The Great Cats(by)

Laskiskelin tässä, että elämästäni on hurahtanut ohi jo 17,5 vuotta ohi pääsääntöisenä opiskelijana, joten normaaliin päivärytmiini kuuluu jonkinsortin opiskelu. On kuulunut niin kauan, etten oikein osaa olla tarttumatta kirjoihin iltaisin. Mitä muutakaan hyödyllistä sitä oikein tekisi? Ja vaikka meillä ei tänä vuonna olekaan juuri tenttejä, eikä varsinaisesti olisi mikään pakko lukea yhtään mitään, tykkään pitää rutiineistani kiinni. Oppiminen on kivaa ja saan uuden oivaltamisesta sekä itseni kehittämisestä paljon iloa  ja sisältöä elämääni. Etenkin, kun tiedän, että kaikesta oppimastani on todennäköisesti ensi kesänä hyötyä.

Kaiken tämän pohjustuksen jälkeen on kuitenkin tunnustettava yksi asia: keskiviikot ovat aina olleet kaikkein laiskimpia päiviäni. Kun takana on jo kolme lukuiltaa, tekee välillä mieli tehdä jotakin ihan muuta. Torstai menee sitten taas uudella innolla viikonloppua odotellessa, mutta keskiviikot - hrrr. Ja koska tällä hetkellä minun ei oikeasti ole pakko lukea, olen antanut näiden inhokkipäivieni keskiviikkojen suhteen itselleni hiukan armoa. Perjantait ja lauantait olen aina pitänyt opiskeluvapaina rentoutumispäivinä, niin että sunnuntaina tekee jo uudella innolla mieli tarttua uuteen aiheeseen.

Mikä jugurttipurkki? Missä?

"Ei oo näkynyt!"

Mutta tosiaan - keskiviikko, pikkulauantai. Mikä ihana tekosyy tarttua blogin kirjoittamiseen! Ajattelin tällä kertaa kertoilla lähinnä viimeaikaisista opiskeluasioista. Viime viikko oli tosiaan jakson viimeinen Saaren viikko, joka piti sisällään lähinnä navettakäyntejä, yhden päivystyksen ja  yhden Saaren pieneläinvastaanotolla vietetyn päivän. Näistä viimeksimainituista tykkään erityisen paljon, sillä vastaanotolla näkee ehkä tyypillisempiä pieneläinpotilaita kuin Viikissä. Toisin sanoen paljon korva- ja ihopotilaita, patinpoistoja, sterilaatioita, kastraatioita sekä yksinkertaisia sisätautipotilaita. Hyvää valmennusta kesää silmällä pitäen ja mukavaa mielenvirkistystä kaikkien tuotantoeläinkeissien keskellä!

Lisäksi tuntuu, että Saarella selvästi suurempi osa potilaista on kissoja kuin Viikissä. Tai ehkä kyse on sattumasta. Joka tapauksessa viime viikko oli omalla kohdallani todellinen kissaviikko, sillä opiskelujen ohella osallistuin kahdelle vapaaehtoiselle kissa-aiheiselle luennolle. Kissat kun tuppaavat jäämään opetuksessamme hiukan koirien jalkoihin, joten haluan hyödyntää kaikki tilaisuudet kartuttaa tietojani niistä. Luennoista ensimmäisen piti keskiviikkona puhdasta kissapraktiikkaa tekevä eläinlääkäri ja sen aiheena olivat kissapotilaiden erityispiirteet muihin lajeihin verrattuna sekä kissojen asialliset käsittelytavat klinikkaolosuhteissa. Pidin tästä luennosta aivan erityisen paljon ja sain paljon hyviä vinkkejä niin kissojen yleistutkimuksen yksityiskohtiin (kuten kilpirauhasen palpointiin tai suuontelon tutkimiseen) kuin diagnostiikkaankin liittyen sekä pääsin esittämään pari mieltäni askarruttanutta kysymystä mm. kissojen ruokinnasta.

Toisen luennon piti lauantaina kissojen ongelmakäytökseen perehtynyt eläintenkouluttaja ja täytyy myöntää, että siihen kyllä vähän petyin. Luennosta suurin osa käsitteli ihan perusjuttuja, kuten riittävää hiekkalaatikkomäärää monikissataloudessa tai stressin välttämistä resursseja lisäämällä ja itse ongelmakäytöksen ratkomistavat jätettiin aika vähälle - osittain lukuisien kysymysten aiheuttaman aikapulan vuoksi. Vaikka ei mitään niin huonoa, etteikö jotakin hyvääkin. Innostuin luennon myötä opettamaan kissoillemme jälleen temppuja. Istumista olimme harjoitelleet ennenkin ja nyt se sujuu jo varsin kivasti. Lisäksi opetin Utulle muutamassa minuutissa high fiven, joka vaati itse asiassa paljon vähemmän toistoja kuin saman tempun opettaminen aikoinaan Iipulle. Yksi luennon tärkeimmistä viesteistä olikin, että kissaa ei lähtökohtaisesti pitäisi pitää koiraa helpompana lemmikkinä, vaan sille pitäisi keksiä aivan yhtä paljon aktiviteettia ja aivotyöskentelyä kuin koirillekin.

Kouluttajalla oli mielestäni myös erittäin kunnioitettava motto: hänen mielestään ruokakuppi on lemmikeillämme aivan turha, lähinnä omistajan tarpeita palveleva esine. Kun ottaa huomioon, miten paljon eläimet käyttävät luonnossa aikaa ravinnonhankintaan, ei ole oikeastaan mikään ihme, että nykylemmikit tylsistyvät, lihovat ja kehittävät ongelmakäytöstä. Paljon suositeltavampaa olisi tarjota ruuat erilaisista aktivointileluista, jotka tarjoavat eläimille aivotyötä, onnistumisen tunteita, mielihyvähormonien erittymistä ja ajankulua. Kouluttaja kertoi, että hänellä ei ole omille eläimilleen yhtäkään ruokakuppia ja että aktivointi onnistuu hyvin myös märkäruuan kanssa.

Niinpä meille lähtikin heti Zooplussan tilauksen mukana tulemaan kissojen aktivointilauta ja useita muitakin älypelejä tekisi mieli tässä lähitulevaisuudessa hankkia. Meiltä löytyy tällä hetkellä vain yksi koirien älypeli, kissoille askarreltu leikkilauta sekä peruskongeja, jotka ovat tosin olleet aivan liian vähäisellä käytöllä viime aikoina. Samoin älypelin kaivoin nyt pitkän tauon jälkeen esille - ihan vain todetakseni, että yhä edelleen se on Taikkikselle aivan liian helppo ja muille liian vaikea. Eniten kiinnostaisi tällaisen kouluttajan suositteleman ruoka-alustan hankinta:

Northmate Catch, kuva

Hiukan tosin mietityttää, että millaisenkohan sotkun yhdistelmällä aktivointilelu + raakaruoka mahtaakaan saada aikaan, mutta jotenkin tuo argumentti ruokakupin turhuudesta oli itselleni jotenkin niin herättelevä, että haluaisin ehdottomasti ainakin kokeilla sen toteuttamista käytännössä.

Löytyykö teiltä aiheesta kokemusta?