PetExpo

 Sadepäivän ratoksi suuntasimme tänään sisätiloihin, Messukeskukseen.

Päivän ohjelmanumerona toimi PetExpo, eli Suomen suurimmat lemmikkimessut. O:lle nämä olivat sarjassaan ensimmäiset ja minulle... no, aika monennet. 

Aloitimme kierroksemme herppien ja akvaarioiden parista. Esillä oli esimerkiksi jännä sokkotetra-allas, eli näiden sokeiden, silmättömien luolakalojen luontaista elinympäristöä jäljittelemään rakennettu tippukiviallas. Sellaista ei ollutkaan aiemmin tullut vastaan!

Akvaarioiden jälkeen puikkelehdimme koirakojulta toiselle, muttemme onnistuneet löytämään etsimäämme nättiä, sinistä tyrkkytarjoushihnaa Ledille. Poika nimittäin pisteli Tallinnasta ostamamme hihnan palasiksi joskus joulun tienoilla ja on siitä asti saanut tyytyä harmaaseen nylon-hihnaan, joka on suoraan sanottuna tylsistä tylsin.

Tutkailimme myös kissarotuyhdistysten standeja ja taisipa yksi kissanminttulelukin joltakin pöydältä tarttua mukaan. Kiersimme myös kissojen häkkirivistöt yrittäen löytää erään tietyn "ehkäsittenjoskustulevaisuudessa" -rodun yksilöitä, mutta huonolla menestyksellä.

Teimme muutamia kissanleluostoksia ja jatkoimme seuraamaan koirien näyttelykehiä. Viimeisenä kiersimme loput eksot, eli kanit, jyrsijät, fretit, herpit ja sammakot. Poikkesimme myös eläinsairaalan standilla moikkaamassa tuttuja ja ihmettelemässä eksojen röntgenkuvia.

Ihan mukava tapahtuma, vaikkei nyt ehkä mitään maata mullistavaa uutta. Kiva se on kuitenkin välillä käydä nuuhkimassa, mitä erityisesti tuolla eksopuolella tapahtuu, kun omat eksot rajoittuvat tällä hetkellä sukarapuihin.

Sen kuitenkin voin sanoa, että jos joskus saan lapsia ja poika haluaa liskon tai tyttö kanin, niin ihan hirveän pitkään ei lupaa varmasti tarvitse mankua. Sama pätee ratsastukseen, joka itseltäni kissojen ja koirien tapaan lapsena evättiin.

Onnea on omillaan asuminen! ;)

Lemmikkimessut kierrettyämme olimme jo lähdössä kotiin, mutta päätimme ihan vain nopeasti kurkata vielä käynnissä olevia Outlet-, kädentaito- ja lähiruokamessuja. Jostakin kantautui nenään herkullinen muikkujen tuoksu, joten lounasdilemmamme oli helposti ratkaistu.

Lisäksi O osti itselleen pari pussia ruissipsejä, joista oli tehty tuollaisia kivoja miniversioita - tarkoittaen, että sipsit olivat sellaisia peukunpään kokoisia söpöjä minikuppeja.

Itse ostin kädentaitopuolelta tuollaisen valkoisen liitutaulutussin, jollaista olen jo pitkään himoinnut. Sillä saa aikaiseksi paljon siistimpää ja kirkkaampaa tekstiä liitutaulupinnalle kuin liiduilla, mutta se on yhtä lailla pyyhittävissä pois.

Tässä vielä eläimille mukaan tarttunutta saalista. Suurin osa ilmaisnäytteitä.

Kivoin yksittäislöytö taisivat olla nämä kuivatut kissanherkut, joita sai neljä purkkia eurolla. Utu ei meinannut alkuun kelpuuttaa noita rapuja, mutta etenkin turska maittoi molemmille loistavasti.

Leluvarastoja kartutimme myös, sillä meillä on ongelma: poikien lempilelu (joka nähdään mm. aiemmin postaamallani videolla Jodan hyppysissä) leikittiin loppuun, eikä vastaavaa ole enää saatavilla. Ehkäpä jokin näistä nousee uudeksi ykköseksi? Höyhenlelut ainakin toimivat sen aikaa, kun höyheniä piisaa...

Tämä vihreä pötkölelu oli itselleni uusi tuttavuus. Lepotilassaan se muistuttaa pilliä, mutta kokoon puristamalla ja irti päästämällä se ponnahtaa parin metrin päähän. Alustavat reaktiot vaikuttivat lupaavilta.

Tuntuu siltä, että blogi olisi heräämässä jälleen talvihorroksestaan eloon. Postausaiheita tuntuisi ainakin tällä hetkellä riittävän. Pysykäähän siis kuulolla ja ihanaa alkavaa viikkoa sinne!