Rush to HEL

Pari teistä toivoi, että kertoilisin arkikuulumisiakin jo vihdoin. Kiva kuulla ja pahoitteluni tästä hiljaisuudesta. Kuten arvaattekin varmaan, niin uusi työnkuva on astunut kehiin ja reppu on ollut iltaisin aika tyhjä. Kotiin päästyä on pakko jatkaa vielä työasioiden purkua ja perehtyä seuraavan päivän potilaisiin. Blogi on ollut melko lailla viimeisenä mielessä. Tämä onkin ensimmäinen kerta koskaan, kun olen tosissani miettinyt koko bloggaamisen lopettamista ja samanlainen buumi tuntuu käyneen muissakin jo pitkään seuraamissani blogeissa. Tänä viikonloppuna inspiraatio nosti hieman päätään, mutta katsotaan, miten tässä käy. 

Jos ja kun yritän vielä purkaa kuvasumaa, haluan edetä kronologisessa järjestyksessä. Matkamme Ootysta Helsinkiin kesti parisen vuorokautta ja kun sitten Helsinki-Vantaalla sain kuulla, että laukkuni ei saapunutkaan Suomeen, niin kyllä siinä väsymyksissäni taisin pienet itkut tirauttaa. O oli ihan järkyttynyt, kun saikin kentällä syliinsä kyynelsilmäisen tyttöystävän ilosta hihkuvan sijaan. Olin toki pakannut kaikki arvotavarat käsimatkatavaroihin, mutta kaikki Intian ostokset olivat olleet ruumassa. Niin tuliaiset kuin omat matkamuistonikin. Olin varma, että ne olivat jääneet jonnekin kauas Intiaan saakka, enkä näkisi niitä enää koskaan.

Päivät vierivät, eikä laukustani tehty havaintoja. Ehkä noin kolmen päivän kuluttua Helsinki-Vantaalta soitettiin ja kyseltiin laukkuni sisällöstä hyvinkin tarkkoja kysymyksiä - jopa nolostuttavan tarkkoja. Ajatus siitä, että joku menisi tonkimaan laukkuani tuntui inhottavalta, mutta pakkohan niin on tehdä, jos muu ei auta. Olen kyllä valinnut laukkuni värin niin, ettei noita tusinakaupalla luulisi laukkuhihnoilta löytyvän, mutta jossakin perusteellisessa jemmassa se vaikutti kuitenkin olevan.

Tasan viikko Intiasta paluun jälkeen sain kuriirilta odotetun puhelun: laukkuni toimitettaisiin kotiovelle parin tunnin sisällä. Voi sitä onnen päivää!

Ennen kuin pääsin itse laukkuuni käsiksi, piti Utun tietysti päästä hoitamaan kissamaiset bisneksensä sen kanssa.

Koeistunto käynnissä.

Ja mitäkö laukusta sitten löytyi? Siinä, missä toiset ostelivat intialaisia tunikoita, puuhelmiä ja nahkasandaaleja, olin iloinen, että onnistuin tekemään omannäköisiäni löytöjä, vaikka shoppailu ei todellakaan ollut matkan tarkoitus. Juttuja, jotka tulevat varmasti käyttöön.

Tässä nyt ensin niitä tuliaisia. Löysin kummipojalle tuollaisen pienen tiikerin ja äidilleni äitienpäivälahjaksi intialaisen huivin sekä minttusuklaata.

O:lle T-paidan, lompakon, korun ja semiläppänä tuollaisen kaljapulloshampoon, joka oli mielestäni hieno. Lisäksi klinikan vieressä sijainneessa rakennuksessa myytiin paikallista teetä ja olihan sitä vähintään paketti mukaan ostettava, kun oli kaikki päivät käsiä pestessään tuijotellut ulos teeplantaaseille.

En ole erityisemmin mikään intialaisen tai itämaisen tavaran ystävä, mutta yksi intialainen huivi oli tietysti pakko kotiuttaa, sillä siinä oli kaikki omimmat värini: pinkki, turkoosi ja lila. Hintaa taisi olla parisen euroa. Huivin alta pilkottavat myös mustat kotiuttamani haaremihousut. Molemmat näistä ovat olleet tänä kesänä ahkerassa käytössä, sillä ne tuovat elävästi mieleen tuon unohtumattoman matkan.

Kesävaatteet eivät Ootyssa houkutelleet - sen sijaan ostin kaksi lämmintä hupparia! Etenkin tuota pinkkiä olen käyttänyt ihan todella ahkerasti. Halpoja olivat nämäkin, vaikka olivat ns. paremmasta länkkärikaupasta.

Myös parit omannäköiseni kengät nappasin mukaan. Hintaa taisi olla sen pari euroa pari.

 Koruja oli joka lähtöön, sillä intialaiset käyttävät niitä paljon arkenakin.

Lempikoruni oli pitkään juuri tuollainen pullea yksinkertainen sydän pitkässä ketjussa, mutta kulutin sen jo pari vuotta sitten puhki. Niinpä olinkin suunnattoman iloinen löytäessäni uuden vastaavan! Myös tuo tähtirannekoru oli mielestäni kaunis. Hintaa näillä vissiin euron kipale.

Orgaaninen intialainen huulirasva eräästä luomukaupasta.

Brittimentorimme oli käynyt ostamassa ruokakaupasta jokaiselle tuollaiset teräspikarit muistoksi metalliastioista, joilta söimme koko kurssin ajan. Lisäksi hän oli rustannut paketeihin jokaiselle pienen henkilökohtaisen lauseen muistoksi. Aika ihana :')

Kuvassa näkyvät lukot hankin Heathrown kentältä matkalaukkuani varten - majoituspaikkamme ovissa kun ei ollut lukkoja.

Toinen ihan ehdoton ostos oli yllä näkyvä pehmoinen niskatyyny Heathrowlta. Sen saa halutessaan  käännettyä ympäri suorakulmion muotoiseksi tyynyksi. Tämä taisi olla reissun paras ostos - niin makoisia unia tuon kanssa sai, istuipa sitten koneessa tai minibussissa. Ihan ehdoton!

Mourumassimme puolestaan suosittelevat samaan tarkoitukseen mitä tahansa matkalaukkua.
 Mieluiten puoliksi purettuna.