Uusi tuttavuus

Niin paljon kuvattavaa ja kirjoitettavaa, niin vähän aikaa. Josko kuitenkin kuulumisista aloittelisi. Viime viikonlopuksi lähdin kotopuoleen veljeni ja avokkinsa paria maine coonia sekä yhtä pörröistä kotikissaa lomaruokkimaan. Suloista sakkia, vaikka osoittivatkin selkeästi hoitajille mieltään isäntäväen katoamisesta :) Perjantaina lähdettiin H:n kanssa niille pahamaineisille yksille ja päädyttiinkin cruisailemaan pitkin keskustaa (toim. huom. "keskustaa") upouudella Hummerilla ja kuluttamaan baarin tanssilattiaa pilkkuun asti. Oho, hups.

Lauantaina melko sama kuvio, paitsi että olin alkuillasta J:n ja R:n luona ensin kuulumisia vaihtamassa, vaikka koirista jauhamiseksi se aika lailla menikin :D Ja tulipa taas tassuteltua yöllä baarista ihan omin töppösin kotiin molempina öinä, mutta tällä kertaa ilman (korko)kenkiä - siis paljain jaloin. Auts. Pitäisi hankkia sellaiset kätsyt laukkuun taitettavat balleriinat :) Mistähän saisi halpoja?

Kuva

T tupsahti maanantaina visiitille ja lähti tänään. Käytiin hakemassa mulle mm. ikealainen kenkähylly, niin että eteisestä mahtuu jälleen sisään ja pari muutakin kivaa juttua :) Niistä koitan ottaa kuvia joku päivä. Tehtiin myös ihana yölenkki lämpimässä loppukesän (tekisi mieli sanoa jo alkusyksyn) kirpeän lämpöisessä yössä - ihan kuin in the good old days - käytiin niinikään yöllä bongailemassa lentokoneiden nousua lentokentän kupeessa sekä tutustumassa Pitkäkosken upeaan koski- ja lehtoalueeseen, joka on kai osittain suojeltukin kohde. Se oli kyllä ehdottomasti kauneimpia ulkoilualueita, joilla olen toistaiseksi täällä päässyt käymään. Pitää joku sunnuntai pakata retkieväät mukaan ja mennä sinne tekemään kunnon lenkki mielellään kartan kera, koska niitä ulkoilureittejä kulki siellä aivan ristiin rastiin :)

Tällä kertaa reissu jäi kuitenkin aiottua lyhyemmäksi, sillä ajaessamme kohti määränpäätämme bongasimme tieltä yhtäkkiä harmaan villakoirauroksen, joka juoksi vapaana autojen ja lenkkeilijöiden seassa, mutta kuitenkin yksinään. Ei siis muuta kuin auto stoppiin ja hunni kiinni. Pannasta ei löytynyt yhteystietoja, eikä kukaan lähiseudulla tai Pitkäkosken koirapuistollakaan tuntunut tunnistavan otusta, jonka ainoana mielenkiinnon kohteena olivat nyt shelttityttömme. Narttujen hajun perässä tämä don juan lieneekin alunperin innostunut lähtemään reissullensa. Kovin määrätietoisen näköisenä oli ainakin matkaansa taittamassa, ennen kuin me satuimme paikalle :) No, ei auttanut muu kuin toimittaa herra Viikin löytöeläintaloon. Mikrosiru ainakin löytyi helposti, joten eiköhän omistajakin ollut heposti jäljitettävissä.Enpä vain olisi arvannut, että pääsen näin nopeasti palauttamaan palveluksen, jonka joku teki mulle Iipun kadotessa. Ei ole nimittäin koskaan ennen sattunut tällaista karkuria kohdalle :)

T teki mulle myös ihan mahtavan palveluksen ollessani töissä: nimittäin kukisti koko viikossa tai osittain parissa kertyneen tiskivuoren, joka stressasi mua ihan hulluna! Siitä voimia ja intoa saaneena olen tänään mm. saanut kaupassa käynnin ja ruuanlaiton plus tämän blogipostauksen kirjoittamisen lisäksi pestyä neljä mattoa ja silitettyä makkarin uudet verhot (6 kpl). Kummasti sitä vain ehtiikin vielä töiden jälkeen saada kaikenlaista aikaan, kun ei vain lösähdä sänkyyn/koneen ääreen/telkkua vahtaamaan, vaan pysyy liikkeessä. Nytkin on aika massiiviset univelat, mutta energiaa riittäisi kyllä :) Muuten katse alkaa kääntyä jo syksyyn ja toivoisin yliopiston jo alkavan. Maksoin toissapäivänä HYY:n jäsenyyden, ilmoittauduin läsnäolevaksi, uusin ATK-lupani ja tilasin tarvittavat kakkosvuoden kirjat :) Ajattelin myös myydä omasta hyllystäni pölyttymästä ainakin Champen biokemian opuksen (25e) sekä koiran dissektiokirjan (20e), eli jos joku lukijoista on moisia vailla, niin täältä liikenee :) Jonkun verran niissä on kyllä lyijärillä tehtyjä alleviivauksia.

Nyt käyn näiden jälkkärieni kimppuun:

(sokeritonta 70% minttusuklaata Sokeriton.fi -nettikaupasta - aika voimakkaan piparminttuista, mutta hyvää :))

... ja avokado-mansikkasmoothie. Notkistin hiukan soijajugulla, makeutin sukraloosilla ja maustin vanilja-aromilla. Nam! Musta on nyt tullut oikea avokadon ystävä, kun opin valikoimaan ne oikeasti kypsät yksilöt vihannestiskistä. Avokadohan on erityisen suositeltava kasvis karppaajalle, koska se sisältää enemmän rasvaa (13%) kuin juuri mikään muu kasvis ja vastaavasti vähemmän hiilareita. Yleensä vetelen sen kyllä sellaisenaan lusikalla kuoresta, mutta maittoi se näin piilotettunakin :)

Samalla aprikoin, lähteäkö viikonloppuna Ankkarockiin vai ei. Matka ei ainakaan olisi pitkä ja sinne lähtevää porukkaa olen luvannut majoittaa yöksi, joten jos musta ei viikonloppuna kuulu, niin mut löytää sitten sieltä ;)