Syksyä ilmassa

Duunit loppuivat varsin ihanaan palautteeseen ja lahjomiseen työkavereiden taholta :) En nyt kuitenkaan sitten uskaltanut lupautua jatkamaan syksyllä osa-aikaisena, koska pakolliset harjoittelut lohkaisevat jo kuukauden työajasta pois ja lisäksi kun asuntotarjouksia lähempää keskustaa ei ole sadellut, on työmatka aika rankka lisä opiskelujen ja työvuorojen päälle. Kuulemma kesä- ja joululomatöitä saa kuitenkin mielellään kysellä, joten ehkä teen vielä myöhemmin comebackin kyseiseen paikkaan. Hyviä muistoja jäi ja jotain tuli ehkä opittuakin!

Viikonlopuksi karkasin kotipuoleen, vaikka pyyntö seuraksi Taiteiden yöhön olisi niinikään hiukan houkutellut. Kotipaikkakunnalla piti kuitenkin juhlistaa venetsialaisia, mutta näkemättä jäivät :/ Viihteellä tuli kuitenkin lauantaina käytyä, mutta se ei useammastakaan syystä ollut kovin onnistunut reissu. Sen sijaan tykkäsin kovasti tämänpäiväisistä, syksyisistä lenkkimaisemistamme - sateesta huolimatta. Sääli, että tuokin alue ollaan nyt kaavoittamassa yksityistonteiksi ja jälleen katoaa yksi ihana luonnonkohde kartalta. Joskus päättäjät voisivat miettiä päätöksiään hiukan tarkemmin. Upeilla rantatonteilla saadaan toki muutama perhe onnelliseksi, mutta samalla kaupungin muiden asukkaiden edut poljetaan jalkoihin. No, ei auta muu kuin nauttia niin kauan vielä pystyy...

 

Tuleva kanttarellikoira?

Löydettiinkin (lue: minä löysin, Iippu sotki) paikka, joka oli ihan keltaisenaan kanttarelleja. Ihan pikkuruisia tosin, joten säästimme aarteen jollekin muulle onnelliselle, joka sattuu paikalle hiukan myöhemmin.

Mahtui mukaan tosin jotakin muutakin kivaa: kävimme S:n kanssa hakemassa mulle pyykkikoneen yhdestä kierrätyskeskuksesta Tampereelta! :) Ei enää valtaisia pyykkipinoja ja yrityksiä ujuttaa itsensä pyykkitupaan sopivalla hetkellä. Koneen tosin saan kotiin vasta kun joku kotipuolesta lähtee tänne päin pakettiautolla. Reilun kuukauden päästä siis luultavasti viimeistään.

Tulipa sitä menneen kuukauden aikana hankittua myös pöytätiskikone, koska tiskien suhteen olin ehkä vielä toivottomammassa jamassa, sillä mitään kotityötä en inhoa yhtä paljon. Lisäksi kun karpatessa tulee voilla ja öljyllä lutrattua aika paljon, niin astioita on välillä tuskastuttavan vaikea saada puhtaiksi ja kirkkaiksi. Etenkin muovisellaisia. Niinpä toivotin suurella riemulla uuden tulokkaan tervetulleeksi tiimiin ja toivon sille pitkää ikää! Tässäkin tapauksessa pyrin ajattelemaan ekologisesti ja huusin muruni Huuto.netistä varsin edullisesti - etenkin, kun ottaa huomioon, että siinä on vielä takuutakin jäljellä vuoden verran :) Nämä ovat tällaisia arkielämää helpottavia, hyvinvointia lisääviä hankintoja, joihin olen todella tyytyväinen!

Nyt ei muuta kuin nukkumaan ja aamulla tuutoroimaan uusia varsoja maailman parhaan ammatin pariin :) Ihanaa viikon alkua lukijoille!

Flashes

Ulkona vähän tuiskii vettä ja pimeää on ollut koko päivän, mutta väliäkös tuolla kun on noin mukavan viileää pitkästä aikaa :) Oon aina ollut kevät- ja kesäihminen, mutta viime syksy kaikkine ihanuuksineen on näköjään muuttanut mun suhtautumista syksyyn hiukan pysyvämminkin. On ihanaa pukea taas takkia päälle ja huivia kaulaan! Etenkin, kun vielä löysin tänään vielä tosi kivan uuden syys-/talvivillakangastakin (Zara) ja huivin second handina :)

(Paluu galtsuposetuksiin, pahoitteluni :D Kuvassa takki näyttää mustalta, mutta on sellainen kirjavan harmaa oikeasti...)

