Autoin palkintojen järjestelyssä, otin vastaan ilmoittautumisia ja toimin pentujen kehätoimitsijana (ensimmäinen pestini moiseen puuhaan) ja hauskaa oli, vaikka jatkuvasti saikin juosta pää kolmantena jalkana aina kahdesta iltayhdeksään asti. Onneksi Iippu sai olla mukana ja kahvioteltassa katsottiin sen perään. Rapsuttajia oli kuulemma riittänyt koko näyttelyn ajaksi :)
Näyttelyä varten oli teetetty maskotiksi pehmolelukoiria (20€/kpl), joiden tuottu meni niinikään hyvään tarkoitukseen. Hiukan olisi itsekin tehnyt mieli adoptoida moinen meille, mutta eipä sattunut olemaan käteistä mukana. Onneksi tällaisen taitaa saada vielä jälkikäteenkin hankittua, jos oikein jää kaivelemaan tai sitten voisi esim. joulun alla tehdä pienen lahjoituksen rahaston tilille :) Sen verran tärkeänä tuota koirien geenitutkimusta pidän, että mielelläni haluaisin tukea sitä kantamalla oman korteni kekoon.
Shelttipentuja oli kehässä ainakin neljä (51:stä) ja parin omistajaa kävin vielä jälkeenpäinkin jututtamassa. Ei varsinaisesti auttanut omaa pentukuumettani :) Muita mieleenjääneitä olivat mm. piskuinen tärisevä chihun pentu, astetta isompi mutta silti niin pikkiriikkinen pommi (pomeranian) ja ensimmäinen livenä näkemäni (niin että tiedän rodun varmasti) saarloos wolfhond. Pentujen voittajaksi kiri kuitenkin lyhytkarvainen collie, joka päätyi lopulta myös BIS2-sijoitukselle.
Sinisten parhaat.
BIS1 ja BIS2 kera tuomareiden. Mätsärin voitti pesukarhukoira, jollaista en myöskään ollut aiemmin livenä nähnyt!
Musta näyttely oli tosi kivasti järjestetty: hyvä tarkoitus, oma maskotti, asiantuntevat tuomarit, juontaja ja suht kivat palkinnotkin. Sää pysyi hyvänä, donitsit tekivät kauppansa, sämpylät riittivät, paikka toimi ja ihmisillä sekä koirilla vaikutti olevan mukavaa :)
Mielenkiintoinen, vaikkakin hiukan rankka koitos koirien terveyden parantamiseksi verotti omaa terveydentilaani kuitenkin niin, että Ankkarockista pokattu flunssan poikanen äityikin pahemmaksi taudiksi ja jouduin tänään jäämään kotiin. Työterveyslääkäri diagnosoi akuutin keuhkoputken tulehduksen ja määräsi kolme päivää saikkua. Olosuhteista huolimatta mukavaa saada olla kotona pitkästä aikaa näin monta päivää peräkkäin ja nukkua pitkään... Kotipuolen reissu jää tosin näilllä näkymin väliin, jollen nyt aivan ihmeparantumista koe ennen perjantaita.
Pakko muuten mainita, että kun taannoin joku kyseli multa mun verenpainearvoja karppaukseen liittyen, niin nyt työterveyslääkärin (ihana ihmisläheinen ja puhelias täti, voi kunpa kaikki lääkärit olisivat samanlaisia!) mitattua ne laitoin ne oikein vartavasten muistiin :D Eli 121/78 mmHg näytti. Ihannehan on 120/80 mmHg, normaali 130/85 mmHg ja yläpaine 140 tai alapaine yli 90 luetaan koholla olevaksi. Ei siis huolta sen suhteen edelleenkään, karppaus on vain parantanut mun ennestäänkin ihan hyviä arvoja :)
Nyt kuitenkin peiton alle keräilemään voimia, pus & kram!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti