Finally!

Kevät! Se etenee vihdoinkin. Muistan, kuinka aikoinaan hiirenkorvat alkoivat puskea puihin vasta koulun loppumisen aikoihin - ainakin siellä pohjoisemmassa, kotipuolessa. Montakohan viikkoa kevät on normaaliaikatauluaan edellä tänä vuonna?

 

Otin kameran mukaan, kun lähdimme tutustumaan jälleen uusiin lenkkimaisemiin lauantaina. Tai no uusiin ja uusiin, O oli käynyt tuolla jo kertaalleen koirien kanssa pääsiäisen tienoilla ja tiesi hiukan, mistä kannattaa mennä. Taikkiksella eli Naksulla oli kivaa, kuten aina.

Istuskeltiin aikamme tuossa kalliolla ja nautittiin ihanasta auringonpaisteesta.

 Kaunista luonnontilaista metsää, I like.

Oltaisiin jaksettu kierrellä tuolla vaikka kuinka kauan, mutta lopulta oli pakko suunnata autolle ja apteekkiin, että sain vielä viimeisen rokotteen haettua. Muuten lauantai oli melkoinen sluibailupäivä: otin pitkät torkut, leivoin sienipiirakan, vaihdoin akvaarion veden, vilkuilin vähän silmätauteja, O lenkitti Iipun ja pesi pyykkiä, illalla käytiin saunassa.

Perjantaina juhlistettiin ranskalaisen vaihtarimme läksiäisiä. Hurjan nopeasti on tämä tuutorointiaikakin vierähtänyt, kuten tietysti koko kevät ja vuosikin... Tuutorointi oli mielestäni oikein kiva lisäjobi, siinä on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja kuullut eläinlääketieteen opiskelusta muualla Euroopassa. Eläinlääkiksessä vietetyt viisi vuotta ovat antaneet minulle paremman kirjoitetun englannin ymmärtämyksen kuin olisin voinut kuvitellakaan, sillä nykyisin on aivan sama, luenko jonkin tekstin suomeksi vai englanniksi - oli sitten kyseessä kirja, artikkeli tai kodinkoneen käyttöohje. Sen sijaan puhutun englantini kehityskaari ei ole ollut ihan yhtä loistokas, sen huomasi nyt kun yritti hakea keskusteluihin milloin mitäkin termiä. Ollaan sitten välillä höpötelty O:nkin kanssa pitkät pätkät englantia ihan huvikseen ja haaveiltu ulkomaille muuttamisesta. Kyllä se pitäisi vielä joskus kokea, ihan jo tuon puhutun englannin vahvistamiseksi!

Tämäkin päivä on sujunut varsin rauhallisissa merkeissä. O:lla on huomenna tentti, joten olen yrittänyt olla hiljaa ja sallia toiselle lukurauhan viemällä milloin mitäkin kokoonpanoa ulkoilemaan.

Ai niin! Piivi haastoi meidät kuvaamaan kissojen arkea viiden päivän ajalta, joten räpsäisin tämän päivän meiningeistä pari otosta.

Aamuyö klo 04.10: Crash! Boom! Bang! Nuuna keksi, että vessan lasihylly voisi olla jännä kiipeilyteline. Olikin, niin jännä että kaatui koko roska. About kolme lasihyllyä ja lasikulho parin millin sirpaleiksi lattiaan. Onnekas suippokorva luikki tilanteesta vahingoittumattomana, sillä hylly jäi osittain vessanpytyn päälle, luojan kiitos. Sotku vain oli melkoinen. Sori naapurit...

Iltapäivä klo 15.20. Pikatsekkaus, mitä kissoille kuuluu.

Nuuna nukkuu pyykkikorissa puhtaiden pyykkien keskellä. Pyykit ovat eiliseltä, eli jo kauan sitten viilentyneet kuivausrummun jäljiltä, mutta jokainen kissojen mielenliikkeitä tunteva varmasti ymmärtää, miten kori silti vetoaa kissaystävään... Olenko muistanut mainitakaan, että pyykinpesukoneemme tosiaan otti ja lakkasi toimimasta, joten olemme sitten pyykänneet pyykkituvassa. O uhkaa jokaisen Gigantin mainoksen luettuaan käydä hakemassa meille seuraavana päivänä uuden koneen, mutta eipä ole vielä näkynyt...

Skyggeä sain etsiä hetken aikaa, ennen kuin tärppäsi. Siellähän sitä kehrättiin, aitiopaikalla O:n tenttimateriaalien päällä.

Just because a cat can.