Sairasloma eli saikku eli mun koko kesän ainoa loma tai "loma" tosiaan oli ja meni, samoin tauti. Teki hyvää saada nukkua, nukkua ja nukkua. Töitä on nyt vielä kolme päivää ja sitten ensi viikon maanantaina alkaakin pikkuvarsojen tuutorointi :) Niin ja siitä seuraavalla viikolla tietysti  jälleen se oman unelman toteutus! Kieltämättä kutkuttelee jo vähän... tosin saas nähdä kuinka ryminällä arki taas iskee vasten kasvoja, niin on käynyt ennenkin :D Vaikka arkeahan tää kesäkin on ollut mitä suuremmissa määrin. (Kiitos vain Suomen opintotukijärjestelmä!)

Varsinaisena tarkoituksenani oli kuitenkin esitellä yksi talven läähläähvonkvonk -haikailuistani nyt ihan ihkaomana, nimittäin "Saunders Veterinary Anatomy Flash Cards". Humaanilääketieteessä flashcardseja on kai olemassa useampiakin erilaisia sarjoja, ollut jo kauan, mutta eläinlääketieteen puolella kyseessä on ymmärtääkseni aika uusi juttu (lanseerattiin vasta viime talvena, jossen nyt aivan väärin ole käsittänyt).

Ideahan flashcardseissa on se, että kortteihin on kerätty eri eläinten (koiran, kissan, hevosen, sian, linnun, lehmän ja vuohen) anatomiasta Dyceen ja "Dissection of the Dog" -kirjaan perustuen värillisiä piirroskuvia (ja muutamia röntgen- sekä valokuvia), joihin on merkitty tärkeimmät anatomiset rakenteet numeroin. Kortin kääntöpuolella puolestaan lukee kunkin numeroidun rakenteen nimi, eli näiden avulla voi hyvin testata osaamistaan tyyliin: "katso kuva, muistele nimi, tarkista kortin takaa". Sääli vain, että kielenä on englanti eikä meidän Suomessa pääasiassa käyttämämme latina. Tokihan anatomian kirjamme (niinkuin muuten kaikki elukan kirjat, jos jollekulle on vielä epäselvää ;)) ovat englanniksi eli siinä mielessä nämäkin ovat tuttuja termejä, mutta olisin mieluummin oppinut rakenteiden nimet kunnolla latinaksi kuin joksikin englannin ja latinan välimuodoksi puuroutuvalla kielellä.

 Toinen tavallaan hyvä, tavallaan huono puoli tässä paketissa on se, että kortteja on aivan julmetusti (ilmeisesti 360 kpl)! En tiedä mahdanko saada näitä koskaan käytyä läpi, yhdessä kortissakin kun on keskimäärin ehkä 5-10, jopa 20 rakennetta nimettynä. Iskee pieni epätoivo koko valtavan pinon edessä :D Toisaalta näistä riittää siten haastetta pidemmäksikin aikaa ja onkin ehkä hauskempi joskus tulevaisuudessa käydä kertailemaan anatomiaa näiden korttien kuin kirjojen avulla.

Sääli, ettei mulla ollut keväällä ylimääräistä rahaa hankkia settiä jo silloin, olisivat nimittäin olleet ihan ehdottomat viimeiseen, topografisen anatomian tenttiin valmistautumisessa ja koko ykkösvuoden anatomian kertauksessa... Nyt tuli ainakin huomattua, että varsin tehokkaasti ovat kaikki termit kesän aikana mielestä pyyhkiytyneet. Jotain hataria mielikuvia tulee kyllä, esim. nuljuluista muistin, että se sana oli joku "pyöreä siemenmainen" (ossa sesamoidea), mutta itse termiä en saanut mitenkään palautettua mieleen lunttaamatta. Toisaalta kun yhden muistaa tai tarkistaa kortin takaa, auttaa se monesti palauttamaan mieleen myös pari muuta kuvasta lötyvää termiä, kunnes jälleen iskee totaalinen lukko. No, sitä se perusanatomian harjoittelu taitaa pohjimmiltaan olla: opettelua ja unohtamista, vain tärkeimmät jäävät toiston kautta päähän ja muu on tarkistettavissa. Niin että vinkkinä vain muillekin tuleville eläinlääkärinaluille ;)

Showertime !

