellä karttuneen :) Ennen kaikkea odotan kuitenkin tuota ravitsemusjaksoa ja siinä eritoten kissan ja koiran ruokintaa, mikä oli osittain vastuualueeni eläinkaupassa töissä ollessani. Koko eläinruokabisnes on eläinlääkärienkin osalta niin pahasti korruptoitunutta, että toivoisin saavani paljon puolueetonta tutkimustietoa siitä, mitä rakkaiden lemmikkiemme kuppiin kannattaa kaataa ja mitä ei.
Muuhun elämään kuuluu edelleen koiranetsintää, harrastusten haalimista (huomenna ensimmäistä kertaa zumbaan ja pitäkäähän peukkuja, että pääsisimme Iipun kanssa myös nyt syksyllä alkavaan agiryhmään!), syksystä nautiskelua ja vuoden ensimmäiset kunnon opiskelijabileetkin viime viikonloppuna :) Luojalle kiitos, että olin aiemmin viikolla liittynyt osakuntaan, joten sain katon pääni päälle myöhästyttyäni viimeisestä yöbussista! Joukkoliikenteen herättyä uuteen aamuun vuodatin myös vuolaat kiitokset sille urhealle kaverille, joka jäi pitämään mulle seuraa aamuun asti- ritarillisuus on katoava, muttei nähtävästi vielä kokonaan kadonnut luonnonvara! :)
Ai niin ja tällainenkin saapui viime viikolla:
Parantumaton datailija saanee tästä suuren ilon (ja saattaa edesauttaa bloggailuakin) jo hieman tympimään alkaneiden junamatkojen sekä kotipaikkakuntavierailujen ajaksi, kunhan vain selvitän, millainen netti tuota parhaiten ruokkii!
Mutta poistun kaivelemaan tacopiirakan uunin kätköistä, sika- ja nautatilan olosuhdeoppaan laukusta ja koiran kainaloon sängyn alta. Sitten olisi luvassa vielä iltalenkki ja sokruttimien viihdytystä (lue: tarjoamaa viihdettä):
Paras asento rauhoittumiseen ja naamapesuun? Pää alaspäin kukkapurkista roikkuminen tietysti...
Tehokasta viikon alkua muillekin! :)
Onko sulla toinen sheltti suunnitelmissa vai jotain ihan muuta rotua katselet? Ja peukut tosiaan pystyyn, että pääsette Iipun kanssa agiryhmään! Mullakin on haaveissa alkaa harrastaa agilitya Nanan kanssa, kunhan neiti nyt ensin kasvaa isoksi.
VastaaPoistaShelttiäpä hyvinkin, vaikka välillä tuppaa muutkin rodut houkuttamaan :) Shelteistä kun on vaikea löytää juuri sellaista kun haluaisi... Aikuinen olisi myös yksi hyvä vaihtoehto, muttei auta kuin odottaa.
VastaaPoistaJa juu, toivon myös kovasti, että päästäisiin, Iippu kun tuntui niin tykkäävän siitä keväällä :) Onko Nana sun eka shelttisi muuten?
Nana on mun ensimmäinen ihan oma koira. Mun lapsuuden kotiin tuli eka sheltti, kun olin 9-vuotias ja pari vuotta sitten (olin kyl ehtinyt jo muuttaa pois kotoa) tuli toinen sheltti taloon. Että rotu ennestään oli kyl tuttu ja vienyt ihan mun sydämeni. Toki leikittelin ajatuksella jostain toisesta rodustakin, mutta lopulta oli kyl ihan selvää, että oma koirakin tulee olemaan shetlanninlammaskoira.
VastaaPoistaMillaiset kriteerit sulla sitten on koiralle?
Oukei, eli kokemusta kuitenkin löytyy :)
VastaaPoistaNo siis ihan perusjuttuja terveyden ja terveystarkastusten suhteen (ja sheltithän ei tunnetusti mikään kaikkein tervein rotu ole) sekä luonteen, harrastusominaisuuksien, osittain myös rakenteen ym. Haluaisin myös muun kuin soopelin värisen toiseksi koiraksi.
Aikuisen kohdalla ei kaikki ole niin tarkkaa, mutta pennun haluaisin sellaisesta yhdistelmästä, jonka takana voisin itsekin seisoa, koska pentua hankittaessa jotenkin suoremmin tukee kasvattajan kasvatustyötä :) Ja tosiaan shelttipennut kun ovat niin suosittuja, että monesti pentueet ovat varattuja jo kauan ennen syntymäänsä. Mutta eipä tässä kai hätä ole, onhan näitä ilmoituksia jo 1,5 vuotta päivittäin tullut seurattua :)
Tuli kyllä itsekin Nanaa hankkiessa huomattua, että sheltit on nyt tosi kysyttyjä. Moni kasvattaja mullekin kertoi, että tulevista pentueista on pennuille jo varattu kodit. Minullekin ole aluksi varattu pentu toiselta kasvattajalta, mutta emä ei sitten ollutkaan tiineenä. Nana tuli lopulta meille aika yllättävän sattuman kautta, ehkä kirjoitan siitä joskus blogiinkin. Ja tosiaan tosi tarkkaa tutkimustyötä itsekin ehdin parin vuoden ajan tehdä kasvattajista ja lopulta olin karsinut kasvattajat, joilta koiraa lähden tosissani kysymään, ihan vain muutamaan.
VastaaPoista