Yksi kivoimmista jutuista, joihin kesätyörahojani olen sijoitellut, on ollut kylppärin sisustaminen. Aiemmin en oo koko huonetta tainnut edes blogiin kuvata, koska mun alkuperäinen idea sen suhteen ei sitten livenä toiminutkaan (kultakaloja ja sininen meri, kuulostaa kivalta mut toteutus kusi :D). Uuden idean kylppärin värimaailmaan sainkin keväällä Viron reissulla hotellihuoneemme kylppäristä. Sehän näytti tältä:

Ja sama kotikutoisena - in action:

Värit vaihtelevat hiukan kuvasta toiseen valotus- ja valaistuseroista johtuen. Koitin pahimpia värivääristymiä korjailla hiukan photarilla, mutta todellisuudessa ruskea on siis suklaanruskea ja sininen aika lähellä turkoosia. Taas aikalailla mun näköinen huone ja tila "pieneni" kivasti noiden uusien kalusteiden myötä. Tuo mun kylppäri kun on kliinisen valkoisen värinsä lisäksi hiukan turhan iso yhden ihmisen käyttöön ja sikäli hankala sisustaa. On kuulemma aikoinaan rakennettu sen takia isommaksi, että siellä pystyisi liikkumaan myös rullatuolilla. Kuitenkin oviaukko on normaalikokoinen. Nää on näitä suunnittelutöiden helmiä :)

Sugar is sweet

... and so are these.

Yhtenä karppauksen ihanteista on makeanhimosta irti pääseminen jopa siinä määrin, että maitosuklaakin alkaa maistua niin makealle, ettei sitä voi syödä. Etenkin karppauksen alkuvaiheessa kaiken makean (jopa makeutuksen) karsiminen onkin hyvästä, ettei tule retkahduksia. Itse kuitenkin tykkään esim. leipomisesta siinä määrin, että täysi makeuden karsiminen ruuasta olisi kovin synkeä kohtalo. Viime syksynä kokeilin käyttää makeutuksena hunajaa, mutta se sai kaikki jälkkärit maistumaan samalta - no, hunajalta - ja alkoi etoa aika nopeasti. En siis ole koskaan erityisemmin pitänyt hunajan mausta. Intiaanisokeri on luontaisuudestaan huolimatta energiasisältönsä vuoksi mielestäni vähän "cheattia" ja akaasiasiirappi samoin (sen lisäksi, ettei se muutenkaan ole ehkä niin terveellistä).

Sittemmin keittiössäni onkin menty enemmän tai vähemmän teollisellla makeutuksella, kunnes tänä kesänä sain vihdoin kokeiluun kolme uutta, luontaista ja GI nollan omaavaa tuotetta.

Ensimmäisenä kokeiluun saapui Sukrin eli erytrioli, joka on siis sokerialkoholi ksylitolin tapaan. Erytriolia esiintyy luontaisesti mm. viinirypäleissä, melooneissa sekä sienissä. Hinta on tämän tuotteen kohdalla aika suolainen, mutta maku todella hyvä ja tuttu, ihan kuin sokeria (jopa rouskuu hampaissa!), mutta vain n. 70% sokerin makeudesta. Tästä tuli ihan lemppari, vaikka aika kitsastellen saakin tuon hinnan takia käyttää.

Sukrinin jauhemainen ("tomumuotoinen") sisartuote SukrinTomu puolestaan pelasti ainakin kahden kehittelemäni karppireseptin kuorrutteen kohtalon: porkkanapiirakan sekä mokkapalojen (vielä kehityksen alla)! Ja josko jouluna saisi sitten taas värkkäiltyä "sukrinvesikuorrutuksen" piparien päälle :)

Kolmas nyt kokeiluun saapuneista tuotteista on Stevia, joka on karppaajien keskuudessa varsin tunnettu tuote. Moni käyttääkin lähinnä vain sitä (intiaanisokerin ohella) makeutukseen sen luontaisuuden vuoksi (eristetään kasveista).

Stevian maku on hiukan erikoinen, jotenkin kasvimainen ehkä. Todella makeaa eli makeuttaa kyllä tehokkaasti, mutta joissain kokeiluissa maku on pukannut siinä määrin vahvasti esiin, että olen katsonut parhaaksi heittää Sukrinia perään :)

Loppuun vielä paranneltu versio porkkanapiirakasta. Tämän kohdalla alkaa olla jo hiukan haastavaa erottaa karppiluomukseksi (tai sitten olen liian vieraantunut jo normileivonnaisista :D).



Porkkanapiirakka (yksi sinkkuvuuallinen)

2 kananmunaa
(n. 1/2 dl) Sukrinia
30-50g voita sulatettuna
1 ps (80g) mantelijauhetta
reilu 1 tl leivinjauhetta
reilusti kanelia (niin että maistuu!)
2 keskikokoista porkkanaa hienona raasteena

Kuorrute:
200g maustamatonta sulatejuustoa
30-50g voita sulatettuna
loraus sitruunamehua
(arviolta 3/4 dl tai oman maun mukaan) SukrinTomua

pinnalle mantelirouhetta

Munat ja Sukrin vatkataan pysyväksi vaahdoksi ja muut ainekset nostellaan varovasti kaapimella joukkoon. Kaadetaan voideltuun vuokaan ja paistetaan 225 asteessa kauniin kullanruskeaksi.

Kuorrutteen aineet sekoitetaan keskenään tasaiseksi massaksi esim. haarukalla. Levitetään kunnolla jäähtyneen pohjan päälle lastalla tai veitsellä (jos pohja yhtään lämmin, niin sulaa ikävästi... :>). Pinnalle ripotellaan mantelirouhetta ja valmis herkku ohjaillaan ääntä kohti!

Terveyden asialla

Eilispäivä hurahti hiukan erilaisissa merkeissä, kun pääsin paiskimaan hommia eläinlääkiksen ja Suomen Kennelliiton yhteistyössä järjestämään matchshowhun, jonka tuotto lahjoitettiin yliopiston ylläpitämään koirien terveystutkimusrahastoon eli koirien kliinisen ja geeniteknologiaan perustuvan tutkimuksen tarpeisiin.

Autoin palkintojen järjestelyssä, otin vastaan ilmoittautumisia ja toimin pentujen kehätoimitsijana (ensimmäinen pestini moiseen puuhaan) ja hauskaa oli, vaikka jatkuvasti saikin juosta pää kolmantena jalkana aina kahdesta iltayhdeksään asti. Onneksi Iippu sai olla mukana ja kahvioteltassa katsottiin sen perään. Rapsuttajia oli kuulemma riittänyt koko näyttelyn ajaksi :)

Näyttelyä varten oli teetetty maskotiksi pehmolelukoiria (20€/kpl), joiden tuottu meni niinikään hyvään tarkoitukseen. Hiukan olisi itsekin tehnyt mieli adoptoida moinen meille, mutta eipä sattunut olemaan käteistä mukana. Onneksi tällaisen taitaa saada vielä jälkikäteenkin hankittua, jos oikein jää kaivelemaan tai sitten voisi esim. joulun alla tehdä pienen lahjoituksen rahaston tilille :) Sen verran tärkeänä tuota koirien geenitutkimusta pidän, että mielelläni haluaisin tukea sitä kantamalla oman korteni kekoon.

Shelttipentuja oli kehässä ainakin neljä (51:stä) ja parin omistajaa kävin vielä jälkeenpäinkin jututtamassa. Ei varsinaisesti auttanut omaa pentukuumettani :) Muita mieleenjääneitä olivat mm. piskuinen tärisevä chihun pentu, astetta isompi mutta silti niin pikkiriikkinen pommi (pomeranian) ja ensimmäinen livenä näkemäni (niin että tiedän rodun varmasti) saarloos wolfhond. Pentujen voittajaksi kiri kuitenkin lyhytkarvainen collie, joka päätyi lopulta myös BIS2-sijoitukselle.

Sinisten parhaat.

BIS1 ja BIS2 kera tuomareiden. Mätsärin voitti pesukarhukoira, jollaista en myöskään ollut aiemmin livenä nähnyt!

Musta näyttely oli tosi kivasti järjestetty: hyvä tarkoitus, oma maskotti, asiantuntevat tuomarit, juontaja ja suht kivat palkinnotkin. Sää pysyi hyvänä, donitsit tekivät kauppansa, sämpylät riittivät, paikka toimi ja ihmisillä sekä koirilla vaikutti olevan mukavaa :)

Mielenkiintoinen, vaikkakin hiukan rankka koitos koirien terveyden parantamiseksi verotti omaa terveydentilaani kuitenkin niin, että Ankkarockista pokattu flunssan poikanen äityikin pahemmaksi taudiksi ja jouduin tänään jäämään kotiin. Työterveyslääkäri diagnosoi akuutin keuhkoputken tulehduksen ja määräsi kolme päivää saikkua. Olosuhteista huolimatta mukavaa saada olla kotona pitkästä aikaa näin monta päivää peräkkäin ja nukkua pitkään... Kotipuolen reissu jää tosin näilllä näkymin väliin, jollen nyt aivan ihmeparantumista koe ennen perjantaita.

Pakko muuten mainita, että kun taannoin joku kyseli multa mun verenpainearvoja karppaukseen liittyen, niin nyt työterveyslääkärin (ihana ihmisläheinen ja puhelias täti, voi kunpa kaikki lääkärit olisivat samanlaisia!) mitattua ne laitoin ne oikein vartavasten muistiin :D Eli 121/78 mmHg näytti. Ihannehan on 120/80 mmHg, normaali 130/85 mmHg ja yläpaine 140 tai alapaine yli 90 luetaan koholla olevaksi. Ei siis huolta sen suhteen edelleenkään, karppaus on vain parantanut mun ennestäänkin ihan hyviä arvoja :)

Nyt kuitenkin peiton alle keräilemään voimia, pus & kram!

Ravitsemussuositusten uudet tuulet?

Näyttää siltä, että laiva on vihdoin kääntymässä siihen suuntaan, jota karppaajat ovat jo pidempään ennustaneet ja itse hyväksi todenneet. Aiemmin samaa muutosta ovat enteilleet yksittäisten terveydenhoidon ammattilaisten lausunnot mediassa, mutta nyt näytetään siirtyvän jo valtakunnallisemmalle tasolle. Puhun siis tästä:

"Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin on tulossa muutoksia. Tutkimusten mukaan huonot hiilihydraatit voivat altistaa sydäntaudeille tyydyttyneitä rasvoja enemmän.

Pohjoismaisten asiantuntijoiden ryhmä päivittää ravitsemussuosituksia, jotka lopulta määräävät, miltä suomalaisten ruokaympyrä näyttää. Työryhmän suomalaisjäsen, dosentti Mikael Fogelholm Suomen Akatemiasta sanoo, että suurimmat muutokset koskevat eläinrasvoja ja huonoja hiilihydraatteja, joita on muun muassa valkoisessa viljassa ja sokerissa.

- Voi olla, että olemme tulkinneet sitä niin, että ollaan tehty eläinrasvasta suomalaisen ruokavalion ainoa paha poika ja oikea tulos onkin se, että ei se nyt niin paha ollutkaan. Sen rinnalla on kuitenkin huonot hiilihydraatit, jotka ovat vähintään yhtä pahoja."

http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2010/08/sokeri_on_sittenkin_rasvaa_pahempi_1896348.html

 Kuva

Omaa ruokavaliotani suositukset tuskin liikauttavat juuri suuntaan tai toiseen (uskoni virallisterveellisiin suosituksiin on mennyttä, sen sijaan kuuntelen nykyisin kroppaani), mutta mielenkiintoista on nähdä, muuttuvatko niiden mielipiteet, jotka ovat pitäneet nykyisiä virallisterveellisiä ravitsemussuosituksia ylimpänä, itsestäänselvänä totuutena miettimättä ollenkaan, keitä näiden suositusten taustalla tai niihin vaikuttamassa seisoo (eli mm. viljateollisuus, jolle olisi kuolettava isku julistaa viljat pannaan - tuskin siis tulee vielä hetkeen Suomessa tapahtumaan) tai että tiede on erehtyväistä ja itseään korjaavaa. Se, mitä pidettiin totuutena eilen, voikin tänään osoittautua harhaluuloksi ja vallitseviin käsityksiin kriittisesti suhtautuva tiedeyhteisö tiedostaa tämän jatkuvasti. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa koko kansasta.

Alkavatko siis samat ihmiset, jotka ovat julistaneet karppajille rasvojen pahuutta ja viljojen välttämättömyyttä nyt vaihtaa kevyttuotteensa normaalirasvaisiin (jos ihmisen olisi tarkoitus syödä light -tuotteita, miksi niitä ei kasva luonnossa?) ja margariinin vaarallisine transrasvoineen voihin? Leipänsä munakkaaseen? Saavatko hekin huomata, että vatsan turpoaminen, ilmavaivat, akne, väsymys, ihon kuivuminen, kakkostyypin diabetes, ylipaino, selluliitti, masennus, ainainen päänsärky, jatkuva nälkä, hormonihäiriöt ja voimaton olo eivät olekaan välttämättömiä elämään kuuluvia haittapuolia, vaan niistä voi päästä yksinkertaisella ruokavalion muutoksella eroon?

Kuva

Toisaalta leipäsuositukset tuskin vielä ovat kypsiä katoamaan täysin, vaihtuvat vain täysjyväviljaan. Se kuitu kun on muka niiiiin tärkeää. No, varmasti onkin, jos ruokavalion perusta on huonosti sulavat viljat ja nopeat hiilihydraatit. Niitä sitomaan ja imeytymistä edistämään tarvitaan kuituja. Karppaaja sen sijaan ei juuri kuitua kaipaa (tai ainakin pärjää kasviksista saatavalla määrällä), koska karpatessa suoli toimii loistavasti ilmankin ;)

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää.

Uutena Uutela

Ankkarock oli "ihan jees" keissi, muttei mitenkään rokannut mun maailmaa. Seura oli kovinkin viihdyttävää ja hauskaa oli, mutten kokenut mitään varsinaisesti kuvaamisen arvoiseksi, vaikka kamera mukana olikin :) Itse kun en varsinaisesti lukeudu "bändi-ihmisiin", enkä fanita mitään, vaan käyn tuollaisissa tapahtumissa lähinnä tunnelman ja sosiaalisen ilmapiirin vuoksi :) Sen sijaan mua sykähdyttivät suuresti meidän tämänpäiväiset lenkkimaisemat Uutelassa Vuosaaressa, jonne mua joskus keväällä pyydettiin treffeille, mutta eipä tullut lähdettyä :D Olisi ehkä pitänyt, sillä tämä oli ensimmäinen paikka Helsingissä, jossa olen päässyt luonnontilaisesta, rakentamattomasta merenrantanäkymästä nauttimaan! Mii laikiii :)

Se onkin parasta uudelle paikkakunnalle ja vieläpä näin isolle, muuttaessa, että aina löytyy uusia hienoja paikkoja, joissa käydä. Näin kivoista ulkoulualueista en tänne muuttaessani ollut osannut haaveillakaan ja jotenkin olin pitänyt koko Helsingin edustan rannikkoa ihan täyteenrakennettuna.

Iippu ponkaisi käskystä tuon varsin korkean puunrungon päälle ja innostui jopa kävelemään siinä pienen pätkän. Ei ihmekään, että puomi on agilityesteistä sen lemppari :)

Pysähdyimme rantakalliolle nauttimaan illasta ja laskevan auringon kultaamasta maisemasta. Päivä oli todella kuuma, n. 27 astetta, mikä oikeastaan olikin syynä siihen, että halusimme paeta nimenomaan merenrantaan lenkille.

Ihana hiekkaranta, jolla oli kiva kahlata :) Uitettiin koiriakin vähän, vaikkeivät ainakaan meidän sheltit mitään vesipetoja varsinaisesti olekaan...

Meidän valitsemamme kierros oli "metsiä ja laidunmaita", vaikka tarkoitus oli valita rannikkoniittylenkki. No, ensi kerralla pitänee tsekata sitten se!

Tyhjille kakkapusseillekin tuli käyttöä, kun polun varrelta sattui silmiin muutama tällainen :) Syksyn ja pk-seudun ensimmäiset mun kohdalla! Ilmeisesti sieniä ei voi välttyä bongaamasta, kun silmä niihin kerran on harjaantunut. Täytyykin käydä tsekkaamassa vanhat kanttarellipaikat, kun taas ensi viikonloppuna junailen kotipuoleen.

Nyt pikku hiljaa nukkumaan ja kohti toiseksi viimeistä työviikkoa tällä erää :)

PS. Toivottavasti uusi tausta ei ota ketään silmiin ainakaan enemmän kuin se edellinen, joka mua pyydettiin vaihtamaan!